Peter Lund: Jokaisen ääni ja mielipide on tärkeä energiamuutokselle

Peter LundPeter Lund kirjoittaa vieraskynäblogissa energiamuutoksesta.

Jokaisen ääni ja mielipide on tärkeä energiamuutokselle

Runsas vuosi sitten Professorityöryhmä julkaisi näkemyksensä siitä miten energiaa ja sen politiikkaa kannattaisi viedä eteenpäin. Näkemyksemme oli, että suomalainen energiapolitiikka, jonka juuret ovat 70-luvun öljykriiseissä, on tullut tiensä päähän. Se on kehityksen jarru.

Ehdotimme tilalle modernia energiapolitiikkaa, joka luo talouskasvua ja uusia työpaikkoja samalla kun päästöt putoavat ja energiaturvallisuus paranee.

Ratkaisumalli lähtee suomalaisen energian, osaamisen ja teknologian hyödyntämisestä energia- ja ilmastopolitiikan päätöksissämme. Uusiutuva energia ja energian tehokkaan käytön teknologiat ovat uuden politiikan ydintä. Modernissa politiikassa tavallisen ihmisen ääni kuuluu ja vaikuttaa.

Runsas viikko sitten alkoi Energiaremontti-kampanja, joka kokoaa kansalaisia, yrityksiä, yhteisöjä, siis meitä kaikkia, taustasta, iästä, puoluekannasta tai mistään ’ismistä’ riippumatta mukaan päivittämään energiapolitiikan tavoitteita ja keinoja tälle vuosituhannelle. Kampanjan taustalla on paljon nuoria fiksuja aikuisia, todellisia tulevaisuudentekijöitä. Tässä kannattaa olla mukana. Hyvä energia on hyvä asia.

Parhaillaan käydään suuria hiihtomittelöitä. Meitä harmittaa hiihtomme alennustila. Mutta mistä meidän pitäisi olla todella huolissamme on, että tulevaisuuden energiassa olemme jääneet muista maista kilometrikaupalla jälkeen. Hiihdossa menee kulta, mutta puhtaan energian kilpailussa menetykset lasketaan miljardeina euroina ja tuhansina työpaikkoina.

Vajaan kuukauden päästä on tärkeä vaalit. Energia ja ilmasto pitäisi ehdottomasti nostaa suurten keskusteluteemojen joukkoon. Äänestäjille tästä olisi hyötyä. Kreikan nostaminen vaalikeskustelun ytimeen olisi nyt antiikista.

Nyt on viimeinen hetki hypätä modernin energian kelkkaan. Tulevaan hallitusohjelmaan täytyy saada vahva kotimaisen energian ote. Energiapolitiikkaa ei voi jatkaa entiseen malliin.

Peter Lund
TkT Peter Lund on Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori. Hän on toiminut tulevaisuuden energian parissa 35 vuotta.

3 kommenttia artikkeliin ”Peter Lund: Jokaisen ääni ja mielipide on tärkeä energiamuutokselle”

  1. Loputtoman kasvun kampanja tuokin on ja hiljenee cleantechin vakavista ympäristövahingoista ja uudenlaisista ilmastopäästöistä, joita syntyy koko ajan enemmän kun esimerkiksi aurinkopaneelien tuotanto kasvaa räjähdysmäisesti.

    Kun ei haluta myöntää kasvun olevan se ongelma, niin keksimällä keksitään aina vain lisää yrityksille bisnestä ja koitetaan naamioida se vihreäksi ja kestäväksi kasvuksi. Kukaan ei vain kerro mikä on se mikä kestää sitten sen kasvun, kun luonto se ei ainakaan ole. Vähät enää kukaan välittää itse luonnosta, vaikka se pystyisi tuottamaan puhtaan veden ja ruuan ilmaiseksi. Teknologiaa puhdistamaan vettä, vaikka maaperä hoitaisi sen; mitälie vekottimia imemään hiilidioksidia ilmasta, vaikka metsät tekisivät sen; lohia kasvatetaan ja ruokitaan kasseissa, vaikka joet tekisivät sen…

    Symbolisia suojelutempauksia riittää, mutta suuressa kuvassa kasvu tuhoaa kaiken. Kenestä on sitten elämään täysin teollisen yhteiskunnan valjastamassa elinpiirissä, jossa vapaan luonnon tila pienenee päivä päivältä? Jossain leviää kaupunki, jossain kaivos tai avohakkuu.

  2. Hyvä Pystymetsä,
    yhdyn kommentissasi olevan aiheellisen mielipiteen/kritiikin esittämiseen.Ei oikein vihreältä Suomen tulevaisuus näytä!
    Minuakin huolestuttaa tuo todellisuudessa ei niinkään ”puhdas” kuin oletettu ”cleantech” ja sen tuominen esille muka kaikkien ympäristö-ja ilmasto-ongelmien ratkaisuna.Näyttää businekseltä ja monenlaisen tarpeettoman kulutuksen lisäämiseltä.Tämä taitaa olla juuri sitä haitallista ”green businestä” ? Puhutaan sen avulla saatavasta puhtaasta energiasta ja energiasäästöistä sekä työpaikkojen luomisesta, siis taloudellisesta kasvusta! Tuota juuri huutavat bisinessmieliset liberaalit maailmanmitassa.Tavallaan luonnon ja elinympäristömme tuhoaminen vaaditaan ensisijaiseksi tavoitteeksi.

    Vain yhtenä esimerkkinä tuosta luonnon omavoimaisuudesta voin esittää kotonani käyttämäni luonnonmenetelmän likavesipäästöistä tulevien ympäristöhaittojen poistamiseksi.Minulla ei ole sääntöjen vaatimaa teknisesti korkealuokkaista maahan upotettua jätevesisäiliötä.Käytän jäteveden puhdistamiseen siihen soveltuvia kasveja ja luonnossa olevia bakteereita, ,jotka imevät saastuttavat aineet ennen niiden syvää sulautumista pohjavesiin ja ympäröivään luontoon.Näin ei ole syntynyt lisähaittoja, joita säiliöt saavat aikaan,eikä sakan kasautumista tai ällöttäviä hajuja. Näin lähellä juokseva vuoripurokin on kirkasvetinen,ja siinä viihtyvät mm.purolohet. Vettä voivat vaaratta juoda niin karja kuin villit eläimetkin.Tämä menetelmâ tietysti sopii omakotitalojen käyttöön.Teollisuuden osalta voitaisiin käyttää samantapaisia menetelmiä, jotka eivät vaatisi valtavaa teknistä materiaalia.
    Täällä Tulivuorten Luonnonpuiston alueella olemme alkaneet käyttää tuulienergiaa, koska elämme vuoristossa, jossa tuulivoimaa on paljon saatavilla.Kuitenkin väestön keskuudessa on ilmennyt tämän energian tuottamiseen tarvittavan laitteiston vastustusta, sillä alueella on enimmäkseen kauniita vuoristoniittyjä ja vaeltamiseen sopivaa maastoa, joiden luontoarvon uskotaan vähenevän ”ropellien” myötä. .

    Eikö ensin pitäisi ajatella miten luontoa saisi pysymään verottamatta sitä jatkuvasti pois, ja mitä luonto kestää ja miten käytettynä, ennenkuin ruvetaan keksimään huippuluokan teknillisiä konsteja luonnon taltuttamiseksi ja soveltamiseksi yhä lisääntyvän ja metropoleihin keskittyvän väestön kasvavaan käyttöön, perustellen vaatimusta ”ympäristöystävällisyydellä” ?.Ei teknologian avulla kaikkia haittoja poisteta, ja niitä saatetaan aiheuttaa lisää.Ja jos ja kun luonnon ei anneta enää mitenkään vaikuttaa itsensä puhdistamiseen ja uudistamiseen.

  3. Energiaremontti-kampanjan tavoitteiden saavuttaminen ei itseasiassa edellytä loputtoman kasvun ideologiaa. Oikeastaan se ei sinänsä edellytä talouskasvua ollenkaan. Miksipä kyseisen kampanjan tavoitteita ei voisi yhdistää vaikkapa kiertotalouteen?

Kommentointi on suljettu.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa