Olin perjantaina 31.10.2014 aamulla Radio Ravussa keskustelemassa EU:n ja Yhdysvaltojen välille neuvoteltavasta vapaakauppasopimuksesta (TTIP – Transatlantic Trade and Investment Partnership).
Vapaakauppasopimuksen tavoitteena on, että eurooppalaiset ja sen myötä suomalaiset yritykset pääsisivät Yhdysvaltojen markkinoille nykyistä helpommin ja päinvastoin. Kilpailu lisääntyisi ja tullimaksut poistuisivat.
Toisaalta kauppa on jo nyt vapaata. Tullimaksuja ei juurikaan ole autoteollisuutta ja maataloutta lukuun ottamatta. Kysymys ei ole niinkään kaupan vapauttamisesta kuin sääntelyn heikentämisestä ja sijoitussuojasta.
Sopimus olisi vaarallinen demokratialle, ihmisten kansalaisoikeuksille ja ympäristölle.
Ohessa on kolme syytä vastustaa sopimusta.
1. Ongelmallinen prosessi.
Valmistelu on ollut salaista ja mukana on ollut enimmäkseen yritysten edustajia. Esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaisen mukaan neuvotteluissa on salattu paljon enemmän kuin neuvottelutaktisesti olisi perusteltavissa. Kansalaisaktivisti Susan George kutsuu neuvotteluita Dracula-strategiaksi: ”Asiat altistetaan päivänvalolle. Ne ovat kuin vampyyreja. Eivät siedä sitä vaan kuolevat pois.”
Corporate Europe Observatoryn mukaan Euroopan komission valmistelutyön aikana on pidetty ainakin 119 tapaamista suuryritysten ja niiden lobbareiden kanssa suljettujen ovien takana, mutta vain kourallinen tapaamisia ammattiyhdistysten ja kuluttajaliikkeiden kanssa.
2. Sopimus uhkaa ympäristölainsäädäntöä ja kuluttajasuojaa.
Yhteensä 48 suomalaistutkijaa uskoo tekemässään julkilausumassa, että ”sääntelymuotojen ja -kulttuurin harmonisoiminen sääntelyä kaihtavan Yhdysvaltojen kanssa aiheuttaisi EU:lle paineita madaltaa ympäristönsuojelua, työntekijöiden oikeuksia ja kuluttajasuojaa. Vähintään harmonisoiminen hankaloittaisi kestävän kehityksen kannalta välttämätöntä ympäristösääntelyä. Ympäristönsuojan vahvistamiseksi on järkevää säilyttää oikeus myös uudenlaisten ohjausmekanismien ja kannustimien kehittämiseen.”
Samaa sanoo Susan George: ”Euroopassa on käytössä varovaisuusperiaate. Säädetään esimerkiksi kemikaaleja koskevia rajoituksia ihmisten suojelemiseksi ennalta. Yhdysvalloissa tällaista periaatetta ei ole, vaan ilmaantuvia ongelmia ratkotaan jälkikäteen oikeusjutuilla”.
Huolta on aiheuttanut myös elintarviketurvallisuus. Kriitikoiden mukaan TTIP saattaisi avata GM-tuotteiden hormoni- ja kloonilihan sekä tuotantoeläimillä käytettävien antibioottien laajemman pääsyn EU-markkinoille.
3. Ongelmallinen välimiesmenettely
Jos sopimus hyväksytään, voi yksityinen yritys tai sijoitta haastaa valtion oikeuteen, mikäli se uskoo valtion heikentävän nykyisiä tai odotettuja voittojaan. Nämä kiistat ratkaistaan välimiesmenettelyllä.
Jyrki Kasvi kirjoittaa: ”jos esimerkiksi suomalainen yritys rakentaisi Yhdysvaltoihin kaivoksen, Yhdysvallat ei sen jälkeen saisi haitata sen toimintaa lainsäädäntöään kiristämällä. Jos suomalainen investoija katsoisi amerikkalaisviranomaisten loukanneen oikeuksiaan, se voisi haastaa Yhdysvallat ISDS-välimiestuomioistuimeen (investor-to-state dispute settlement).”
Kasvi mainitsee esimerkin Saksasta: ”Esimerkiksi kun Hampurin ympäristöviranomaiset vuonna 2009 määrittelivät Vattenfallin rakentaman hiilivoimalan jätevesipäästörajat, Vattenfall haastoi Saksan valtion ISDS-välimiesoikeuteen kansainvälisen energiainvestointisopimuksen perusteella. Vattenfall vaati Saksalta 1,4 miljardin euron korvauksia, mutta tyytyi lopulta sovitteluratkaisuun, joka lievensi voimalan jätevesipäästöille asetettuja rajoituksia.”
Myös kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi listaa ongelmatapauksia välimiesmenettelystä: ”Vuonna 2010 viranomaiset kielsivät jälleenkäsittelylaitoksen sijoittamisen Meksikoon, koska se ei vastannut standardeja. Jälleen päätettiin, että Meksikon on korvattava sijoittajille näiden vaatimat menetykset täysmääräisesti. ICSID:stä todettiin, ettei sen tehtävä ole arvioida ympäristövaikutuksia vaan pelkästään tappioiden määrää.”
Koskenniemen mukaan kyse on ”kyse on julkisen vallan siirtämisestä pois valtioilta ja yritysten riskien ulkoistamisesta veronmaksajille.”
Yllä olevat kolme syytä ovat mielestäni hyvä peruste vastustaa mahdollista sopimusta ainakin nykymuodossaan. Mitä mieltä itse olet?
Yksi kommentti artikkeliin ”Kolme syytä vastustaa TTIP -vapaakauppasopimusta”