Lapsiperhearjen keskellä voi olla joskus vaikea löytää yhteistä aikaa parisuhteelle. Tämän olen itsekin huomannut. Pohdiskelin asiaa, kun tällä viikolla juhlistimme puolisoni kanssa 11-vuotispäivää.
Parisuhteessa puolison pitäisi olla ensimmäinen. Hän on kuitenkin elämäsi tärkein ihminen, ja hänen hyvinvoinnistaan riippuu myös oma hyvinvointisi. Jos puolisosi voi huonosti, heijastuu se varmasti myös sinuun.
Omassa arjessamme pyrimme vaihtamaan kuulumiset ja sopimaan tärkeät asiat yhteisen päivällisen tai iltapalan yhteydessä. Lapsen nukkumaanmenon jälkeen ei enää puhuta työasioista, tärkeistä periaatteellisista kysymyksistä tai kalenteriasioista.
Lisäksi pyrimme sopimaan riidat tai erimielisyydet aina ennen nukkumaan menoa. Emme siis mene vihaisena tai huonolla mielellä nukkumaan. Tätä edistää se, että yritämme muistaa sanoa toisillemme joka ilta ennen nukkumaan menoa vähintään viisi kiitoksen aihetta joko toisen tekemisistä tai yhteisestä arjesta ylipäätään.
Ohessa on vielä viisi muuta vinkkiä parisuhteeseen.
1. Yllätä toinen iloisesti. Muista keskellä arkea poikkeuksellinen kohteliaisuus. Hoida siivous toisen siivousvuorolla tai valmista hänelle yllätysillallinen.
2. Muista läheisyys. Anna pusu ja kunnon halaus joka kerta, kun tulet tai lähdet kotoa. Muista pitää kädestä ja silitellä säännöllisesti.
3. Älä syytä toista. Kun homma menee pieleen, älä syytä siitä toista vaikka joskus saattaisi olla aihettakin. Mieti, miten itse voit muuttaa omaa toimintaasi jatkossa ja yritä nähdä asioiden valoisat puolet.
4. Anna reilusti myönteistä palautetta. Hyvässä ihmissuhteessa positiivisen ja negatiivisen kommenttien suhde on noin viiden suhde yhteen. Jokaisen kriittisen huomautuksen aikaansaama vahinko vaatii vastapainokseen viisi yksimielisyyden ja tuen ilmaisua. Osoita puolisollesi selvästi enemmän kiitosta kuin kritiikkiä.
5. Jaa työt tasaisesti. Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota vallan ja vastuiden jakautumiseen perheen ja kodin sisällä. Tässä kyse voi olla ihan siitä, kuka tekee kotityöt tai kantaa vastuun lasten hoidosta.
Yksinkertaisia asioita, joita voi olla kuitenkin joskus haastava käytännössä toteuttaa. Millä keinoilla itse olet edistänyt parisuhteesi hyvinvointia ja onnellisuutta?
Meillä on mieheni kanssa ”treffit” aina sunnuntaisin. Tapaamme yleensä olohuoneen sohvalla klo 21.05. Siihen mennessä on hoidettu muut asiat (lapsi nukkumassa, tietokone suljettu). Isompi lapsi tulee kotiin myöhemmin, mutta hän käy keittiössä hakemassa iltapalaa ja antaa meidän katsoa rauhassa tv:tä. Hankimme usein jotain pientä naposteltavaa.
Tuo aika johtuu siitä, että katsomme yhdessä tv:stä Kotikatsomon ohjelmia, jotka ovat sellaisia, että sopivat hyvin meille molemmille.
Tekee mieli lisätä, että monessa tapauksessa lapsen saaminen itsessään kasvattaa parisuhdeonnea. Aihetta tutkiskelee mm. Osmo Kontula raportissaan Parisuhdeonnen avaimet ja esteet (Perhebarometri 2009): ”Suomalaistutkimuksessa (Salmela-Aro et al. 2006) raskauden alkuvaiheessa suhteeseensa vähiten tyytyväiset tulivat edellisistä kansainvälisistä tuloksista poiketen tyytyväisemmiksi raskauden kestäessä ja lapsen synnyttyä. Lapsi tarjosi uuden yhteisen ”projektin”: parin toiminnan yhteisen päämäärän ja uuden parisuhdeidentiteetin. Raskauden alussa parisuhteeseensa muita tyytyväisemmät puolestaan tulivat lapsen synnyttyä aiempaa tyytymättömämmiksi. He olivat aikaisemmin kohdistaneet toisilleen paljon aikaa ja huomiota, mutta raskauden ja lapsen syntymän myötä heidän huomionsa kiinnittyi lisääntyvässä määrin raskauteen ja lapseen. Tämä saattoi vähentää puolison huomioonottamista ja sitä kautta vähentää aviollista tyytyväisyyttä.” Kontula toteaa myös, että etäsuhteissa elävien naisten parisuhdeonnea lapsi kasvattaa merkittävästi, sillä lapsi tuo kaivattua sisältöä elämään. Näissä tapauksissa elämän päähenkilöksi hahmottunee ei niinkään puoliso kuin lapsi, joka muun hyvän ohessa lähentää puolisoita ja tekee parisuhteesta onnellisemman. (Raportti on verkossa, mutta jätän linkittämättä, koska edellisellä kerralla yritys sotki koko tekstin.) Muutenkin onnen avaimet ja esteet ovat varmaan sidoksissa elämäntilanteeseen ja persoonallisuuteen. Monien pikkulasten vanhempien onnellisuutta edistänee se, jos he pystyvät sivuuttamaan ulkoiset paineet elintason kohottamiseen, neliömäärän kasvattamiseen ja toimeentulon varmistamiseen ja viettävät mahdollisimman paljon huolettomia hetkiä yhdessä. Varsinkin jos työ on raskasta ja palkitsematonta (esim. öisen lehdenjakajan pesti), sitä kannattaa vältellä, eikä kotitöissäkään tarvitse sortua perfektionismiin. 🙂