Julkaisimme noin 10-vuotta sitten Maan ystävissä Voima-lehden liitteen, johon listattiin 10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi.
Asia pulpahti pintaan, kun osallistuin viime viikonloppuna Nuorten ympäristötoimintapäiville Anjalassa.
Keskustelimme aiheesta Oras Tynkkysen kanssa, joka toimi tuolloin myös Maan ystävissä. Hän muisteli, että yksi hyvä syy ryhtyä aktivistiksi oli päästä matkustelemaan.
Tänään (28.10.2014) tein esitystä Luonto-Liiton Keski-Suomen piirin syyskokoukseen, jonne olen huomenna (29.10.2014) menossa puhumaan kansalaistoiminnan uusista tuulista. Ajattelin, että kaivan listan esille ja näytän sen huomenna Jyväskylässä.
Tässä kuitenkin ennakkoon kaikille blogini lukijoille, olkaa hyvä!
10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi
1) Saa mukavan harrastuksen
2) Tapaa hyviä tyyppejä
3) Saa työkokemusta
4) Oppii ymmärtämään yhteiskuntaa
5) Pääsee matkustamaan
6) Voi löytää kumppanin
7) Saa uusia ajatuksia
8) Pääsee samanmielisten seuraan
9) Tuntee olevansa tärkeä
10) Voi parantaa maailmaa!
Disclaimer: En tähän hätään löytänyt Voima-lehden välissä ilmestynyttä alkuperäistä liitettä. Yllä oleva listaus on poimittu eräästä vuonna 2005 Joensuussa pitämästäni esityksestä. Lista voi siis tässä olla hiukan muokattu tai lyhennettynä alkuperäisestä.
Tai sitten huomaa, että valta istuu jossakin ovien takana, eikä tule sieltä edes katsomaan kuka huutaa pihalla. Toki on koko joukko suuria nimiä, jotka ovat aktivismillaan muuttaneet maailmaa, mutta onko niitä enää viime vuosikymmeniltä? Minusta tämä menee aika sukkana viemäriin, eikä valtakulttuurissa näy mitään muutosta. Onko rauhanomaisella aktivismilla ja tiedotustoiminnalla enää mitään merkitystä?
Ainoa valopilkku lienee pienimuotoinen talkootoiminta, jossa parannetaan luonnon mahdollisuuksia toimia omillaan, kuten esimerkiksi pienten purojen kunnostukset. Muita sellaisia jossa selvästi asiat paranee, eikä vain tuho hidastu, varmaan on, mutta aika vähän. Oikeastaan ihailen niitä, jotka eivät viitsi ottaa mistään selvää ja elävät vain elämäänsä välittämättä mistään. Kuinka helppoa olisikaan olla tietämätön eri kemikaalien leviämisestä luontoon ja niiden mahdollisista yhteisvaikutuksista, tai siitä, että ilmaston kannalta eri takaisinkytkennät menevät on-asentoon ja lähitulevaisuudessa koko homma on heipparallaa. Tässä vaiheessa kun sitten huomaa vihreidenkin olevan poliittisella kentällä huolissaan siitä, että lentääkö Finnair, eikä siitä että Finnair lentää, niin mihin se aktivismi pitää sitten enää kohdistaa, kun ainakaan siellä missä päätöksiä tehdään eivät korvat ole varsinaisesti höröllä? Eikä todellisuudessa mihinkään suunnanmuutokseen ole mahdollisuuksia – menepä ehdottamaan lentoliikenteen lopettamista tai yhden lapsen politiikkaa.
Jos huomaa, että kasvu on itsessään se ongelma, ja päättäjät käyttävät mokomaa sanaa yhtä usein kuin nuoriso vittua, niin nostaako vain kädet pystyyn? Mistä kaivaa motivaatiota, kun itse pitää koko yhteiskunnan tavoitetilaa täysin järjettömänä ja näkee ympärillään vain kasvavaa tuhoamista – pitääkö vain myöntää olevansa hullu ja kummajainen?
”Oma tontti ensin” : et ole yksin tuntiessasi itsesi jotenkin ”hulluksi ja kummajaiseksi .” Tuot esille monien esittämiä perinpohjaisia kysymyksiä, joita kannattaisi vihreidenkin miettiä perusteellisesti , ennenkuin ruveta laatimaan mitään listoja hyvistä syistä ryhtyä aktivistiksi! Jatka kommenttejasi, niitä lukiessa aivojen neuroonit rupeavat hyrräämään..toivottavasti Luonto-Liitossa ja vihreidenkin joukossa.
Ja Leolle & kumppanit: ihan viime aikoina tehty lista ”10 hyvää syytä ryhtyä aktivistiksi ” on kuin jokin lapsenmielinen loru ! ( yksi niistä monista ohjeeksi annetuista listoistasi !) Ei kai sitä ole esitetty aikuisille ? Kuka nykyoloissa jaksaa uskoa loruja ja jaarituksia ?