Ammattijärjestäjän vierailu – osa 2: Miksi tavaraa kannattaa olla vähemmän ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

SuunnitteluaTammikuussa kutsuin kylään ammattijärjestäjän. Ensimmäisen vierailun yhteydessä kartoitimme lähtötilanteen.

Maaliskuun alussa ja kevään kunniaksi (la 1.3.2014) oli aika ryhtyä tositoimiin.

Kävimme läpi huoneita ja kaappeja, siirtelimme tavaroita ja laitoimme niitä kierrätykseen sekä teimme jatkoa varten henkilökohtaisen suunnitelman seuraavalle puolelle vuodelle.

Aikaa hommaan kului noin viisi tuntia. Kiitos antoisasta sessiosta Eveliina Lindell!

Tätä ennen olimme puolisoni kanssa jo hiukan optimoineet huonejärjestystä, raivanneet kaappeja ja laittaneet tavaraa kellariin ja kierrätykseen. Seuraavan puolen vuoden aikana aiomme käyttää noin pari tuntia viikossa käydäksemme läpi kaappeja ja kellarikoppia.

Miksi ihmeessä oikein teemme tätä?

Ohessa on viisi syytä, miksi tavaroita kannattaa olla vähän ja niiden on hyvä olla oikealla paikalla:

1. Taloudellisuus. Kun omistaa vähän tavaraa, ovat myös huolto- ja hankintakustannukset pienet. Erityisesti kannattaa kuitenkin säästää neliöissä. Esimerkiksi Helsingin Käpylässä asuinneliö saattaa maksaa noin 4 500 euroa. Siinä on aika kova hinta isommalle televisiolle tai lipastolle, joka vielä neliön tai pari.

2. Käytännöllisyys. Kun omistaa vähän tavaraa, tarpeellinen tavara löytyy usein helposti ja nopeasti. Asiat pysyvät paikoillaan ja järjestyksessä. Myös siivoaminen on helppoa.

3. Estetiikka. Joku voi toki tykätä täyteen ahdetusta huoneesta tai asunnosta. Itse tykkään kuitenkin siitä, että ympärillä on tilaa eivätkä asiat tai tavarat hypi silmille. Kun ympärillä oleva tila on siisti, pysyy myös mieli kirkkaana ja puhtaana.

4. Vapaus. Tiedättekö tunteen, kun lähtee pitkälle matkalle ja mukana on vain rinkka tai selkäreppu? Myös kotona on vapauttavaa luopua vuosikausia tyhjän panttina lojuneista tavaroista. Mitä vähemmän tavaraa, sen enemmän on tilaa hengittää ja ajatella uutta. Luopumalla tavaroista ja erilaisista muistoesineistä, vapautuu melkoinen määrä henkistä tilaa vastaanottaa uusia ajatuksia.

5. Turvallisuus. Mitä vähemmän tavaraa tai huonekaluja, sen harvemmin niihin myöskään itseään loukkaa. Kun asiat ovat paikallaan, niihin harvemmin lyö varpaansa tai astuu päälle. Ja paloturvallisuudenkin näkökulmasta on ihan fiksua, että palokuormaa on kotona vähän vähemmän.

Muutamia perushuomioita, joita opin Eveliinan vierailun yhteydessä:

1. Tavarat kannattaa järjestää aiheen/teeman mukaan samaan kaappiin/huoneeseen/laatikkoon. Kyllähän meilläkin esimerkiksi kaikki keittiön tavarat ovat keittiössä, mutta esimerkiksi vaatteita, papereita ja kierrätykseen meneviä tavaroita oli useammassa huoneessa ja kaapissa. Tavaroiden temaattinen järjestäminen selkeyttää kummasti.

2. Hyllyissä ja kaapeissa kannattaa olla vähintään 20 % tyhjää tilaa, jotta niiden käyttäminen on mahdollista. Esimerkiksi meidän tapauksessa lattiapinta-alaa on kyllä yllin kyllin eikä ylimääräisiä huonekaluja ole juuri lainkaan. Kaapit kuitenkin pursuilevat ja niiden käytettävyys on heikentynyt.

3. Kellarissa kannattaa säilyttää vain sen verran tavaraa, että kykenee muistamaan, mitä siellä on. Tavaroita on helppo viedä kellariin, mutta ennemmin tai myöhemmin myös kellarikoppi ajautuu kaaokseen. Itse tein perusteellisen raivauksen kellarissa jo vuosi sitten ja onnistuin käymään läpi 30 laatikollista tavaraa. Jäljelle jäi vielä seitsemän laatikkoa – lähinnä tärkeitä papereita ja muistoja. Tänä keväänä olen vienyt kellariin toiset seitsemän laatikkoa elektroniikka, kirjoja ja papereita. Tällä kertaa ne ovat siellä määräaikaisesti. Mikäli en ole kaivannut noita laatikoita vuoden kuluessa, laitan ne avaamattomina kierrätykseen.

Ystäväni Eveliina Lindell opiskelee siis ammattijärjestäjäksi ja valmistuu nyt keväällä. Suosittelen hänen hyödyntämistään lämpimästi!

Ohessa vielä olohuoneemme juuri ennen raivaussession aloittamista.

 

5 kommenttia artikkeliin ”Ammattijärjestäjän vierailu – osa 2: Miksi tavaraa kannattaa olla vähemmän ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota?”

Kommentointi on suljettu.

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!