4-vuotias: Mikä on maailman suurin riisi?
7-vuotias: Ilmastokriisi!
Syntyvyys on laskenut Suomessa nopeasti. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 koko maan hedelmällisyysluku oli 1,41 lasta yhtä naista kohden. Esimerkiksi vuonna 2010 se oli vielä 1,87 lasta naista kohden.
Tämä on aiheuttanut asiantuntijoissa, viranhaltioissa ja poliittisissa päättäjissä huolta. Mitä tapahtuu kansantalouden kestävyydelle, hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle ja perinteisille perhearvoille? Jotkut päättäjät ovat patistaneet kansalaisia synnytystalkoihin huoltosuhteen parantamiseksi.
Ihmisten huolen omasta taloudesta ja työpaikoista on katsottu vaikuttavan osin alentuneeseen syntyvyyteen. Keinoksi syntyvyyden alentumiseen Suomessa on esitetty perhevapaauudistusta, maksutonta varhaiskasvatusta, harrastusmahdollisuuksien parantamista sekä yleisesti lasten, nuorten ja perheiden aseman parantamista.
Toisaalta yhtä merkittäviä tekijöitä syntyvyyden laskuun voivat olla myös esimerkiksi nuoruuden pidentyminen, yksilöllisten tarpeiden korostuminen ja merkityksellisuuden etsiminen. Erityisen vähälle huomiolle syntyvyyttä alentavana tekijänä on saattanut kuitenkin jäädä ilmastokriisi.
Syntyvyyden yhteydessä on keskusteltu yllättävän vähän ilmastokriisin vaikutuksesta syntyvyyteen ja toisaalta syntyvyyden vaikutuksesta ilmastokriisiin. Ilmastokriisi on tämän sukupolven kaikkein merkittävin ongelma. Yhä useampi nuori ja nuori aikuinen on huolissaan maapallon lämpenemisestä. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuspäivänä 10.12.2019 julkistetun Amnestyn kyselyn mukaan Z-sukupolven eli 18-25 vuotiaiden mielestä ihmiskunnan tärkein kysymys on ilmastonmuutos. Tämä voi vaikuttaa syntyvyyteen kahta kautta.
Ensinnäkin yhä useampi tulee miettineeksi millaiseen maailmaan lapset syntyvät. Tällä hetkellä maailma on menossa Pariisin ilmastosopimuksesta huolimatta kohti 3-4 asteen lämpenemistä. Se tekee sekä nykyisten ihmisten että varsinkin nyt syntyvien lasten tulevaisuudesta vuosisadan loppupuolella hyvin synkän ja hallitsemattoman. Kuka haluaa lapsia maailmaan, jossa ilmastokriisi on karannut lapasesta? Yksilöiden ilmastoahdistusta ei voi enää sivuuttaa, kun mietitään syntyvyyttä.
Toisekseen yksilön kannalta kaikkein merkittävin ympäristövalinta tehdään asumisen, liikkumisen ja ruokavalion ohella juuri päätettäessä hankitaanko lisää lapsia vai ei. Liikakansoitus on yksi keskeinen ilmastokriisin juurisyy. Jokainen uusi ihminen aiheuttaa merkittävästi lisää luonnonvarojen kulutusta ja päästöjä. Harva vielä miettii lasten hankkimista pelkästään ilmastonäkökulmasta käsin. Toisaalta se on monella ympäristötietoisella nuorella aikuisella varmasti yksi merkittävä tekijä.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Syntyvyyttä ei Suomessa saada nousuun perhevapaauudistuksilla, varhaiskasvatukseen panostamalla tai lapsiperheitä tukemalla. Nämä uudistukset toki tarvitaan, mutta kysymys on enemmän hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluiden parantamisesta kuin syntyvyyden kasvattamisesta tai kestävyysvajeen paikkaamisesta. Ilmaston näkökulmasta syntyvyyden kasvattaminen on todennäköisesti haitallista.
Globaalisti katsottuna syntyvyys pienenee sitä mukaan, kun hyvinvointi ja erityisesti naisten asema paranee eikä aikuisten enää tarvitse tehdä mahdollisimman suurta määrää lapsia varmistaakseen, että edes joku perillinen jää henkiin. Maailmassa on jo nyt valtava joukko lapsia, jotka kaipaavat parempaa huolenpitoa. Lisäksi on iso joukko nuoria ja nuoria aikuisia, jotka ovat motivoituneita tekemään töitä ja kehittämään yhteiskuntaa, jos saavat siihen mahdollisuuden. Taloudellinen toimeliaisuus tai ilmastokriisi eivät tunne valtioiden rajoja. Väestöpolitiikassakin olisi aika siirtyä katsomaan tilannetta kansainvälisestä näkökulmasta yhden maan syntyvyyslukujen sijaan.
Parhaiten huoltosuhteen heikkenemiseen ja kestävyysvajeeseen voidaan Suomessa vastata avaamalla rajoja, kehittämällä adoptiota ja mahdollistamalla työperäinen maahanmuutto sekä tekemällä niin kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, että lapsia haluavat ympäristötietoiset yksilöt uskaltavat niitä taas hankkia. Kestävyysvajeen kannalta erityisesti työperäinen maahanmuutto on tehokas ja välitön keino kestävyysvajeen parantamiseksi. Saadaanhan näin uutta työvoimaa ja osaamista ilman koulutuspanostuksia. Ympäristön ja ilmaston kannalta pienenevä väestö ei välttämättä ole ongelma vaan mahdollisuus, joka helpottaa muita ilmastotoimia.
Samaan aikaan ei voi tarpeeksi korostaa, että ilmastokriisin torjuminen ei ole vain yksilöiden tai perheiden vastuulla. Erityisesti tästä syystä nykyinen viesti, että meidän pitäisi ryhtyä ilmastotalkoisiin ja synnytystalkoisiin, on hyvin ristiriitainen.
Nuorten ilmastohuolta ei myöskään helpota se, että Trumpin, Putinin tai Bolsonaron kaltaiset valtioiden johtajat ovat pilkanneet nuorten ilmastoliikkeen esikuvaksi ja Time-lehden vuoden henkilöksi valitsemaa Greta Thunbergiä. Hänen ja ilmastotutkijoiden viesti kannattaa ottaa vakavasti. Meillä ei ole varaa pettää nuorille antamaamme lupausta ilmastokriisin ratkaisemisesta.
Nuorten ja nuorten aikuisten näkökulmasta näyttää käsittämättömältä, että vaikka olemme tienneet ilmastokriisistä jo vuosikymmeniä, emme ole tästä huolimatta toimineet. Nykyiset aikuiset ovat ajaneet nuoret tilanteeseen, jossa opiskeleminen ja työn tekeminen näyttävät toissijaiselta sekä lasten hankkiminen vastuuttomalta verrattuna ilmastokriisiin.
Todellinen yhteiskunnan polarisoitumisen riski ei olekaan ilmastopolitiikkaa ajavien ja siitä seuraavaa muutosta pelkäävien välillä. Suurempi polarisoitumisen riski voi piillä nykyisten päättäjien kunnianhimottomien ilmastotoimien ja ilmastosta huolissaan olevien nuorten ja nuoren aikuisten välillä.
Näyttää irvokkaalta, että nykyiset päättäjät, yritysjohtajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat asettuneet toiminnallaan omia lapsiaan vastaan. Ehkä kuitenkin jonkin aikaa on vielä tilanne, jossa nuorten luottamuksen voi voittaa takaisin. Parhaiten se onnistuu mahdollisimman kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla, jossa puheet ja tavoitteet muuttuvat konkreettisiksi arvovalinnoiksi ja teoiksi ilmaston puolesta.
Leo Stranius
Kirjoittaja ympäristöasiantuntija ja ilmastoaktivisti sekä Helsingin kaupunginvaltuutettu, joka työskentelee Kestävän tulevaisuuden johtajana T-Media Relations Oy:ssä.
Kirjoitus on julkaistu alunperin STTK:n blogissa.
Kas näin, enkä olisi itse kai paremmin aiheesta osannut sanoakaan..
Mutta tiedän erään, joka senkin taidon osaa.
Lämpimästi tervetuloa ystävämme E.S-H kritisoimaan.. eikun siis kommentoimaan!
Mukavaa päivänjatkoa ihan joka iikkisen jokaiselle! 🙂
Mikä ihmeen ” kestävyysvaje ” ? Se on edesmenneen hyvinvointivaltiota alas ajaneen Sipilän hallituksen käyttämä valtion taloudenhoitoa koskeva termi, josta on tehty yleisesti hyväksytty ja käytetty käsite. Sen varjolla silloinen hallitus teki monia tavallisten ihmisten hyvinvointia heikentäviä päätöksiä, joiden haitallisia seurauksia nykyinen hallitus yrittää nyt parhaansa mukaan korjata. Näihin korjauksiin kuuluu mm. blogissa mainittu hyvinvointipalveluiden parantaminen
Näiden palveluiden parantamisella on merkitystä ilmastokriisinkin ratkaisun kannalta. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida rakentaa ilman hyvinvointitaloutta, joka painottaa sosiaalista, taloudellista ja ympäristöllistä kestävyyttä. Tällä on vaikutusta syntyvyyteenkin. Sijoittamalla ihmisten yleiseen hyvinvointiin luodaan perusta ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle taloudelle ja koko yhteiskunnalle. Hallituksen ilmastotoimien tuleekin pyrkiä Suomessa asuvien ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseen tasavertaisesti.
Nuorilla on nykyään kiire kaikessa. Tämä asia ei hoidu kunnolla äkkipikaisilla ja harkitsemattomilla päätöksillä, vaan se vaatii huolellista valmistelua, sillä hallitus on sitoutunut vastuulliseen ilmastopolitiikkaan.
Suuresti arvostamani ” nuori ” Greta Thunberg on käsittänyt, että ilmastokriisiä ei ratkaista sukupolvien vastakkainasettelulla, koska meillä kaikilla sukupolvilla on loppujen lopuksi yhteiset intressit ja tavoite. Kriisiä ei ratkaista myöskään asettamalla vastakkain kaupungit ja maaseutu tai maat ja maanosat. Sen ratkaisussa ei edistytä myöskään päättäjien ja ” nuorten ja nuorten aikuisten ” asettamisella toisiaan vastaan. Nyt tarvitaan yhteistä panosta !
Näin on Suomen hallituksessakin, jonka toimenpiteisiin blogin kirjoittaja viittaa.. Hallituksessa ei ole vain yksi puolue ( Vihreät ), joka ajaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Vastuullisessa asemassa olevien päättäjien tehtävänä on huolehtia hallitusohjelman toteuttamisesta kokonaisuudessaan. Ilmastopolitiikka ei ole erillinen muusta irrallaan oleva osa, vaan se liittyy kiinteästi hallituksen kokonaispolitiikan suunnitteluun, johon se on sisällytettävä. Sen on oltava oikeudenmukaista. Tämä suunnittelu ei voi olla nopeasti huitaistua ” kunhan tässä nyt jotakin ”, jolla saataisiin ” nuoret ” hetkeksi rauhoittumaan…Nykyinen hallitus ei halua hoitaa asioita liialla kiireellä.
Sitten tuo syntyvyys. Väestönkasvun haitallisuus ilmaston kannalta riippuu paljon siitä, missä päin maapalloa se tapahtuu. Suomessa syntyvyyden kasvu ei ole ehkä yhtä haitallista kuin Afrikassa ja joissain Aasian maissa, jos valtion ilmastopolitiikka toteutetaan käytännössä huolellisesti asian-ja oikeudenmukaisella tavalla. Suhteellisen rikkaassa Suomessa tähän on enemmän mahdollisuuksia ,kuin vaikkapa köyhissä Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maissa.
Väestönkasvu ei ole ilmastokriisin perussyy., vaan nykyisenlainen globaali talousjärjestelmä ja sitä myötäilevä ultraliberaali politiikka. Väestökasvu on yksi sen sisäinen ongelma. Ilmastokriisin keskeisin aiheuttaja on arvioitava uudelleen.
PS.
Luonto itse yleensä keksii tehokkaat ” luonnonmukaiset ” keinot liikapopulaatioiden vähentämiseen tarvittaessa. Näin tapahtuu eläinmaailmassa, johon ihminenkin kuuluu.
Tässä yhteydessä blogin kirjoittaja tarkoittaa nähtävästi polarisoitumisella ihmisten jakautumista kahteen vastakkaiseen ryhmään, joiden intressit ja tavoitteet ovat toisistaan eroavat.
Symboolisesti kuvattuna nyt näyttäïsi siltä, että omalla tavallaan luonto ” maksaa takaisin ” ilmastokriisin ja epidemioiden muodossa ihmisten sille aiheuttaman tuhon. Meneillään oleva kehitys viittaa siihen, että todellinen jo näkyvä polarisoitumisen riski on luonnon asettuminen entistäkin voimakkaammin koko ihmiskuntaa vastaan, koska nykymenolla luonnon ja sitä tuhoavan ihmiskunnan intressit eivät näyttäydy samanlaisina.
Tämä vaarallinen polarisaatiosuuntaus on saatava nopeasti pysähtymään ihmisten omaa toimintaa muuttamalla. Ihmisten on kyettävä asettamaan oman toimintansa kyseenalaiseksi ja korjata sitä vastaamaan ihmiskunnan ja planeettamme elinvoimaisuuden ehtoja. Toistaiseksi ihmiskunnan hallinnassa oleva keino jarruttaa tätä kehitystä on luonnon tuhoamisen pysäyttäminen ja haitallisten päästöjen lopettaminen. Yritysjohtajien, päättäjien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien olisi nähtävä näiden molempien tahojen intressit yhtäläisinä, ,ja heidän tulisi toimia näiden intressien vaatimusten mukaisesti yhteiseen päämäärään pääsemiseksi. Tätä ei pitäisi olla vaikea ymmärtää…
Blogin kirjoittaja Leo Stranius on tänään mukana Ylen A-studiossa, jossa keskustellaan eri sukupolvien ilmastoteoista, siitä mitkä sukupolvet ovat kaikkein valmiimpia ilmastotekoihin. Kannattaa katsoa ja kuunnella mitä Leolla ja asiaa tutkineilla on sanottavana tästä aiheesta.
Olenkin kokenut heti alkuun tämän Leon kirjoittaman blogitekstin syytteleväksi erityisesti meitä ” aikuisia ” vanhempia sukupolvia kohtaan. Ja samalla jotenkin ylistäväksi ” nuorten ” ilmastoaktiivisuuden suhteen. Sukupolvien välisen polarisaation estraadille nostaminen ja korostaminen ei kuitenkaan edistä tilanteen paranemista hitustakaan nykyisestä. Asia ei ole ihan yksinkertaisen mustavalkoinen. Sukupolvien vastakkainasettelulla vain hämärrytetään ilmastokriisin varsinaiset perussyyt, Ja samalla sillä pyyhitään näkymättömiin näiden syiden poistamiseen jo olemassaolevat keinot.
.
Läheskään kaikki suomalaiset ” nuoret ” eivät ole nykyään ilmastoystävällisiä ja myönteisen aktiivisia ilmastoteoissaan. Ja puolestaan me kaikki ” vanhat ” ja meitä nuoremmat ” aikuiset ” emme ole tieten tahtoen olleet aktiivisesti vain aiheuttamassa ilmastokriisiä ja siitä johtuvaa ” nuorten ja nuorten aikuisten ” ilmastoahdistuneisuutta ja näiden pettyneisyyttä tulevaisuudenodotustensa osalta.
Nuoria vanhemmat ” aikuiset ” sukupolvet voivat nekin olla ahdistuneita ja huolestuneita sekä omasta että nykyisten ” nuorten ” ja tulevien sukupolvien tulevaisuudesta.
Ylen A-studiossa puhutaan mm. siitä , mitkä sukupolvet ovat aktiivisimpia konkreettisissa ilmastoteoissa. Nykyisenlainen tuotanto-ja elämäntapa ja niistä juontuvat kulutustottumukset ovat yksi tärkeimmistä ilmastokriisin aiheuttajista. Tutkimusten mukaan kuluttajista yli 60-vuotiaat ovat kaikista ekologisimpia, eivätkä 18-30 vuotiaat nuoret. Mutta : mistä tarpeeton liikakulutus johtuu ?
Tieteentekijöitä kuunnellut Greta Thunberg on oivaltanut osoittaa ne tahot, jotka ovat olleet alusta lähtien konkreettisella tavalla nykyisen ilmastokriisin ja siitä aiheutuvien nuorisoakin koskevien ongelmien perimmäinen aiheuttajia.
Toivoisin A-studiossa puhuttavan myöskin näistä syistä ja niiden poistamiskeinoista. Antoisaa keskusteluiltaa kaikille !
Pieni Ihminen,
Minuun viittaavan kommenttisi johdosta :
Kiitos hieman ironisesta kehoituksestasi . Ei tässä kommentoimisessa ole kyse kenenkään taitavuudesta tai taitamattomuudesta. Perimmäinen tavoite on yhteiseen hyvään pyrkiminen. .
Muistutan vain, että minun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa eikä mistään.
Kommentointi-intoa sinullekin!
Arvoisa E.S-H,
Kiitos minulle osoittamastasi kommentista, Näin kirjoituksiasi lukeneena kommentoin takaisin, että hyvä, että sinulla on ns paperilla ja periaatteessa fokus kunnossa, eli ”yhteiseen hyvään pyrkiminen….”
Siitä puheen ollen ,kommentointi-intoa myös sinnekin! 🙂