Sari Aalto-Matturi: Alkoholipolitiikan muutos ei tee meistä italialaisia

Elämäntapaliiton Satu Aalto-Matturi kuvattuna työhuoneessaan.Vieraskynäblogissa valtakunnallisen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi.

Alkoholipolitiikan muutos ei tee meistä italialaisia

Maaliskuun säästöpaketissaan hallitus kutsui suomalaisia laajasti talkoisiin talouden tasapainottamiseksi. Talkooväen juomiin säästöpaketissa ei kajottu.

On kiinnostavaa, että näin vaalien lähestyessä hallitus mieluummin leikkaa lapsilisiä kuin koskee alkoholiveroon.

Suomalaisessa alkoholikeskustelussa on karkeasti erotettavissa kolme kaistaa: huoli päihdehaitoista, huoli alkoholialojen kannattavuudesta sekä huoli yksilönvapauksista,  holhouksesta ja kukkahattuilusta.

Nämä kaikki ja paljon vahvoja tunteita tiivistyvät alkoholilakiuudistuksesta käytävässä keskustelussa. Kulutuksen vähentämiseen tähtäävät esitykset ammutaan alas ennen kuin niitä varsinaisesti ehditään edes ehdottaa. Ideat alkoholin myynnin rajoittamisesta viikonloppuiltoina tai sunnuntaina on torjuttu muiden muassa sillä perusteella, että kiireisillä työtätekevillä saattaisivat saunaoluet jäädä kauppaan, jos myynti loppuisi jo kuudelta. Kaupan ala on maalaillut synkkää tulevaisuutta ja lähikauppojen tuhoa.

Alkoholi aiheuttaa Suomessa vuosittain 6-7 miljardin euron välilliset ja välittömät kustannukset. Alkoholi on meillä suurin yksittäinen työurien lyhentäjä sekä työikäisten suurimpana kuolinsyynä että työkyvyttömyyseläkkeiden taustatekijänä. Suomi ei tokikaan yksinään kipuile alkoholihaittojen kanssa: pelkät tuotannonmenetykset EU-tasolla on arvioitu vuosittain noin 74 miljardin euron hintaisiksi. Siksipä parhaillaan EU:ssa keskustellaan alkoholistrategian päivittämisestä.

MTV esitti maaliskuun puolivälissä kysymyksen, riittäisivätkö alkoholihaittojen kustannukset itse asiassa kattamaan koko kestävyysvajeen. Tämän aika olennaisen kysymyksen sijaan keskiössä on edelleen pikemminkin puhe siitä, minkälainen alkoholipolitiikka olisi edullista tai vahingollista niille aloille, jotka joko tuottavat tai myyvät alkoholia. Kysymys ymmärrettävästi kiinnostaa alkoholialoja itseään. Mutta jos alkoholipolitiikkaa ruvetaan linjaamaan alkoholialojen intressien mukaan, päätökset tulevat kalliiksi niin veronmaksajille kuin elinkeinoelämällekin.

*****

Suomalaiselle alkoholi on usein vapauden mittari – kevätauringossa oluttölkki kädessä olo tuntuu hiukan kapinalliselta mutta ennen kaikkea itselliseltä. Kun sitten tuota vapautta rajoitetaan, se ei olekaan haittojen vähentämistä vaan holhousta ja moralisointia. Ihan kuin joku ajattelisi, että nyt on suomalaisella liian hauskaa ja sen pitää loppua. Tämä kumpuaa kai jostain kieltolain jälkeisestä mielenmaisemastamme. Sama vapauden ja holhouksen henki ei nimittäin kulje esimerkiksi liikenteeseen. Kovin pienellä rutinalla hyväksymme nopeusrajoitukset ja turvavyöpakon. Liikenne tappaa vuodessa noin 350 ihmistä, alkoholi pari tuhatta.

Alkoholi on tutkitusti ja tunnetusti vaarallinen tuote. Se on kytköksissä noin 60 sairauteen ja terveyshaittaan. Kyse ei ole siitä, että alkoholia tuotteena rajoitettaisiin jotenkin erityisen tiukasti vaan itse asiassa päinvastoin. Jos alkoholijuomia säänneltäisiin normaaleina tuotteina tuotteiden joukossa, niitä ei saisi myydä lainkaan. Mutta koska alkoholi on syvällä kulttuurissamme ja tuottaa meille iloa ja mielihyvää, olemme valmiita hyväksymään siitä aiheutuvia haittoja. Sitten vain pitää päättää, kuinka paljon niitä haittoja saa tulla.

1990-luvulla suomalaiset joivat noin 8 litraa asukasta kohti, suunnilleen saman verran kuin ruotsalaiset ja norjalaiset nykyään. Nykyään juomme lähes 10 litraa. Paluu naapurimaan tasolle tuskin veisi ilon pois suomalaisesta yhteiskunnasta, mutta vähentäisi olennaisesti juomisesta aiheutuvia haittoja ja niiden kustannuksia.

Osana holhouspuhetta usein toistellaan, että päihdehaittojen kitkeminen pitäisi kohdistaa suurkuluttajiin. Kohtuukäyttäjät jätettäköön rauhaan. En ota kantaa siihen, kuinka monen kohtuukäyttäjäksi itsensä ajattelevan alkoholinkäyttö itse asiassa jo täräyttää audit-viisarit punaiselle. Mutta tosiasia on, että jos päihdehaittojen kustannuksia halutaan karsia, joudutaan puuttumaan koko väestön juomiseen. Valtaosa päihdehaitoista nimittäin ei aiheudu eniten käyttävälle vähemmistölle, vaan meille alkoholia jonkin verran käyttävien suurelle enemmistölle. Miesten päihdehaitoista 78 % aiheutuu muille kuin suurkuluttajille, naisten päihdehaitoista 88 %. On myös hyvä muistaa, että kukaan ei ole suurkuluttaja syntyessään.  Kun suomalaiset lisäävät juomista, myös ongelmajuominen lisääntyy – ja päinvastoin.

Samalla kun vaaditaan keskittymään ongelmakäyttöön kohtuukäyttäjien sijaan, tuodaan usein esille, että hinnalla ja saatavuudella ei suurkulutukseen pystyttäisi vaikuttamaan. ”Juoppo löytää viinansa” on argumenttien klassikko. Vaikka väite monen korvaan kuulostaa uskottavalta, koko väestöön kohdistuva rajoitukset tosiasiassa tutkitusti vaikuttavat niin kokonaiskulutukseen, päihdehaittoihin kuin myös suurkuluttajien päihteidenkäyttöön.

******

Viimevuosien yleinen väärinymmärrys on se, että avoimet rajat estäisivät kansallisen alkoholipolitiikan. Olemme kaikki nähneet Länsisataman viinarallin  ja meidän on helppo uskoa, että se iso ongelma. Ja kun uskomme, että se on iso ongelma, uskomme myös kun sanotaan, että Suomessa ei alkoholin hintaa voi nostaa tai saatavuutta rajoittaa, koska viinaralli  siitä kiihtyy. Niin se todennäköisesti tekeekin, mutta kiristyksistä aiheutuva hyöty on  aina kuitenkin suurempi kuin viinarallin kiihtymisestä syntyvä haitta. Veronkorotus, joka lisää hiukan alkoholin matkustajatuontia, vähentää moninkertaisesti kokonaiskulutusta ja päihdehaittoja. Vaikka naapurin Pertti kavereineen lähtisikin hinnankorotuksesta suivaantuneena viinanhakuun Viroon,  suurin osa suomalaisista ei tee niin.

****

Viime kädessä alkoholikeskustelu tietysti kulminoituu Italiaan. Italia on mielessämme onnela, jossa alkoholia nautitaan luontevasti aamusta iltaan ilman rajoituksia ja haittoja. Unelmoimme, että siinä onnelassa mekin asuisimme kun vain alkoholipolitiikka olisi samanlainen. Valitettavasti kuitenkin alkoholilla on Italiassa ja Suomessa aivan erilainen kulttuurinen merkitys, joka ei muutu sillä, että vaihdamme keskenämme alkoholilakeja.

Italiassa viini on ollut arkinen ruokajuoma, oluen ja väkevien osuus kokonaiskulutuksessa on minimaalinen. Myös viinin kulutus on kaupungistumisen myötä rajusti vähentynyt. Humaltuminen ei Italiassa ole sosiaalisesti hyväksyttyä.  Vitsaillaan, että sikäläisessä audit-testissä on vain yksi kysymys: ”Juotko myös silloin kun et syö”. Kyllä-vastaus tarkoittaa, että testatulla on alkoholiongelma.

Suomalaisen alkoholikulttuurin kuva on täysin erilainen. Juominen liittyy meillä edelleenkin vain harvoin ruokailuun. Humaltuminen on ok, ja kelpo selitys moneen töppäilyyn. Ja siinä missä italialaiset ovat vähentäneet, suomalaiset ovat vuosikymmenten mittaan lisänneet juomistaan. Viiniä tosin emme edelleenkään juo. Suomalaiset pitävät keskioluesta ja väkevistä.

Kun siis alkoholiin liittyvää sääntelyä pohditaan, ei kannata niin kauheasti pohtia sitä, miten alkoholia Italiassa juodaan, vaan sitä, mikä rooli alkoholilla meidän kulttuurissamme on  tai mitä haittoja se täällä aiheuttaa. Mutta jos Italia edelleen putkahtaa mieleen, kannattaa muistaa  että myös siellä alkoholi tappaa 27 000 ihmistä vuodessa.

*****

Miten niitä alkoholihaittoja sitten vähennetään? Yhdistämällä ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä, valistusta ja sääntelyä. Hinnankorotukset ja saatavuuden rajoitukset purevat heti, kulttuurin muutos vie aikaa. Muutos on mahdollinen ja   vuosikymmenten saatossa onkin tapahtunut kehitystä – sekä hyvää että huonoa sellaista. Edellisten alkoholilain kokonaisuudistusten vaikutus oli tyrmäävä: alkoholinkulutus lähti uusien vapauksien myötä kasvuun ja molemmilla kerroilla päihdekuolemat kaksinkertaistuivat.

Tämä virhe olisi nyt hyvä välttää, ja mieluummin löytää keinoja, jotka kansalaisten mielestä olisivat siedettäviä, mutta kuitenkin saisivat meidät juomaan vähän vähemmän. Ei holhouksen ja moralismin hengessä vaan tiukalla talous- ja hyvinvointifokuksella.

Sari Aalto-Matturi on valtakunnallisen Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtaja

Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.