Kirjoitin kuluneella viikolla Maailmantalouden tekijöiden blogiin neljä ehdotusta siitä, miten Suomi voi nousta maailmantalouden tekijäksi.
Ohessa vielä videoselfien muodossa eduskuntavaalikampanjalupaukseni #kukapäättää -kampanjassa ja samalla haaste kaikille eduskuntavaaliehdokkaille tehdä omat lupauksensa paremman maailman puolesta.
Lupaan siis toimia sen puolesta, että (1) Suomi ajaa globaalia ja kunnianhimoista, luonnontieteeseen perustuvaa ilmastosopimusta ja varmistaa, että ilmastorahoitus on lisäistä suhteessa kehitysapuun sekä (2) lupaan toimia sen puolesta, että kehitysapu nostetaan 0,7 prosentin tasolle ja (3) Suomi ottaa käyttään rahoitusmarkkinaveron.
Alla kirjoittamani teksti kokonaisuudessaan.
Leo Stranius: Suomi Voi nousta maailmantalouden tekijäksi
Tämän sukupolven merkittävimpiä haasteita ovat ilmastonmuutos torjuminen, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen, köyhyyden poistaminen sekä luonnonvarojen ylikulutuksesta vapautuminen.
Suomi ei yksin pysty ratkaisemaan globaaleja ongelmia. Suomi voi kuitenkin olla merkittävä tekijä, jotta ongelmat saadaan ratkaistua.
Ohessa on neljä asiaa, joilla Suomi voidaan saada maailmantalouden tekijöiden eturintamaan.
1. Suomen tulee ajaa luonnontieteen mukaisesti riittävää globaalia ilmastosopimusta sekä lisätä ilmastorahoitusta kehitysmaille siten, että rahoitus on lisäistä suhteessa kehitysapuun.
Ilmastorahoituksen lisäksi Suomen on syytä laittaa oma energiapolitiikkansa kuntoon. Luopumalla kivihiilen, turpeen ja muiden uusiutumattomien energialähteiden käytöstä saavutamme omat päästötavoitteet ja synnytämme Suomeen kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Saamme energiaomavaraisuudella 8,5 miljardia euroa lisää kotimaiseen talouteen.
2. Suomen tulee nostaa kehitysapu 0,7 prosentin tasolle ja varmistaa, että rahat käytetään aidosti auttaviin hankkeisiin. Maiden välillä on edelleen suurta eriarvoisuutta inhimillisen elämän mahdollisuuksissa ja elintasossa.
Kehitysavun lisäksi teollisuusmaiden tulee poistaa kehitysmaita haittaavat suojatullit ja liialliset maataloustuet. Kaupan lisääminen avaisi kehittyville maille paremmat mahdollisuudet. Kehitysyhteistyön tulee tähdätä myös siihen, että kehittyvät maat voivat mahdollisimman nopeasti siirtyä puhtaaseen energiaan. Suomi käyttää vuonna 2015 vain noin 0,48 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysyhteistyöhön.
3. Suomen tulee kaventaa tuloeroja verotuksen keinoin ja ottaa käyttöön perustulo. Näin näytämme esimerkkiä myös muille.
On kestämätöntä, että elämme tänään maailmassa, jossa rikkain prosentti omistaa lähes puolet maailman varallisuudesta. Varallisuuden tasaisempi jakaminen johtaa parempaan yhteiskuntaan, jossa kaikki voivat osallistua ja kaikilla on usko siihen, että omilla toimilla voi vaikuttaa.
4. Suomen tulee ottaa käyttöön rahoitusmarkkinavero. Esimerkiksi EU-komissio on ehdottanut rahoitusmarkkinaveroa, jolla verotettaisiin osakekauppaa ja joukkovelkakirjoja 0,1 prosentilla ja johdannaismarkkinoita 0,01 prosentilla. Verolla voisi kerätä rahaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen sekä tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseen.
Vaikka kaikki EU-maat eivät olisi mukana, täytyy Suomen olla edelläkävijä ja vastuunkantaja. Jos kukaan ei tee mitään, ei verosta tule koskaan EU:n laajuista tai globaalia.
Tulevaisuudessa meitä tullaan ihailemaan esimerkiksi teknologian, tieteen ja kulttuurin saavutuksista. Uskon kuitenkin, että historia tulee kritisoimaan voimakkaimmin meitä siitä, että emme puuttuneet ihmisten väliseen epätasa-arvoon ja ympäristökriiseihin, kuten ilmastonmuutokseen, lajikatoon ja luonnonvarojen hupenemiseen.
Suomi voi nousta maailmantalouden tekijäksi, jos me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka ottaa haasteen tosissaan ja varmistaa ihmisten hyvinvoinnin ekologisissa rajoissa.