Oheinen kirjoitukseni on julkaistu Tekniikka & Talous -lehden Energia-blogissa 16.10.2013.
Arktis on jätettävä rauhaan öljynporaukselta. Piste.
Euroopan ympäristökeskus (EEA) julkaisi 9.10.2013 raportin Kioton päästövähennystavoitteiden ja EU:n vuoden 2020 ilmasto- ja energiatavoitteiden toteutumisesta.
Kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä 18 prosenttia. EU on siis jo nyt hyvin lähellä vuoden 2020 päästövähennystavoitettaan. Myös uusiutuvan energian käyttöönotto on lisääntynyt tavoitteiden mukaisesti. Tällä hetkellä noin 13 prosenttia energian loppukulutuksesta tuotetaan EU:ssa uusiutuvilla energialähteillä.
Kioton pöytäkirjassa EU sitoutui vähentämään päästöjä kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosien 2008-2012 aikana. EEA:n mukaan päästöt olivat tuona aikana keskimäärin 12,2 prosenttia vuoden 1990 tasoa alhaisemmat.
Mahdottomasta tuli mahdollista
Kioton pöytäkirjaa ratifioitaessa ja EU:n 2020 päästövähennystavoitteista keskusteltaessa kuului monesta suunnasta kritiikkiä. Mahdotonta, ei tule koskaan toteutumaan, sanottiin. Tuhoamme teollisuuden kilpailukyvyn ja ajamme itsemme perikatoon, peloteltiin. No näin ei lopulta käynyt. Nyt kun muutos on lähtenyt käyntiin, saavutamme tavoitteet reilusti ja etuajassa.
Positiivista kehitystä on tapahtunut myös Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan maamme kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2012 alhaisimmalla tasolla sitten vuoden 1990. Ennakkotietojen mukaan vuoden 2012 kokonaispäästöt olivat 61,4 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä (t CO2-ekv.). Lasku johtui Tilastokeskuksen mukaan erityisesti hiilen ja turpeen kulutuksen vähenemisestä sekä sähkön nettotuonnin kasvusta.
Edelleen päästöt ovat laskeneet myös Helsingissä. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) keräämän tiedon mukaan Vuoteen 1990 verrattuna kokonaispäästöt ovat vähentyneet Helsingissä peräti 18 prosenttia – vaikka väestö on samaan aikaan kasvanut lähes 20 prosenttia yli 100 000 asukkaalla. Toisaalta muualla pääkaupunkiseudulla kehitys ei ole ollut yhtä suotuisaa. Esimerkiksi Vantaalla päästöt ovat kasvaneet 23 prosenttia, Espoossa 35 prosenttia ja Kauniaisissa 42 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2012 mennessä.
Onko tilanne hallussa? Voimmeko huokaista helpotuksesta? Päästöjen vähentäminen on sittenkin mahdollista.
Tavoitteiden saavuttaminen ei riitä alkuunkaan
Syyskuun lopussa julkaistu Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) yhteenvetoraportti muuttaa hetkellisen helpotuksen kuristavaksi kauhuksi. Ilmastonmuutoksen näkökulmasta ongelma on siinä, että nyt asetetut tavoitteet ovat riittämättömiä. Ei riitä, että ne saavutetaan, pitää tehdä paljon enemmän.
Maailmanlaajuisesti ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuus on kasvanut nopeammin kuin on osattu ennakoita, ilmakehä ja meret ovat lämmenneet, jäätiköt sulaneet, merenpinta noussut ja sään ääri-ilmiöt lisääntyneet.
Tilanne on pelottava. Mikäli päästöjä ei saada nopeaan laskuun, menetetään mahdollisuus pitää lämpeneminen alle kahdessa asteessa. Tätä taas pidetään kriittisenä rajana sille, että yhteiskunnilla on vielä mahdollisuus selvitä muutoksista.
Euroopassa, Suomessa ja maailmalla on paljon inspiroivia esimerkkejä päästövähennystoimista. Tästä huolimatta suuri kuva näyttää menevän vain huonompaan suuntaan.
Fossiiliset polttoainevarat väärissä käsissä
Eikä ongelmana ole se, että öljy tai fossiiliset polttoaineet uhkaisivat loppua. Ongelma on se, että niitä on aivan liikaa jo nyt yhtiöiden hallussa. Meidän täytyy siis käytännössä löytää keinoja, joilla estämme öljy- ja energiayhtiöitä käyttämästä nykyisiä omistuksessaan olevia fossiilisia polttoainevarantoja.
Pelkkä päästökauppajärjestelmä ei tähän yksin riitä. Päästöoikeuksia on nimittäin jaettu aivan liikaa ja maksutta. Tarvitaan entistä tiukempia muita toimia. Näitä voivat olla esimerkiksi EU:n sitova energiansäästötavoite, hiilivero ja ja -tullit sekä tehokkaammat tuet uusiutuville energialähteille. Samalla EU:n ja Suomen tulee tarkistaa omia päästövähennystavoitteitaan vuosille 2020 ja 2030.
Tämä kaikki tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että ilmaston lämpenemisen myötä sulava Arktis on jätettävä rauhaan öljynporaukselta. Piste.
Leo Stranius on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja (hoitovapaalla) ja ympäristöbloggaaja. Hänen ajatuksiaan voi seurata osoitteesta www.leostranius.fi
Hienoa. Täytyy olla selvät rajat joihin pitää pyrkiä. Näissä bio-, viher- ja uusiutuviksi leimatuissa on joukossa sellaista, joka ei minusta mitään näistä ole, mutta jos ei fossiilisia ota alkajaisiksi paletista pois, niin turha ihmetellä edellä mainittujen ominaisuuksia. Ei jätteiden käyttökään ole kestävää, jos ensin pitää tuottaa jotakin kestämättömästi, jotta syntyisi tarpeeksi sitä jätettä.
Nyt lienee nähty, että ne tahot jotka Suomessa ovat politiikan sisäpiirissä ajaneet ydinvoimaa vastauksena ilmastonmuutokseen, eivät ole asiassa tosissaan – niin halukkaita ovat hyötymään Arktiksenkin öljystä ja kaasusta, ja jatkamaan samalla yhteiskunnan riippuvuutta niistä suoraan, ja talouden kautta epäsuorasti. Oikeastaan pelottavan vähän on löytynyt ymmärrystä Saarelankaan viestille eri puolueista. Eipä noita nykyisiä ydinvoimahankkeita ole edes oikein ajateltu korvaamaan vanhaa, vaan voisi sanoa niiden vain lisäävän uusia teollisia päästölähteitä maahan, mereen ja ilmaan.
Ekosysteemit kaatuvat nyt jo, joten olisi syytä muistaa, että ei tarvitse odottaa ilmastonmuutoksen kiihtymistä, vaan nykymeno tuhoaa ne jo nyt. Maailma on vain niin erinäköinen, jos yrittää nähdä katoavan metsän puilta. Nyt olisikin minusta viimeinen hetki yrittää poistua tältä polulta. Moni ei sisäistä sitäkään, että vaikka ilmastonmuutoksesta puhuttaessa yritetään havannoida asiaa tietyin vuosiluvuin, niin muutoshan ei pysähdy niihin, vaan pikemminkin kiihtyy ja tuottaa itsessään jo uusia ongelmia, joille ihmiskunta ei edes kaikessa viisaudesaan pysty tekemään mitään.
Itse lähden siitä, että jos toiminta on ekologisesti kestämätöntä, niin ei ole väliä tehdäänkö sitä lihas-, tuuli- vai ydinvoimalla – sitä ei silloin pidä tehdä. Kun joka vuosi on vähemmän jäljellä sitä ekologiaa, niin kukaan ei voi puhua vielä mistään kestävästä. Tässä syntyykin tämä ongelma, joka tulee vastaan aina vihreillä uusiutuvien kanssa – eli jos elämäntapa ei muutu pois teollisesta, niin mistään ei tule tarpeeksi aidosti kestävää polttoainetta tai sähköntuotantoa. Nyt kulutus laskee, mutta jos talous ei muutu yhä vähemmän energiaa vaativaksi, niin kulutuksen lasku ei jatku sinne tasolle, jossa tarvittava energia tuotetaan kestävästi. Ja kun talous sakkaa, niin päättäjiksi valikoituvat ne, jotka eivät ympäristöstä tai ilmastosta välitä.
Pitäisikin yrittää nostaa nykyisen toiminnan rahallista arvoa, jotta ei tarvittaisi lisää määrää, vaan olemassa olevalla saataisiin talous pyörimään ja päättäjiksi pääsisivät nekin, jotka välittäisivät ympäristöstä ja ilmastosta. Tulisi suorittaa nopea rakennemuutos kohti laajaa palvelukulttuuria, jotta äänestäjillä olisi töitä, koska vain turvattu toimeentulo mahdollistaa äänestäjän ajattelevan muutakin kuin omaa napaa, toki poislukien poikkeukset. Itse en näe muuta mahdollisuutta miten edustuksellisella demokratialla voitaisiin saada muutosta ympäristö- ja ilmastokysymyksiin. Ja jos eduskunnassa ja eu:ssa ei ole korvapareja, jotka haluaisivat kuunnella mitä asiaa saareloilla on, niin mikään ei käänny oikeasti parempaan.
Kai se täytyy nyt myöntää, että maailma ei muutu, jos päättäjät eivät muutu. Protestoida voi toki tältäkin puolelta, mutta siitä kun menee pidemmälle, niin kummasti alkavat sinivuokot kukkimaan, oli sitten talvi tai kesä. Suunta pitää pitää kohti kestävää, mutta pitää ottaa huomioon, että sinne ei pääse vaatimalla asioita, joita ei kukaan saa aikaan yhdessä yössä, eikä varsinkaan ilman poliittista enemmistöä asiansa takana. Näiden näkyvien muutoksentekijöiden pitää vain todistaa joka päivä, että muutos on käynnissä ja sitä potkitaan koko ajan eteenpäin, ja samalla on yritettävä vähentää rasitusta ympäristölle jokaisella päätöksellä. Hidastaminenkin on arvostettavaa, jos aitoon ekologiseen kestävyyteen ei ole sillä hetkellä poliittista mahdollisuutta. Muut voivat sitten muuttaa omaa elämää ja antaa muuten taustatukea näkymättömissä.
Minusta olisi tärkeää kaikkien huomata, että jos kaupunki yhä rakennetaan kuluttamaan tarpeettomasti energiaa ja resursseja, niin mitään dramaattista käännettä ei tapahdu. Henkilöliikenne on saatava pois henkilöautoilta, ruokaa olisi tuotettava myös ihan kaupungissa ja asumisen kuluttama energiamäärä olisi saatava minimiin. Mieluusti näkisin väen muuttavan jonkinlaiseen ekoelämään jonnekin, mutta ei tämä yhteiskunta irtoa siinä määrin talouden lainalaisuuksista, että riittävän moni pystyisi siitä irtoamaan. Ja mitäpä sitä jo rakennettua purkamaan.