Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen kutsui ympäristöjärjestöjen edustajat 27.10.2014 keskustelemaan soidensuojeluohjelmasta.
Keskustelu soidensuojeluohjelmasta on käynyt vilkkaana sen jälkeen kun tuore ympäristöministeri ilmoitti haluavansa selvittää mahdollisuudet vapaaehtoiseen suojeluun.
Alla ympäristöministerille tapaamista varten tehty taustamuistio.
* * *
Helsingissä 23.10.2014
Ministeri Sanni Grahn-Laasonen Ympäristöministeriö
Arvoisa ympäristöministeri,
Soidensuojelun täydennysohjelman valmisteluun otettu aikalisä on herättänyt paljon ihmetystä ja median kiinnostusta. Ylilyönneiltäkään ei tällaisessa viestinnän ongelmatilanteessa ole vältytty. Toivomme tilanteen rauhoittumista ja paluuta itse soidensuojeluohjelmaan.
Soidensuojelun täydennysohjelman valmistelu on edennyt kansallisen suostrategian, hallitusohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen linjausten mukaisesti. Maanomistajille on tiedotettu asiasta jo ennen maastoselvityksiä. Maanomistajien lakisääteisen kuulemisen jälkeen tiedetään tarkemmin, millainen suhtautuminen todellisuudessa on.
Suojelun toteutuminen vapaaehtoista tietä on kaikkien toive. Vapaaehtoisuuden tavoite ei kuitenkaan voi sulkea pois mahdollisuutta toteuttaa valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden suojelu silloinkin, kun osa kyseiseltä suolta maata omistavista vastustaa suojelua. Tämän tulee olla viimeinen keino.
Suon luontoarvojen säilyttäminen ei onnistu, jos suota ei suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. METSO-ohjelman kaltainen lähestymistapa ei toimi, kun maanomistajia on samalla suolla yleensä useita. Malli johtaisi rajauksiin, jotka eivät kykene säilyttämään niitä arvoja, joiden vuoksi suojelualue on perustettu. Näin kävi osalle kohteista soidensuojelun perusohjelmassa ja nyt niidenkin rajauksia on täydennysohjelmassa tarkoitus parantaa.
Soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa on valittu kohteita, jotka täydentävät parhaiten aiempaa suojelualueverkostoa. Samalla on priorisoitu kohteita, joiden suojelulla voidaan säilyttää mahdollisimman pienellä pinta-alalla mahdollisimman paljon luontoarvoja. Painopiste on Etelä- Suomessa, koska etelässä myös suoluonnon tila on huonoin.
Yhteensä maastokartoituksissa on selvitetty luontoarvoja noin 300 000 hehtaarilta. Ohjelmavalmistelussa muodostettu kokonaisuus on suojeluvaikuttavuuden ja pinta-alan minimoinnin kustannustehokkain mahdollinen yhdistelmä. Sataantuhanteen hehtaariin eivät mahdu kaikki valtakunnallisesti merkittävät suot, mutta siihen kokoluokkaan suojeluohjelmaa ollaan puristamassa.
Avoimuudesta ja hyvästä valmistelusta johtuen suuremmilta ristiriidoilta on tähän asti vältytty. Vapaaehtoisuutta korostaen työryhmässä on linjattu, että suojeluohjelmakohteet voidaan omistajan niin halutessa toteuttaa myös yksityismaan suojelualueena. Tällöin myös esim. metsästyskysymyksistä päättäminen jää maanomistajalle. Edellytykset vapaaehtoiselle etenemiselle ovat ainakin olleet hyvät.
Soidensuojeluohjelman hyödyt
– Luonnontilaisena säilyneitä soita arvostetaan. Ne ovat tärkeitä paitsi luonnonarvojen säilymisen, myös marjastuksen, metsästyksen, virkistyksen sekä puhtaiden vesien kannalta, tulvasuojelussa ja ilmastonmuutoksen hidastamisessa.
– Soidensuojelun täydennysohjelmaan on haettu etenkin sellaisia soita, joita on aikaisemmin suojeltu vähän. Täydennysohjelma tukee sekä kansainvälisten että kansallisten biodiversiteettitavoitteiden ja -velvoitteiden toteuttamista.
Soidensuojeluohjelman vaikutuksista
– Ohjelmaan harkitaan sisällytettäväksi noin 0,5 % Suomen alkuperäisistä soista.
– Pääosa kuulemiskierrokselle valituista soista ei sovellu turvesoiksi joko teknisten- tai vesiensuojelusyiden takia.
– Monet kohteet ovat niin luonnontilaisia, että ne eivät ympäristönsuojelulain perusteella voi muutenkaan saada turpeen kaivuun mahdollistavaa ympäristölupaa.
– Esimerkiksi VAPO tukee ohjelman toteuttamista osana turvemaiden käytön tasapainon hakemista.
– Suuri osa puustoisista suokohteista on metsälain, metsäsertifioinnin tai hyvän metsänhoidon suositusten perusteella säilytettäviä erityiskohteita.
– Kohteen omistajalle täysmääräisten, verovapaiden korvausten saaminen on usein erittäin hyvä uutinen.
Miten eteenpäin?
– Kohtalainen osa (noin 30 %) nyt tarkasteltavista soista on jo valtion omistuksessa. Näistä merkittävä osa on talouskäytön ulkopuolella, Metsähallituksen luontokohteina. Luontokohteiden laskenta uusiksi suojeluhehtaareiksi ei ole asiallista. Yksityismaiden osalta soidensuojelun täydennysohjelma jää merkittävästi alle 100 000 hehtaarin rajan.
– Kuulemisen ei tarvitse olla pelkkä muodollisuus. Jos kuulemiseen tietoisesti lähetetään hieman lopullista suojeluohjelman kohdemäärää suurempi joukko soita, voidaan kohteita karsia saadun palautteen perusteella ilman, että kokonaisuuden vaikuttavuus kärsii liikaa.
– Lapin, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan koillisosan sekä Pohjois-Karjalan ELY-keskusten alueilta voitaisiin tarvittaessa vaihtaa kuulemisen jälkeen osa kriittisempää maanomistajapalautetta saaneista yksityismaakohteista valtionmaiden vastaaviin, lähes yhtä hyviin kohteisiin. Jonkin verran vastaavia valtion maiden soita on myös muiden ELY- keskusten alueella.Päätökset soidensuojelun täydennysohjelmasta tulee tehdä hallitusohjelman mukaisesti tällä hallituskaudella.
– Jos avuksi olisi saatavissa lisärahoitusta ja tekijäresurssia, voisi selvittää Metsähallituksen maanmyyntikokonaisuuden tuomat vaihtomaamahdollisuudet. Tämä voisi helpottaa toteutusta tulevina vuosina.
– Risto Sulkava, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto
– Leo Stranius, toiminnanjohtaja, Luonto-Liitto
– Liisa Rohweder, pääsihteeri, WWF Suomi
– Aki Arkiomaa, toiminnanjohtaja, BirdLife Suomi
Lisätietoja
– puheenjohtaja, FT Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh: 050 5602 113, s-posti: risto.sulkava@sll.fi
Ministeriltä soisi tiedusteltavan, että miksi muutaman suon suojelu pakkona on väärin, kun vuosittain satoja alueita pakkolunastetaan esimerkiksi moottoriteiden takia ja ihmiset eivät saa lähellekään markkinahintaa esimerkiksi talostaan ja menettää näin reilusti varallisuudestaan pakkolunastuksen takia, ja myös oman kotinsa joka lienee ministerin mielestä läheisempi yksilölle kuin jokin kaukainen suo? Koska ministeri ilmoittaa pakkolunastuksen olevan väärin myös esimerkiksi Pyhäjoen ydinvoimalan takia?