10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi

Suurmielenosoitus Kuva Sonja Martikainen
Kuva Sonja Martikainen

Julkaisimme noin 10-vuotta sitten Maan ystävissä Voima-lehden liitteen, johon listattiin 10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi.

Asia pulpahti pintaan, kun osallistuin viime viikonloppuna Nuorten ympäristötoimintapäiville Anjalassa.

Keskustelimme aiheesta Oras Tynkkysen kanssa, joka toimi tuolloin myös Maan ystävissä. Hän muisteli, että yksi hyvä syy ryhtyä aktivistiksi oli päästä matkustelemaan.

Tänään (28.10.2014) tein esitystä Luonto-Liiton Keski-Suomen piirin syyskokoukseen, jonne olen huomenna (29.10.2014) menossa puhumaan kansalaistoiminnan uusista tuulista. Ajattelin, että kaivan listan esille ja näytän sen huomenna Jyväskylässä.

Tässä kuitenkin ennakkoon kaikille blogini lukijoille, olkaa hyvä!

10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi

1) Saa mukavan harrastuksen
2) Tapaa hyviä tyyppejä
3) Saa työkokemusta
4) Oppii ymmärtämään yhteiskuntaa
5) Pääsee matkustamaan
6) Voi löytää kumppanin
7) Saa uusia ajatuksia
8) Pääsee samanmielisten seuraan
9) Tuntee olevansa tärkeä
10) Voi parantaa maailmaa!

Disclaimer: En tähän hätään löytänyt Voima-lehden välissä ilmestynyttä alkuperäistä liitettä. Yllä oleva listaus on poimittu eräästä vuonna 2005 Joensuussa pitämästäni esityksestä. Lista voi siis tässä olla hiukan muokattu tai lyhennettynä alkuperäisestä.

2 kommenttia artikkeliin ”10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi”

  1. Tai sitten huomaa, että valta istuu jossakin ovien takana, eikä tule sieltä edes katsomaan kuka huutaa pihalla. Toki on koko joukko suuria nimiä, jotka ovat aktivismillaan muuttaneet maailmaa, mutta onko niitä enää viime vuosikymmeniltä? Minusta tämä menee aika sukkana viemäriin, eikä valtakulttuurissa näy mitään muutosta. Onko rauhanomaisella aktivismilla ja tiedotustoiminnalla enää mitään merkitystä?

    Ainoa valopilkku lienee pienimuotoinen talkootoiminta, jossa parannetaan luonnon mahdollisuuksia toimia omillaan, kuten esimerkiksi pienten purojen kunnostukset. Muita sellaisia jossa selvästi asiat paranee, eikä vain tuho hidastu, varmaan on, mutta aika vähän. Oikeastaan ihailen niitä, jotka eivät viitsi ottaa mistään selvää ja elävät vain elämäänsä välittämättä mistään. Kuinka helppoa olisikaan olla tietämätön eri kemikaalien leviämisestä luontoon ja niiden mahdollisista yhteisvaikutuksista, tai siitä, että ilmaston kannalta eri takaisinkytkennät menevät on-asentoon ja lähitulevaisuudessa koko homma on heipparallaa. Tässä vaiheessa kun sitten huomaa vihreidenkin olevan poliittisella kentällä huolissaan siitä, että lentääkö Finnair, eikä siitä että Finnair lentää, niin mihin se aktivismi pitää sitten enää kohdistaa, kun ainakaan siellä missä päätöksiä tehdään eivät korvat ole varsinaisesti höröllä? Eikä todellisuudessa mihinkään suunnanmuutokseen ole mahdollisuuksia – menepä ehdottamaan lentoliikenteen lopettamista tai yhden lapsen politiikkaa.

    Jos huomaa, että kasvu on itsessään se ongelma, ja päättäjät käyttävät mokomaa sanaa yhtä usein kuin nuoriso vittua, niin nostaako vain kädet pystyyn? Mistä kaivaa motivaatiota, kun itse pitää koko yhteiskunnan tavoitetilaa täysin järjettömänä ja näkee ympärillään vain kasvavaa tuhoamista – pitääkö vain myöntää olevansa hullu ja kummajainen?

  2. ”Oma tontti ensin” : et ole yksin tuntiessasi itsesi jotenkin ”hulluksi ja kummajaiseksi .” Tuot esille monien esittämiä perinpohjaisia kysymyksiä, joita kannattaisi vihreidenkin miettiä perusteellisesti , ennenkuin ruveta laatimaan mitään listoja hyvistä syistä ryhtyä aktivistiksi! Jatka kommenttejasi, niitä lukiessa aivojen neuroonit rupeavat hyrräämään..toivottavasti Luonto-Liitossa ja vihreidenkin joukossa.
    Ja Leolle & kumppanit: ihan viime aikoina tehty lista ”10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi ” on kuin jokin lapsenmielinen loru ! ( yksi niistä monista ohjeeksi annetuista listoistasi !) Ei kai sitä ole esitetty aikuisille ? Kuka nykyoloissa jaksaa uskoa loruja ja jaarituksia ?

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!