Suomelle on laadittu strateginen kiertotalouden edistämisohjelma vuoteen 2035. Ohjelma julkaistiin viime viikolla.
Siirtyminen vanhasta lineaaritaloudesa hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa myös luonnon monimuotoisuus vahvistuu, on tämän ajan keskeinen haaste. Ohjelmassa kiertotalous nähdään myös merkittävänä taloudellisena mahdollisuutena Suomelle.
Ohjelmassa asetetaan kolme ylätavoitetta:
- Vuonna 2035 primääriraaka-aineiden kotimainen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa.
- Resurssien tuottavuus kaksinkertaistuu vuoden 2015 tilanteesta vuoteen 2035 mennessä.
- Materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistuu vuoteen 2035 mennessä.
Yhteensä ohjelmassa on ehdotettu 41 toimenpidettä ja/tai suositustä sekä näille vastuutahot. Ohessa neljä havaintoa tai nostoa ohjelmasta.
- Luonnonvarojen kulutukselle katto
Tavoite raaka-aineiden kotimaisen kokonaiskulutuksen absoluuttisesta katosta on historiallinen tavoite. Valitettavsti se ei ole vielä tarpeeksi kunnianhimoinen, jos haluamme hillitä ilmastokriisiä ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta yhden planeetan rajoissa.
Noloa on, että laajassa työryhmässä maa- ja metsätalousministeriö (MMM) jätti eriävän mielipiteen tavoitteeseen. Tämä kertoo siitä, miten maailma on muuttunut. Vielä 10-20 vuotta sitten yleensä ympäristöjärjestöt joutuivat jättämään eriäviä mielipiteitä hallinnon strategioihin ja ohjelmiin. Nyt MMM on jäänyt yksin puolustamaan vanhaa lineaaritalouden maailmaa, jossa luonnonvarojen kulutukselle ei haluta nähdä rajoja.
- Empaattinen hallinto
Ohjelmasta löytyy paljon kiinnostavia uusia avauksia. Yksi esimerkki uudesta lähestymistavasta on empaattisen hallinnon käsite. Ohjelmassa todetaan:
”Nykyiset hallinnon ohjauskeinot, kuten lainsäädäntö, taloudelliset kannusteet, yhdyskuntasuunnittelu, energia- ja liikennejärjestelmät sekä infrastruktuuri, tarvitsevat rinnalleen empaattisempia politiikan ja hallinnon tapoja. Politiikan onnistumista ei mitata vain hyvin viritetyillä kepeillä ja porkkanoilla. Merkitystä on myös sillä, miten poliittiset prosessit ja ohjauskeinot onnistuvat lisäämään osallisuuden tunnetta, innostusta ja luottamusta. […] Kun ihmiset kokevat tulevansa ymmärretyiksi sellaisina kuin ovat ja innostuvat yhdessä, radikaalitkin ratkaisut ja isotkin muutokset on tavanomaista helpompi hyväksyä.”
Tätä edistää suora demokratia ja osallistuva hallinto, kuten osallistuva budjetointi tai osallistuva kaavoitus. Myös yritysten kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän osallistamisen tapoja luonnostellessaan vastuullisuusstrategioita tai -tavoitteita.
- Järeät ohjauskeinot loistavat poissaolollaan
Ohjelman suurin heikkous on ohjauskeinojen heikkous. Suurin osa tavoitteista on yleisluonteisia suosituksia. Sitovia vastuutuksia tai uutta lainsäädäntöä ei ole. Myös taloudellisten kannustimien ja verotuksen käytön käyttö puuttuu ohjelmasta täysin.
Kuten ohjelman arvioinnissakin todetaan:
”Ohjelman ilmeisenä heikkoutena on kuitenkin, että suuri osa toimenpiteistä on yleisiä linjauksia tai selvitystehtäviä, joiden vaikutuksista ei ole varmuutta. Luettelossa ohjelman keskeisimmistä ehdotuksista vapaaehtoinen luonnonvarojen käytön kansallinen sopimus sekä kuntien ja alueellisten ekosysteemien osaamisverkoston perustaminen ovat konkreettisimmat ehdotukset.”
- Kiertotalousohjelma suuntaa yritysten vastuullisuustyötä
Vielä 10 vuotta sitten harvalla yritykselle oli luonnon monimuotoisuutta koskevia tavoitteita. Nyt isot yritykset ovat havahtuneet siihen, että ilmastotavoitteiden ohella eri sidosryhmät odottavat kaikilta yrityksiltä vastausta myös luontokadon kaltaisiin kysymyksiin.
Ilmastokriisin ja luontokadon ohella tuore kiertotalouten edistämisohjelma tuo luonnonvarojen käytön ja sen rajoittamisen myös yritysten agendalle. Jos yritys haluaa toimia vastuullisesti, lienee syytä varmistaa se, että oman toiminnan luonnonvarojen käyttö ei enää nouse vuoden 2015 tason yläpuolelle.
Kiertotalous ei ole vaihtoehto, se on elinehto, kuten Reijo Karhinen ja Krista Mikkonen ovat ohjelman valmistelun ja julkistuksen yhteydessä todenneet.