Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 9.7.2014 ilmestyneessä Kirkko & Kaupunki -lehdessä.
Leo Stranius: Metsän pedot
Kesän uutiskadon aikaan lasta purrut hauki ja lenkkipolulla kohdattu karhu nousevat usein uutisotsikoihin. Lööppejä seuraamalla saattaakin syntyä sellainen mielikuva, että Suomen luonto pullistelee ihmisverta janoavia petoja.
Todellisuudessa karhun tai suden kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Nämä kun luikkivat ihmistä karkuun elleivät ole suoraan uhattuna. Mitä vaaran paikkoja luontoon lähtevä oikeasti kohtaa?
Luonnossa kasvavista sienistä ja marjoista voi saada myrkytysoireita. Myrkytysriski on kuitenkin helppo välttää, kun ei pistä suuhunsa mitään, mitä ei itse tunnista.
Eksyminen on toinen riski. Ongelma siitä saattaa tulla, mikäli menee paniikkiin. Tai on samaan aikaan nyrjäyttänyt nilkkansa ja on kylmä talvi. Suomessa metsäautotie tulee todennäköisesti vastaan jo muutaman kilometrin jälkeen, kunhan vain suuntaa suoraan eteenpäin.
Retkeillessä suurimmat riskit liittyvät kompastumisen lisäksi retkikeittimestä saatuihin palovammoihin, puukolla veistettyihin haavoihin tai silmään tulleisiin oksiin. Myös vääristä varusteita tai ylimielisestä asenteesta voi koitua merkittävää haittaa. Metsäretken vaarallisimpia hetkiä on kuitenkin tyypillisesti automatka metsään.
Vaarallisinta on tietysti olla menemättä metsään. Kaupungissa ja kotona meitä kohtaavat lukemattomat vaarat. Varsinkin, jos säntäilee auton alle, taiteilee sillan kaiteella tai aiheuttaa päihtyneenä häiriötä ravintolajonossa. Samalla metsän monet terveyshyödyt jäävät saamatta.
Luontokokemukset vähentävät esimerkiksi stressiä. Näin metsien hakkuut tekevät hallaa terveydellemme. Säännöllinen vierailu metsässä voikin syventää luontosuhdetta niin paljon, että kävijä havahtuu siihen, kuinka vähän Suomessa on vanhoja metsiä jäljellä. Tämä voi johtaa siihen, että ryhtyy aktiiviseksi luonnonsuojelijaksi.
Ja kyllähän metsään menemiseen liittyy sekin riski, että ei halua tulla sieltä enää pois.
Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.