Heikki Hiilamo: Kaikki (paitsi köyhät) samassa veneessä

Heikki HiilamoVieraskynä blogissa professori Heikki Hiilamo kirjoittaa perustulosta.

Heikki Hiilamo: Kaikki (paitsi köyhät) samassa veneessä

SAK julkaisi helmikuussa omien asiantuntijoidensa kirjoituksiin perusturvan katsauksen suomalaiseen hyvinvointipolitiikkaan otsikolla Kaikki samassa veneessä.

Muutoin asiallisesti argumentoivassa ja huolellisesti perustellussa kokoelmassa yksi artikkeli — ekonomisti Ilkka Kaukorannan kirjoitus perustulosta — poikkeaa tyyliltään muista.

Perustulo on Kaukorannan mukaan ”sumuverho, epämääräinen sana, jonka taakse voi piilottaa melkein mitä tahansa”. Perustulon kannattajia hän kutsuu ”taivaanrannan maalareiksi” ja ”hyödyttömien himmeleiden rakentajiksi”.

Kaukoranta väittää hämmästyttävästi, että ”millään perustulomallilla ei voitaisi ohjata ihmisten käyttäytymistä”. Kaukoranta vastustaa perustuloa myös siitä syystä, että perustulon jälkeen köyhimpiä työttömiä eli työttömän perusturvan saajia ei voitaisi enää kepittää yhtä rankasti sanktioilla.

Kaukoranta on tunnettu perustulon kriitikko. Hänen kantansa on, että perustulomalleja on monia, mutta kaikkia niitä yhdistää sama piirre eli se, että ne ovat kelvottomia. Toisin sanoen Kaukoranta ei ole kiinnostunut keskustelemaan millään tasolla perustulosta ratkaisuna esimerkiksi köyhyysongelmaan ja toimeentulotukikierteeseen.

Perustulo ei ole täydellinen eikä valmis malli sosiaaliturvan ongelmiin. Se on kuitenkin tutkittu ja kokeiltu sosiaalinen innovaatio, jonka ansiot ja mahdollisuudet tunnustetaan yhä laajemmin myös suomalaisessa politiikassa. Sitä tarvitaan yhtenä ratkaisuna ennen muuta köyhyyteen ja syrjäytymiseen.

Kriittinen keskustelu perustulosta on tervetullutta, eikä melko kokemattoman asiantuntijan asenteelliseen kirjoitukseen olisi syytä puuttua, jos SAK ei olisi kelpuuttanut sitä järjestön vaalitavoitteita esittelevään kirjaan. Kaukorannan ajatusten voi tulkita edustavan laajemminkin SAK:n virallista kantaa.

Olisi kiinnostava tietää, mitä SAK:n jäsenet tai laajemmin liiton ammateissa työskentelevät tai niihin opiskelevat ihmiset ajattelevat perustulosta. Uskon, että he eivät ainakaan suhtaudu siihen yhtä torjuvasti ja pilkallisesti kuin Kaukoranta. Monilla on perusteltu syy luottaa siihen, että perustulo parantaisi myös heidän asemaansa.

Heikki Hiilamo
Heikki Hiilamo on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa.

3 kommenttia artikkeliin ”Heikki Hiilamo: Kaikki (paitsi köyhät) samassa veneessä”

  1. Jopas Heikki kirjoitit oudosti. Onko mielestäsi hyvää keskustelukulttuuria teilata toisen teksti ”melko kokemattoman asiantuntijan” kirjoitukseksi? Olen kuitenkin tehnyt sosiaalipolitiikkaa 4,5 vuotta kokopäivätyönä. Kuinka pitkä kokemus mielestäsi tarvitaan jotta professori ei nollaa ”melko kokemattomaksi”?

    Kirjoitit myös että en ole ”kiinnostunut keskustelemaan millään tasolla perustulosta ratkaisuna esimerkiksi köyhyysongelmaan ja toimeentulotukikierteeseen”. Mihin perustat tämän? Olenko esimerkiksi kieltäytynyt joskus keskustelemasta perustulosta? Nopean muistelun perusteella olen keskustellut perustulosta Ylen Puheen Päivässä Lasse Männistön kanssa, Ylen Mikä maksaa -ohjelmassa sinun kanssasi, Ylen suoran linjan nettijatkoilla, Yle Silminnäkijä -ohjelmassa, OSY:n paneelissa Uudella ylioppilastalolla, SONK:in paneelissa, Kallion vasemmistoliiton paneelissa Cafe Maskotissa, BIEN Finlandin webinaarissa ja demariosasto YPSYn kokouksessa (pahoittelut niille paneelinjärjestäjille joiden tilaisuutta en tähän listaan muistanut). Kaikissa näissä keskusteluissa olen tuonut esiin, että perustulo ei estä toimeentulotukiriippuvuutta. Esimerkiksi vihreiden mallissa toimeentulotuki (ja asumistuki) säilyy, koska pieni perustulo ei tietysti yksinään riitä estämään köyhyyttä. Ei pieni perustulo nosta yksinhuoltajaperhettä köyhyydestä tai tee toimeentulotukea tarpeettomaksi.

    Minulle jäi meidän edellisen keskustelun jäljiltä edelleen vähän epäselväksi minkä sortin perustuloa oikeastaan kannatat. Keskustelussamme sanoit että esitetyt perustulomallit ovat ”aika epärealistisia” tai utopistisia, eikä niissä ole otettu huomioon kotiäitien tilannetta eikä nuorten tilannetta, eikä pohdittu miten sanktiot olisivat mukana. Myöhemmin twiittasit: ”En voi ymmärtää niitä jotka esittävät perustuloa joka nostaisi lasten kotihoidon tukea 50% ja ulottaisi sen kaikille alle kouluikäisille.”

    Tuntuu että me ajatellaan monelta osin samalla tavalla, mutta meidän määritelmä perustulosta on vain erilainen. Sinä ilmeisesti kannatat sellaista perustuloa jota minä en perustuloksi tunnista. Mielestäni etuus joka rajataan pois nuorilta tai kotiäideiltä on syyperusteinen etuus, eikä enää voi puhua perustulosta jonka määrittävä piirre on että sitä makestaan ehdoitta.

    Oikein mielelläni jatkan keskustelua kanssasi perustulosta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Toivon että suostut keskustelemaan vaikka olenkin ”melko kokematon”. Juuri nyt kuitenkin vietän isyys- ja vanhempainvapaata, mutta sopisiko sinulle syksyllä? Voisimme keskustella perustulosta syvällisemmin, vaikkapa ilman toimittajaa ja aikataulurajoitetta niin saadaan asiaan joku selvyys.

  2. Tähän suomalaisten ”asiantuntijatahojen ” keskeiseen nimittelyyn ja väittelyyn uskallan tuoda esiin muutamia tavallisen kansalaisen huomioita puheenaiheena olevasta perustulosta.
    Eivät suomalaiset ole keksineet perustuloideaa.Se ei olisi kuin Suomen osalta ” sosiaalinen innovaatio”, koska tämänkaltainen valtion harjoittama avustusmuoto on jo käytännössä muualla.

    EU-maassa Ranskassa oli ollut jo kauan käytössä RMI ( Revenu Minimum d’Insertion ) eli yhteiskuntaelämään sopeuttava vähimmäistulo. Sen oltua lopulta melkolailla tehoton köyhyyden ja syrjäytymisen torjumisessa, sekä osaltaan jarruttava tekijä muun toimeentulon etsimisessä, tilalle otettiin jokin aika sitten käyttöön RSA ( Revenu de Solidarité Active) eli aktiivinen solidaarisuustulo.Tällä turvataan tuloja vailla oleville ja vähätuloisille vaihteleva vähimmäistulo perheen koostumuksen mukaan. RSA myönnetään vähintään 25 vuotta täyttäneille ja 18-24 vuotiaille yksinhuoltajille, joilla on todistettavasti tietty työaktiivisuus. RSA:n myöntämiseen ja ylläpitämiseen vaikuttaa avustettavan oma käyttäytyminen,ja sääntöjä rikkoville on olemassa sanktiot.RSA:n myöntämistä valvotaan tehokkaammin kuin aikoinaan RMI:n saamista.Pakotteisiin kuuluu työikäisille mm.työn etsintä.Sosiaaliviranomaisten on huolehdittava samalla avustuksen saajan sosiaalisesta seuraamisesta ja ammattiohjauksesta.
    RSA:n pyyhkii lainsäädännöstä pois useita aikaisempia päällekkäisiä avustusmuotoja sisällyttäen ne itseensä.Se ei kuitenkaan ole poistanut kaikkia muita sosiaaliavustuksia.RSA ei ole myöskään käytännössä poistanut koÿhyyden ja syrjäytymisen lisääntymistä huolimatta odotuksista! Sen ulkopuolelle jäävät vielä monet vähätuloiset.RSA tullee olemaan voimassa niin kauan kuin sen katsotaan jotenkin tuovan helpotusta toimeentulo-ongelmaan.Käsitykseni mukaan näin kun pyritään vain vaikuttamaan harjoitetun talous-ym.politiikan seurauksiin yrittämättä poistaa pohjimmaisia köyhyyden perussyitä.

    Kait tarkasti määritelty perustulo olisi silti Suomessa tarpeen. Jo vaikka siksi, että paljon parjattu EU-komissio on tänä vuonna antanut Suomelle huomautuksen sen kansalaisten heikosta sosiaaliturvasta, joka on EU-alueen alhaisimpia! Kummallista nk.hyvinvointivaltiossa….

  3. Valtion virallista tietoa perustulosta heikoimmassa asemassa oleville Ranskassa voi saada tästä: Service Public.fr , RSA. Siinä on luettavissa mm. myöntämisperusteet, sanktiot sekä avustusten määrät.

Kommentointi on suljettu.

Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Seuraa minua Instagramissa