Saako asioita moniajaa ja mitata?

Hampaita pestessä venyttelen samalla pohkeita ja reisiä. Kun olen maininnut tästä joillekin ystäville tai tuttaville, on reaktio usein hämmästelevää vähättelyä. ”Pitääkö kaikkea suorittaa”, ”eikö voi vain pestä hampaita”.

En oikeastaan uskalla kertoa, että venyttely ei jää ainoaksi aktiviteetiksi hampaita pestessä. Tyypillisesti tilanne on seuraava, kun pesen hampaita. Ensinnäkin kuuntelen äänikirjaa, toiseksi venytän toisen jalan etureittä samalla kun teen toisella jalalla varpaille nousuja. Tuon myötä tulee harjoiteltua myös tasapainoa ja sitä varsinaista hampaiden pesua oikealla kädellä, kun normaalisti olen vasenkätinen.

Muutaman minuutin hampaiden pesun aikana olen siis kuunnellut äänikirjaa, venyttänyt etureisiä, vahvistanut pohjelihaksia, harjoitellut tasapainoa yhdellä jalalla ja hampaiden pesua ”väärällä” kädellä. Sama toistuu myös aamuisin partaa-ajaessa. Kaikkien noiden yksittäisten asioiden ohella päivittäinen hampaiden pesu on jo aikamoinen koordinaatioharjoitus.

Niin. Pitääkö kaikkea suorittaa ja laskea? Ei tietenkään. Monia rutiineja ja tapoja kannattaa kuitenkin kiinnittää muihin tapoihin. Tällöin niitä tulee tehtyä kaikkein säännöllisimmin ja tehokkaimmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen arjen minuutti on hillitöntä moniajoa.

Yhtä hyvin voisi kysyä. Miksi syödessä pitää keskustella perheenjäsenten tai ystävien kanssa. Eikö voisi vain keskittyä syömiseen intensiivisen sosiaalisen suorittamisen sijaan. Miksi aamupalalla pitää lukea sanomalehteä? Miksi sohvalla istuessa pitää vielä kaiken lisäksi katsoa sarjoja. Eikö voisi vain istua ja nauttia hetkestä.

Ihmiset tekevät jatkuvasti monia asioita samanaikaisesti ja usein rutiinit kiinnittyvät tiettyihin hetkiin. Kun istahdan sohvalle, avaan älylaitteen ja alan syödä herkkuja tai pureksin kynsiäni. Miksi? Koska olen tottunut tekemään niin. Koska tietty tekeminen antaa lihasmuistilleni ja aivoilleni signaalin ryhtyä tekemään jotain toista asiaa. Sen sijaan, että olisin tapojeni orja, voin myös harjoittaa ja ottaa käyttöön uusia tapoja.

Toinen asia, josta tekemisiäni toisinaan hämmästellään on asioiden mittaaminen tai laskeminen. Tätä palautetta olen saanut erityisesti kun vuoden 2020 aikana luin tai kuuntelin yhteensä 375 kirjaa. Kun varsinkin loppuvuodesta alkoi näyttää siltä, että minulla olisi mahdollisuus päästä kirja päivässä -tahtiin koko vuoden osalta, aloin puhua asiasta lähipiirissäni. Palaute oli usein kitkerää. Pitääkö kirjojakin suorittaa. Eikö niistä kannattaisi nauttia ihan omaan tahtiin. Miksi lukemisesta pitää tehdä tavoitteellista?

Niin. Miksi asioita kannattaa mitata? Siksi, että mittaaminen alkaa ohjata tekemistä. Jos haluan oppia ja saada uusia näkemyksiä, kannattaa lukea tai kuunnella kirjoja. Kun alan mittaamaan esimerkiksi luettujen kirjojen määrää, alkaa se ohjaamaan automaattisesti käytöstäni. Itse olen niin yksinkertainen, että menen helposti tähän mittaamisen harhaan ja motivoidun siitä, että näen tekemiseni tulokset. Kaikkea tämä ei tietenkään motivoi tai kiinnosta ja useita se voi vain ahdistaa.

Jos en kuitenkaan itse aseta itselleni tavoitteita, joku toinen tekee sen puolestani. Jos en mittaa tavoitteitani, en voi saavuttaa niitä. Ja lähes kaikkea voi mielestäni mitata tavalla tai toisella.

Toki vuoden 2020 aikana äänikirjojen kuuntelu meinasi karata välillä käsistä ja sai myös hassuja piirteitä. Jossain vaiheessa löysin itseni tilanteesta, jossa valitsin kuunneltavaksi hiukan lyhyempi kirjoja, jotta ehdin varmasti kuunnella ne tai jätin sivuun pidemmät kirjat vain siksi, että ne olivat liian pitkiä. Huomasin myös kuuntelevani monia kirjoja loppuun vain siitä syystä, että sain yhden kirjasuorituksen, vaikka tyypillisesti jätän huonot kirjat armotta kesken. Typerää. Kyllä. Silti tuntuu upealta, että olen elämässäni elänyt vuoden, jolloin olen todella lukenut tai kuunnellut enemmän kuin keskimäärin kirjan joka ikinen päivä.

Lisäksi voi kysyä, ehtiikö luettuja tai kuunneltuja kirjoja pohtia tai käsitellä. Tähän olen pyrkinyt vastaamaan  sillä, että olen tehnyt kirjoista muistiinpanoja ja välillä myös videoblogeja. Lisäksi olen huomannut, että kun kirjan käy läpi intensiivisesti ja nopeasti, kokonaiskuva ja -viesti hahmottuu paremmin.

Sitä paitsi ihmisillä on aika paljon tavoitteita, joita he mittaavat. Ystäväpiirissäni on esimerkiksi paljon lintuharrastajia. Siis niitä, jotka ihan tosissaan keräävät pinnoja kaikkialla, jossa liikkuvat. Yhtä hyvin heidän harrastustaan voisi kommentoida. Pitääkö kaikkea mitata? Pitääkö olla tavoitteita? Miksi lähteä etsimään jotain tiettyä lintulajia vain sen takia, että siitä saa tehtyä uuden merkinnän Tiiraan. Eikö lintuja voisi vain katsella ja nauttia hetkestä. Varmasti voi, mutta toisaalta pinnojen laskeminen varmasti motivoi lintu- ja luontoharrastukseen ihan eri tavalla kuin satunnainen kulloisenkin fiiliksen mukaan luonnossa liikkuminen. 

Omien kokeilujen myötä olen oppinut, että tietyt tutut ja turvalliset sosiaaliset käytännöt ja suorittaminen ovat hyväksytympiä kuin toiset. Uudet tavat ja käytännöt luonnollisesti herättävät vastareaktioita ja haastavat kuulijan omat käytännöt. Toiset arjen moniajot ja tavoitteet tai mittaamiset ovat enemmän sallittuja kuin toiset. Kun ymmärtää tämän, tuntuu entistä tärkeämmältä uskaltaa haastaa totuttuja käytäntöjä ja kokeilla välillä jotain uutta. Viedä itseään sopivasti ja oman jaksamisen rajoissa epämukavuusalueelle ja sinne, missä muut eivät ole vielä kulkeneet.

Vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Tai kuten Aaro Hellaakoski on vuonna 1946 kirjoittanut:

”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”


Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi