Laura Rantanen: Säästät aikaasi lukemalla tämän

Leo Stranius ajanhallintaPidin perjantaina 9.1.2015 rakkaalle ystävälleni Laura Rantaselle kolmen tunnin ajanhallintaintensiivin.

Tapaaminen sai alkunsa Lauran julkisesta Facebook-statuksesta. Keskustelumme jälkeen mukaan ajanhallinnan niksejä pohtimaan ilmoittautui lopulta kymmenkunta muutakin yhteistä ystäväämme.

Laura kirjoitti ajanhallintaintensiivistä blogitekstin. Ohessa Lauran teksti kokonaisuudessaan.

Jos haluat joskus vinkkejä ajan- ja elämänhallintaan, ota yhteyttä! 🙂

Laura Rantanen: Säästät aikaasi lukemalla tämän

Vuoteni alkoi tukehtumisen tunteella. Moni tuttava näytti viettävän lokoisia päiviä aurinkorannoilla, kun itse selailin paniikinomaisesti viime vuoden paperikalenteria, puhelimen kalenteria, ja yritin löytää kaikkia niitä käytettyjä kirjekuoria, joita olin käyttänyt muistilappuina. Tehtävä vaikutti epätoivoiselta. Mihin ihmeeseen olin kirjoittanut muistiin tammikuun lopun lääkäriajan?

Tiesin, että olin haalinut aika paljon tekemistä tammikuulle, mutten muistanut ihan varmasti, että miksi päiviksi ja ajoiksi oli jo asioita sovittuna. Happi tuntui loppuvan koittaessani selvitellä tulevia aikataulujani. Kirjoitin Facebook-seinälleni avunpyynnön, jossa pyysin ystävääni Leo Straniusta järjestämään minulle ajanhallintasulkeiset heti vuoden alkuun.

Miksi juuri Leo Stranius? Koska olin seurannut hänen elämänhallintaan liittyviä pyrkimyksiään jo vuosia, ja olin saanut häneltä aikaisemminkin pari toimivaa vinkkiä. Olen esimerkiksi koittanut noudattaa vinkki numero seitsemää tältä aamulistalta.

7.1. ihmiset palasivat toimistoille ja 9.1. vietin kolme tuntia Luonto-Liiton toimistolla ajanhallintamestarin opissa. Mukaan ilmoittautui kymmenen muutakin ihmistä, jotka saivat tietää asiasta. Kaikki tunnistimme yhteisen haasteen: Elämässämme oli liikaa asioita suhteessa käytettäviin resursseihin.

”Jos minulla olisi 30 sekuntia aikaa kertoa teille mistä ajanhallinnassa on kyse, niin kiteyttäisin sen seuraavasti: Suunnittele työsi, työskentele suunnitelman mukaan, sovi muiden kanssa siitä, mitä tehdään ja pidä sopimukset”, Leo aloitti. Ja lisäsi heti perään, että noin kaikki sujuisi ideaalitodellisuudessa.

Ajattelen, että vaikka elämme keskeneräisessä maailmassa, voimme kuitenkin ottaa pieniä askelia Leon viitoittamalla tiellä, ja tekee elämästä helpompaa. Hengitys kulkee paremmin. Ei tunnu, että seinät kaatuvat päälle.

Jo astuessamme neuvotteluhuoneeseen Leo oli muistuttanut, että aikaa ei voi hallita. Voimme hallita omia valintojamme. Aika on siitä oikeudenmukainen resurssi, että sitä on kaikilla 24 tuntia vuorokaudessa. Lähtökohtaisesti sitä ei ole kenelläkään vähempää tai enempää.

Suunnittelu

Elän itse kai parhaillaan sitä vaihetta elämässä, mitä ruuhkavuosiksi kutsutaan. Minulle on valjennut vuosi vuodelta voimakkaammin suunnittelun tärkeys, mikäli tahdon pitää elämäni hallinnassa ja pääni kasassa. Pienyrittäjälle ja duunarille ei tuputeta sisäinen johtaja-oppeja, kuten suuryritysten esimiehille, joten olen päättänyt hankkia työkaluja itse.

Leoa ja minua yhdistävät työskentely luonnonsuojelujärjestössä, eduskuntavaaliehdokkuus ja kaksi lasta. Kumpikin toivoo myös voivansa osaltaan vaikuttaa siihen, että maapallo on elinkelpoinen tulevillekin sukupolville. Siinä ne yhdistävät tekijät. Elämänhallintataidoissa olen Leoon verrattuna vastasyntyneen linnunpoikasen tasolla. Tahdon kuitenkin kehittyä.

Leo kertoi suunnittelevansa edellisenä päivänä seuraavan päivän aikataulunsa noin puolen tunnin tarkkuudella. Myös vapaa-ajan. Tietenkin osa suunnitelmista jää toteutumatta syystä tai toisesta, ja se on ihan ok. ”Mutta se ei ole ok, jos et opi niistä”, hän muistutti.

Niin. Olen itse kyllä suunnitellut ajankäyttöäni, mutta perjantaina opin, että suunnittelun voisi viedä hiukan pidemmällekin. Aikataulunsa voisi suunnitella paitsi viikoittain tai päivittäin, myös tunneittain. Ihan joka päivä.

Työaikaseuranta

Tiedän, että joissain ihmisissä tällainen aikataulutus saattaa herättää jo ajatuksena ahdistuksen sekaisia tunteita. Minussakin herätti joskus. Viime vuosina olen kuitenkin huomannut, että hyvä suunnittelu itse asiassa poistaa epämääräisyyden synnyttämää tunkkaista ahdistusta. Selkeys on hyvin vapauttavaa. Kun asioita ei tarvitse pyöritellä päässään, syntyy tilaa ajattelulle.

Leo käyttää työlistaansa ToodleDo-verkkotyökalua. Hän on luopunut paperilistoista ja kalentereista kokonaan. ToodleDo:ssa hän on luonut useita ryhmiä erilaisille tehtäville, kuten työasiat, kaupunginvaltuusto ja eduskuntavaalit. Asia, jota en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, mutta on mielestäni suoranainen neronleimaus: Omien tehtävien listaamisen lisäksi sarake niille asioille, jotka on pyytänyt muita tekemään.”Muilta odotettavat asiat.”

Idea, jonka aion ainakin viedä käytäntöön: Seuraan maanantaista 12.1. alkaen ajankäyttöäni puolen tunnin tarkkuudella niin, että aina puolen tunnin välein (heräämisestä nukahtamiseen) kirjaan ylös, mihin olen aikani käyttänyt kuluneen puolen tunnin aikana. Jatkan kirjanpitoa vähintään 2 viikkoa. Mahdollisesti kuukauden. Siinä ajassa ehtii varmasti alkaa hahmottua, mihin aikani käytän.

Uskon, että kun näen konkreettisesti, mihin aikani kuluu, se helpottaa myös ajankäytön suunnittelua tulevaisuudessa. Itseään ei voi huijata, kun edessä on muistiinpanot omasta ajankäytöstä.

Epämääräisistä muistilapuista pääsemiseen: Kaikki muistiinpanonsa Leo tekee Evernotella. Minuakin kieltämättä houkuttelee ajatus, että muistiinpanot löytyisivät jatkossa yhdestä ja samasta paikasta. Se yksinkertaistaisi mukavasti elämää ja muistiinpanojen etsiskelyn poistuminen elämästä vapauttaisi aikaa jollekin mukavammalle tai hyödyllisemmälle.

Seuraavassa bloggauksessa kirjoitan aikapessimismistä ja 40% säännöstä, jotka tulevat osaltaan auttamaan itseäni tästä täyteläisestä keväästä selviytymistä niin, että elämästä voi aina välillä iloitakin. Puhuimme perjantaina myös tulvivan sähköpostin aiheuttamasta paineen tunnusta, palaan vielä siihenkin.

Laura Rantanen

* * *

Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.