Kirkko & Kaupunki -kolumni: Metsän pedot

Leo Stranius Kuva KirkkojakaupunkiPelottaako metsään meneminen?

Oheinen kirjoitukseni julkaistiin 9.7.2014 ilmestyneessä Kirkko & Kaupunki -lehdessä.

Leo Stranius: Metsän pedot

Kesän uutiskadon aikaan lasta purrut hauki ja lenkkipolulla kohdattu karhu nousevat usein uutisotsikoihin. Lööppejä seuraamalla saattaakin syntyä sellainen mielikuva, että Suomen luonto pullistelee ihmisverta janoavia petoja.

Todellisuudessa karhun tai suden kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Nämä kun luikkivat ihmistä karkuun elleivät ole suoraan uhattuna. Mitä vaaran paikkoja luontoon lähtevä oikeasti kohtaa?

Luonnossa kasvavista sienistä ja marjoista voi saada myrkytysoireita. Myrkytysriski on kuitenkin helppo välttää, kun ei pistä suuhunsa mitään, mitä ei itse tunnista.

Eksyminen on toinen riski. Ongelma siitä saattaa tulla, mikäli menee paniikkiin. Tai on samaan aikaan nyrjäyttänyt nilkkansa ja on kylmä talvi. Suomessa metsäautotie tulee todennäköisesti vastaan jo muutaman kilometrin jälkeen, kunhan vain suuntaa suoraan eteenpäin.

Retkeillessä suurimmat riskit liittyvät kompastumisen lisäksi retkikeittimestä saatuihin palovammoihin, puukolla veistettyihin haavoihin tai silmään tulleisiin oksiin. Myös vääristä varusteita tai ylimielisestä asenteesta voi koitua merkittävää haittaa. Metsäretken vaarallisimpia hetkiä on kuitenkin tyypillisesti automatka metsään.

Vaarallisinta on tietysti olla menemättä metsään. Kaupungissa ja kotona meitä kohtaavat lukemattomat vaarat. Varsinkin, jos säntäilee auton alle, taiteilee sillan kaiteella tai aiheuttaa päihtyneenä häiriötä ravintolajonossa. Samalla metsän monet terveyshyödyt jäävät saamatta.

Luontokokemukset vähentävät esimerkiksi stressiä. Näin metsien hakkuut tekevät hallaa terveydellemme. Säännöllinen vierailu metsässä voikin syventää luontosuhdetta niin paljon, että kävijä havahtuu siihen, kuinka vähän Suomessa on vanhoja metsiä jäljellä. Tämä voi johtaa siihen, että ryhtyy aktiiviseksi luonnonsuojelijaksi.

Ja kyllähän metsään menemiseen liittyy sekin riski, että ei halua tulla sieltä enää pois.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja ympäristöbloggaaja.

Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.
Viikonlopun mittainen puolimatkan triathlon ja vähän enemmänkin! Perjantaina 3 km uinti, lauantaina 100 km pyöräilyä ja sunnuntaina 21,5 km juoksua. Sen lisäksi joka aamu venyttelyt ja 7 minute workout + perjantaina vielä 1,5 tunnin kuntopiiri.