Huhtikuun kokeilu: Etätyöpäivän tarkistuslista

Etätöiden aikakaudella korostuu itsensä johtaminen. Kun työskentelee kotoa käsin, pitää pitää itse huolta siitä, että töitä ja lepoa tulee oikeassa suhteessa eikä työpäivä veny kohtuuttoman pitkäksi. Erityisesti silloin kun tekee asiantuntija- ja intohimotyötä.

Tähän voi auttaa jonkinlainen itselle sopiva siirtymärutiini. Kokeilin omaa työpäivän lopetusrutiinia huhtikuun ajan. Seuraavassa ajatuksia tästä.

Olen huomannut, että itselläni koronapandemian aikana työpäivien lopetukset venyvät helposti iltaan, kun siirtymää toimistolta kotiin ei tapahdu. Tämä taas tarkoittaa sitä, että esimerkiksi liikunta, harrastukset ja vapaaehtoistyö, kotiaskareet tai läheisten kanssa oleminen häiriintyy sekä palautuminen jää vähemmälle.

Olen aiemmin kiinnittänyt paljon huomiota aamurutiineihin, mutta viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt ottaa käyttöön siirtymärutiinit iltapäivään tai alkuiltaan töiden lopettamiseksi.

Seuraavassa tarkemmin omista siirtymärutiineistani.

Huhtikuussa olen kokeillut sitä, että työpäivän päätteeksi käytän suunnilleen 15 minuuttia työpäivän lopettamiseen. Siihen, että puhdistan sähköpostilaatikon ja tietokoneen työpöydän, käyn läpi muistiinpanoni, työlistani ja kalenterini sekä analysoin päivän kulun ja teen seuraavan päivän suunnitelman. Lopuksi katson vielä some-kanavat ja uutiset sekä suljen koneen ja teen jonkin liikuntasuorituksen.

Kaikkeen tähän menee suunnilleen 15 minuuttia plus liikuntasuoritus, joka voi olla tunnin pyöräily tai juoksu tai vain muutaman minuutin lihaskuntotreeni tai venyttely riippuen siitä, miten olen aamulla tai päivän mittaan muuten liikkunut.

Olen myös merkinnyt päivän lopetuksen kalenteriin, mutta usein työpäivän päätteeksi tulee vielä pakollisia kokouksia tai työtehtäviä ja lopetusrutiinien hoitaminen siirtyy esimerkiksi illalle, kun välissä on pitänyt hakea lapsi päivähoidosta, tarjoilla päivällinen ja vasta sen jälkeen on ehtinyt hoitaa päivän lopetuksen.

Päivän siirtymät (aamu, iltapäivä, ilta ja nukkumaanmeno) ovat tärkeitä ja niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Ainakaan omalta osaltani kuukauden harjoittelu päivän lopetusrutiinin käyttöönottamiseksi ei ole vielä löytänyt omaa selkeää paikkaansa samalla tavalla kuin aamurutiinit. Pitää siis jatkaa harjoittelua vielä ainakin toinen kuukausi.

Ohessa tarkistuslistani työpäivän viimeiseen 15 minuuttiiin.

-Sähköpostin siivous (Inbox nolla)
-Työpöydän/desktopin siivous (työpöytä täysin tyhjäksi)
-Muistiinpanojen läpikäynti
-Päivän analysointi: onnistumiset, epäonnistumiset, opit
-Työaikakirjanpito
-Työlistan läpikäynti + tulevat työtehtävät
-Kalenterin läpikäynti
-Seuraavan päivän suunnitelman teko
-Somekanavien ja uutisten vilkaisu
-Koneen sulkeminen
-Pyöräily / juoksu / lihaskuntotreeni


Työpäivän lopetusrutiinien ohella vielä tärkeämpi siirtyminen on itselleni aamu. Itselläni aamurutiinit menevät seuraavasti:

Aamulla herättyäni päivittäisiin rutiineihin (mm vessassakäynnin, parranajon ja aamupalan lisäksi) kuuluu seuraavaa:

  • Käyn läpi mielessäni tulevan päivän suunnitelman ja tärkeimmät hommat
  • Kuuntelen äänikirjaa
  • Venyttelen pohkeita ja reisiä
  • Harjoittelen muutaman minuutin (Duolingo) Espanjaa ja/tai Ruotsia
  • Luen 10 sivua paperikirjaa
  • Teen seitsemän minuutin lihaskuntotreenin
  • Laitan syntymäpäiväsankareille syntymäpäiväonnittelut Facebookissa
  • Pyöräilen tai käyn juoksemassa
  • Aloitan työt

Näiden lisäksi katson aamuisin yleensä myös edellisen yön unitilastot ja teen kehoanalyysin, katson tulevan päivän sään, uutiset ja sosiaalisen median kanavat sekä sähköpostit.

Aiemmin olen kirjoittanut työpäivän viimeisistä hetkistä tänne: Miten käyttää työpäivän 15 viimeistä minuuttia


Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa