Uuden vuoden lupaukset: Viisi vinkkiä, joilla varmistat tavoitteiden toteutumisen

PuunhalaajaVuoden vaihde on hyvä hetki vetää yhteen kulunut vuosi ja asettaa tavoitteet tulevalla vuodelle. Monet tekevät uuden vuoden lupauksia.

Valitettavasti usein käy niin, että lupaukset unohtuvat ja jäävät toteutumatta, kun arki tulee lomien jälkeen vastaan.

Tämä voi johtua vähäisestä motivaatiosta, liian vaativista tavoitteista tai yksinkertaisesti siitä, että et usko itsekään lupauksiisi.

Miten siis parantaa tavoitteiden saavuttamisen todennäköisyyttä?

Ohessa on viisi vinkkiä, joilla voit parantaa onnistumisen todennäköisyyttä koskien uuden vuoden lupauksia tai mitä tahansa tavoitteita:

1. Kytke lupaukset arvoihisi. On helppo luvata laihduttaa muutama kilo. Mikäli arvostat arjessa enemmän kuitenkin jotain muuta kuin terveyttä ja liikuntaa, on lupaus vaikea toteuttaa. Mieti siis, mitä todella arvostat ja kytke lupauksesi siihen, mikä on sinulle oikeasti tärkeää. Arvostat sitten terveyttä, perhettä, työtä tai maailmanparannusta, kysy itseltäsi, miten lupauksesi palvelee sinua itseäsi.

2. Kirjoita lupaukset muistiin. Tavoitteet toteutuvat todennäköisemmin, mikäli ne kirjoittaa ylös. Näin et unohda lupauksiasi ja aivosi työstävät tavoitteitasi paremmin. Lupausten kirjoittaminen muistiin on edellytys sille, että voit suoriutua niistä. Mikäli mahdollista, tee tavoitteistasi julkisia. Tämä parantaa kummasti motivaatiota ja auttaa löytämään yllättävää vertaistukea.

3. Tee suunnitelma lupausten toteuttamiseksi. Mieti ensimmäiset askeleet ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Varaa niille aikaa ja aikatauluta toimenpiteet kalenteriin. Tee konkreettinen toimintasuunnitelma. Mieti myös, miten voit mitata tavoitteidesi saavuttamista. Ei kannata asettaa sellaisia tavoitteita, joiden saavuttamista ei voi mitata. Sitä mitä et voi mitata, et voi hallita.

4. Etsi tukea ympäriltäsi. Etsi ihmisiä ja/tai verkostoja, jotka ovat asettaneet samankaltaisia tavoitteita tai tavoittelevat samoja asioita. Etsi innostavia esikuvia ja kysy neuvoa. Kuka elää jo sellaista elämää, josta itse vielä haaveilet? Ketkä ovat alasi ehdottomia ykkösiä? Mitä he tekevät ja mihin heidän ylivoimansa perustuu? Tee lista näistä ihmisistä ja käy kysymässä heiltä suoraa neuvoa. Ihmiset, joita kunnioitat, auttavat sinua kyllä mielellään saavuttamaan saman. Toimi kuten esikuvasi.

5. Ota ensimmäinen askel. Lenkille lähtemisessä kaikkein raskainta on laittaa juoksukengät jalkaan ja astua ovesta ulos. Sen jälkeen homma rullaa helpommin. Ota jokaisena päivänä tai ainakin viikoittain edes yksi pieni askel lupaustesi toteuttamiseksi. Ne, jotka eivät lopeta heti alkuun, saavuttavat lopulta kaikkein eniten. Kun tekee mieli lopettaa, hae vertaistukea ja mieti miksi haluat saavuttaa lupauksesi sekä päivitä suunnitelmasi tarvittaessa.

Menestystä lupauksien ja tavoitteiden toteuttamiseen! Älä luovuta, vaan koita uudestaan! Kipu on vain väliaikaista, luovuttaminen ikuista. Never give up, it’s such a wonderful life!

Onnellista talviaikaa ja hyviä hetkiä vuodelle 2014!

Kannattaa lukea myös tämä:
Tavoitteet: Askelia tyytyväiseen elämään – Osa 23
– Inspiraatio ja lähde tälle kirjoitukselle syntyi oheisesta tekstistä:  5 Essential Steps to Setting New Year Resolutions You Will Actually Achieve

Yksi kommentti artikkeliin ”Uuden vuoden lupaukset: Viisi vinkkiä, joilla varmistat tavoitteiden toteutumisen”

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa