Ympäristöministeriö julkaisi marraskuun alussa uuden strategian turvaamaan pölyttäjiä ja pölytyspalveluita.
Työryhmän mukaan ”Globaalisti lähes 90 % kukkakasveista on ainakin osin riippuvaisia eläimistä siitepölyn siirtäjinä. Tämän ohella eläinten pölytyksestä hyötyy tai sitä vaatii yli 75 % maailman viljelykasveista, jotka muodostavat noin 35 % kasvintuotannon kokonaissadosta. Tämän perusteella on arvioitu, että 5-8 % maailman maataloustuotannon arvosta (235-577 mrd USD) on suoraan riippuvaista eläinpölytyksestä.”
Kyse ei siis ole herttaisista tai ärsyttävistä pörriäisistä vaan ekosysteemipalveluiden kokonaisuudesta, josta kaikki ovat riippuvaisia.
Vaikka tietoisuus on lisääntynyt, uhanalaisuusarvioissa uhanalaisten lajien määrä on lisääntynyt kaikissa tärkeimmissä pölyttäjäryhmissä. Syy heikkoon kehitykseen on elinympäristöjen heikkeneminen ja katoaminen. Tämän taustalla on maa- ja metsätalouden maankäyttö ja rakentaminen. Samaan aikaan pölyttäjien väheneminen aiheuttaa merkittäviä riskejä maataloudelle ja ruuantuotannolle.
Mitä pölyttäjien tilanteen parantamiseksi tulisi tehdä?
Tarvitaan lisää niittyjä, lahopuita ja avoimia paahdealueita. Myös suot ja tunturit ovat tärkeitä elinympäristöjä pölyttäjille. Lisäksi pölyttäjiin vaikuttavat kemikaalit ja saasteet, kilpailevat tarhatut pölyttäjät, mesikasvien väheneminen, taudit ja loiset sekä haitalliset vieraslajit. Myös valosaaste haittaa joidenkin pölyttäjien elämää.
Poliittiset päättäjät toimivat. Osana kansainvälistä biodiverstieettisopimusta on hyväksytty pölyttäjien suojelusta. Myös EU on lisännyt toimenpiteitä pölyttäjiä tukevien politiikkatoimien käyttöönottamiseksi. Yhtenä tavoitteena on sitouttaa kansalaiset ja yritykset toimimaan pölyttäjien hyväksi.
Suomen pölyttäjästrategian tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä
1) Pölyttäjien määrän ja monimuotoisuuden väheneminen on pysäytetty, pölyttäjäkannat vakiintuvat ja kehittyvät myönteiseen suuntaan, ja
2) luonnon- ja viljelykasvien pölytys on turvattu luonnonvaraisia pölyttäjiä suojelemalla ja käyttämällä tarhattuja pölyttäjiä kestävästi.
Tavoitteen toteutumisen kannalta tärkeää on elinympäristöjen tilan parantaminen ja suojelualueiden lisääminen. EU:n biodiversiteettistrategiassa ja Pellolta pöytään -strategiassa on kolme pölyttäjien kannalta keskeistä tavoitetta:
”Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kemiallisten torjunta-aineiden aiheuttamat riskit vähenevät 50 prosenttia, sekä tavanomaista haitallisempien torjunta-aineiden käyttö vähenee 50 prosenttia. Näiden ohella vähintään 10 prosentilla maatalousmaasta tulee olla hyvin monimuotoisia maisemapiirteitä ja vähintään 25 prosenttia maatalousmaasta tulee saada luonnonmukaisen tuotannon piiriin.”
Viimeistää nyt myös muissa kuin metsä- tai maatalosalan yrityksissä kannattaa miettiä biodiversiteetti- ja pölyttäjäasioita. Olennaisia tekoja ovat maankäyttöön ja elinympäristöihin, suojelualueisiin liittyvät ratkaisut ja torjunta-aineiden käytön vähentäminen.
Monet yritykset ovat asettaneet strategisia tavoitteita luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Näyttää, että myös sijoittajat ovat lisääntyvässä määrin kiinnostuneita biodiversiteetistä. Onhan esimerkiksi Norjan öljyrahasto vaatinut ottamaan luontokadon vakavasti. Monet yritykset ovat asettaneet erilaisia nettopositiivisuustavoitteita hiilineutraaliustavoitteiden tapaan.
Ohessa vielä viisi vinkkiä siihen, mitä yritys voi tehdä pölyttäjien hyväksi:
- Asettaa luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteet omalle liiketoiminnalle sekä kiinnittää huomiota omissa biodiversiteettitavoitteissa pölyttäjiin. Tavoitteiden tulisi olla linjassa EU:n biodiversiteettistrategian ja esimerkiksi Suomen pölyttäjästrategin tavoitteiden kanssa.
- Minimoida omassa toiminnassa ja koko arvoketjussa kemikaalien ja torjunta-aineiden käyttöä niin pitkälle kuin mahdollista.
- Lisäämällä omilla tai käyttämillään maillaan suojelua ja tarjoamalla erilaisia elinympäristöjä pölyttäjille.
- Toimia rahoittajana luonnon monimuotoisuuden vahvistamista koskevissa hankkeissa.
- Tuoda markkinoinnissa ja mainonnassa esille pölyttäjien ja niiden tarjoamien palveluiden merkitystä.
Lisää ideoita pölyttäjien hyväksi tehtävään työhön löytyy Kansallisesta pölyttäjästrategian ja toimenpidesuunnitelman luonnoksesta.
Kunhan näistäkin, kuten monista kauniista hallitusten ja varsinkin yritysten puheista ja suunnitelmista , ei tulisi muuta kuin viherpesua.
Ranskassa hyönteisten torjuntamyrkyt neonikotinoidit kiellettiin lainsääsännöllä niiden pölyttäjäjähyönteisiä hävittävästä vaikutuksesta johtuen. Varsinkin mehiläisten määrä on meillä huomattavasti vähentynyt.
Kuitenkin Pohjois-Ranskan juurikastuottajat, maatalousyrittäjät siis, vaativat ko.myrkkyjen sallimista erillissäännöksellä väliaikaisesti alueellaan juuresten tuoton vähenemisestä johtuen. Heille ei ollut väliä sillä, että hyönteiset katoavat, vaan vain tuottamiensa juuresten määrä ! He eivät ottaneet huomioon ollenkaan sitä, että heidän juurestensa tuottavuuteen vaikuttaa pölyttäjähyönteisten olemassaolo ja määrä! Juuresten määrään vaikuttaa samalla maankäyttö, joka on kuluttavaa.
Luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestöt nostivat suuren metakan ja vaativat lainsäädännön noudattamista. Hallitus suostui voimakkaan maatalousyrittäjien lobbyn vaikutuksen alaisena viljelijöiden vaatimukseen. Asia vietiin oikeuteen, ja siitä kiistellään vieläkin. Sillä välin pölyttäjähyönteiset kuolevat näihin myrkkyihin ja maaperä ym. ympäristö saastuu. Hallitus , jonka ekologiaministerinä toimii Vihreistä Macronin kelkkaan loikannut poliitikko, puolustelee edelleenkin neonikotinoidien sallimista, vaikka EU on päättänyt niistä toisin.