Kuuntelin viime viikolla Erik Bertrand Larssenin kirjan Helvetinviikko. Kyseessä on viikon ryhtiohjelma niille, jotka haluavat saada elämänsä haltuun.
Larssen esittää kirjassa hyviä keinoja elämänhalintaan. Tehokkaana välineenä arjen muuttamiselle Larssen tarjoaa sotilaskoulutuksista tuttua rääkkiviikkoa, joissa joutuu oman jaksamisen ja suorituskyvyn ylärajoille eli tukevasti epämukavuusalueelle.
Mitä pidemmälle kirjaa luin, sen vakuuttuneemmaksi tulin, että kyse ei suinkaan ole helvetinviikosta vaan hyvinvointiviikosta, jolloin arki on paljon parempaa. Ainakin omalta kohdaltani. Huomasin nimittäin, että suurin osa arjestani on jo Larssenin mittarin mukaan yhtä helvetinviikkoa. Itselleni tämä kuitenkin edustaa rääkin sijaan pikemminkin hyvinvointia.
Viikon yleiset säännöt ovat seuraavat:
-Joka päivä herätys klo 5.00 ja nukkumaan klo 22.00
-Joka päivä vähintään tunti liikuntaa, 2-3 kovempaa treeniä viikon aikana
-Viikon aikana työskennellään intensiivisesti ja keskittyneesti
-Sosiaalisen median käyttö on kielletty työpäivän aikana
-Henkilökohtaisiin viesteihin saa vastata vain iltaisin
-Elokuvien, sarjojen tai ohjelmien (television) katselu on kielletty
-Viikon ajan saa syödä ehdottoman terveellisesti eli ei tarvitse syödä mitään herkkuja/turhakkeita
-Töitä tehdään kuutena päivänä viikossa
Näitä kaikkia noudatan melkein jo nyt päivittäin/viikoittain. Paitsi en ihan näin ehdottomasti. Toisinaan saatan katsoa ohjelmia. Unirytmini ei ole noin säännöllinen. Käytän myös sosiaalista mediaa päivisin ja vastaan henkilökohtaisiin viesteihin milloin sattuu. Eli kyllähän tässä tehtävää riittää. Siispä kokeilemaan.
Viikon aluksi tavoitteena oli määritellä tavoitteet ja pyrkiä niitä kohti kyseisen viikon aikana. Vuositavoitteet, joita seuraan päivittäin tai viikoittain, minulla jo olikin, mutta tämän myötä otin koekäyttöön myös viikko- ja kuukausitavoitteet. Lisäksi tein kartoitusta omista tavoistani ja määrittelin joitakin, joista halusin pyrkiä viikon aikana olemaan erossa.
Viikon eri päivinä on erilaisia teemoja/tehtäviä:
-Maanantai: Omien tapojen kartoitus
-Tiistai: Keskittyminen
-Keskiviikko: Ajanhallinta
-Torstai: Pois mukavuusalueelta
-Perjantai: Lepo ja palautuminen
-Lauantai: Sisäinen dialogi
-Sunnuntai: Uusi näkökulma elämään
Mitä pidemmälle viikko eteni sen vakuuttuneemmaksi tulin, että hiukan säännöllisempi ja tiukempi rytmi työnteossa ja arjessa tekee itselleni vain hyvää. En kokenut viikkoa lainkaan raskaaksi vaan kohottavaksi. Minulla oli normaalia enemmän kapasiteettia liikuntaan, oppimiseen, työtehtävien hoitoon ja lasten kanssa intensiiviseen läsnäoloon.
Viikkoon kuului myös vuorokausi, jolloin töitä tehtiin läpi yön ilman nukkumista. Käytännössä tein siis töitä kokeiluluonteisesti (ei olisi ollut mikään pakko) torstai aamusta perjantai iltapäivään ja valvoin yhteensä 41 tuntia putkeen.
Valvominen onnistui yllättävän helposti, vaikka en voi väittää sen maksimoineen hyvinvointiani tai varsinkaan työtehojani. Silti valvominen oli kiinnostava kokemus. Viimeksi olen valvonut kokonaisen yön ehkä joskus teininä ja aina silloin olen nukkunut seuraavana päivänä. Nyt tarkoitus oli jatkaa yön jälkeen suoraan normaaliarkeen ilman unia.
Oli hauska tarkkailla itseään tekemässä töitä keskellä yötä. Välillä väsytti ja välillä olo oli pirteä. Työtahti hidastui selvästi ja oppiminen muuttui vaikeammaksi. Seuraavana aamuna jokapäiväisten Duolingo-kieliopintojen kanssa sai painia todella tosissaan. Aivot eivät selvästi olleet parhaimmillaan.
Suoraan valvotun yön jälkeen tein aamulla klo 5.00 jokapäiväisen 7 minuutin lihaskuntotreenin ja kävin juoksemassa 10 kilometrin lenkin. Nämä sujuivat hämmästyttävän kivuttomasti. Ihmiskeho sopeutuu paikoin helposti ja nopeasti uuteen tilanteeseen. Perspektiiviä siihen, mihin ihminen pystyy, antoivat Eddie Jakun Maailman onnellisin mies ja Roxana van Ipren Auschwitzin sisaret -kirjat, jotka kertoivat holokaustin ja keskitysleirien kokemuksista.
Valvotun yön jälkeen myös seuraavan päivän meditointi- ja rentoutumisharjoitukset, jotka viikkoon kuuluivat, saivat ihan uusia ulottuvuuksia, kun niitä teki ohjeen mukaisesti avainnippu kädessä. Tämä siitä syystä, että jos ja kun meditoidessa sattui nukahtamaan, avainnippu tippui, jolloin heräsi välittömästi kolahdukseen. Hämmästyttävää oli, että tämä toimi. Juuri samalla hetkellä kun siirryin meditoinnista näkemään unta, keho rentoutui ja avainnippu lähti tippumaan kädestä. Tähän havahtui ja tilanteen pystyi havaitsemaan jo ennenkuin avainpippu oli ehtinyt koskea maahan.
Nämä rentoutumishetket kuitenkin varmasti auttoivat ratkaisevasti siihen, että seuraavan päivän liikunnat, työtehtävät ja ilta lasten kanssa oli mahdollista hoitaa ilman kaiken lamaannuttavaa väsymystä, joka usein tulee silloin kun nukkunut vain muutaman tunnin tai todella huonosti. En silti suosittele valvomista ja läpi yön työskentelyä tällä kokemuksella. Valvominen ei ole terveellistä ja seuraavan päivän työtehot hidastuivat merkittävästi.
Valvominen näkyi seuraavana päivänä esimerkiksi seuraavasti. Vireystila vaihteli voimakkaasti pitkin päivää. Työt sujuivat hitaammin. Teki mieli syödä enemmän. Tahdonvoimaa oli vähemmän.
Hyvinvointiviikon aikana panostin tiukkojen rutiinien ohella myös liikuntaan. Kävin viikon aikana joka päivä juoksemassa ja pyöräilemässä. Liikuntaa tuli joka päivä vähintään vaadittu tunti. Myös äänikirjojen kuuntelu jatkui tiiviinä ja kuuntelin viikon aikana yhteensä seitsemän kirjaa. Ennen viikon alkua juuri edellisenä sunnuntaina juoksin puolimaratonin ja hyvinvointiviikon päätin sunnuntaina myös niin ikään puolimaratoniin.
Kannattaa kokeilla omaa hyvinvointiviikkoa ainakin kerran vuodessa!
”Jätä huomiseksi vain se, mitä tekemättä voit kuolla onnellisena.”
”Fysiikan lait ovat minulle pelkkiä ehdotuksia.”