Helsingin Sanomat julkaisi (2.4.) kirjoituksen, joka osoitti maa- ja metsätalousministeriön sivuuttavan tutkimustiedot esimerkiksi metsälaissa, lohikiintiöissä ja suurpetojen metsästysluvissa.
Aiemmin ministeriössä ei ole tiedetty tai haluttu tietää esimerkiksi lajien uhanalaisuustietoja (“Mikä tämä Punainen kirja on ja mihin ne väitteet perustuvat”).
Edelleen maa- ja metsätalousministeriö niitti kyseenalaista mainetta, kun otsikoihin nousi tieto, että näyttelijä Jasper Pääkköstä oli yritetty hiljentää ministeriön tapaamisessa koskien kalastuskiintiökritiikkiä.
Ympäristöministeri Ville Niinistö ehti tuoreeltaan kommentoimaan asiaa ja vaati kalastusasioiden siirtämistä ympäristöministeriöön.
Olen samaa mieltä ministeri Niinistön kanssa. Itse asiassa ympäristöministeriöön pitäisi maa- ja metsätalousministeriöstä siirtää moni muukin asia.
Seuraavat toiminnot tulisi mielestäni siirtää maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön:
– Retkeilyalueiden hallinto, virkistyskalastus ja metsästysasiat
– Eläinten terveys ja hyvinvointi
– Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
– Vesihuolto ja tulvasuojelu
– Luonnonvarayksikkö
Samalla herää kysymys, pitäisikö maa- ja metsätalousministeriö pilkkoa kokonaan osaksi muita ministeriöitä. Esimerkiksi metsätalouden ja maanviljelyn voi hyvin nähdä myös osana elinkeinoministeriön toimialaa.
Toki rakennemuutos voi johtaa ojasta allikkoon, mikäli ympäristöministeriöstä alkaa muotoutua MTK:n aikanaan esittämä Venäjän malli eli ”luonnonvaraministeriö”, jossa ympäristöministeriö sulautettaisiin maa- ja metsätalousministeriöön. Tuolloin luonnonsuojeluintressit saattaisivat jäädä pahasti elinkeinopolitiikan ja luonnon taloudellisen hyödyntämisen jalkoihin.
Tällä hetkellä ongelmana kuitenkin on, että samalla ministeriöllä (maa- ja metsätalousministeriö) on kaksoisrooli sekä käyttää luonnonvaroja ja eläimiä taloudellisesti hyväksi että vastata niiden suojelusta.
Suomeen tarvitaan vahva ympäristöhallinto ja ympäristöministeriö.
Metsä- ja maatalousammattilaisten koulutukseen tarvittaisin myös raikasta ilmaa, eikä lisää yritysten ohjailua. Nyt on vuosikymmeniä maatalouden tuottajia koulutettu katsomaan sopiva lannoitemäärä Kemiran pussinkyljestä, nyt toki muun firman kiitos Pekkarisen, ja metsäpuolella hakkaamaan avohakkuina, kun se on hioutunut yrityksille tehokkaimmaksi tavaksi toimia. Samalla kun pellot saavat yhä liikaa typpeä, niin maajussin lompsa kevenee turhaan. Ikävää, että yritykset, jotka myyvät lannoitteita, ovat päässeet jo koulutusvaiheessa vaikuttamaan oman tuotteensa myyntiin. Vuosikausia maajussien lompsat keventyneet ja vesistöt rehevöityneet, mutta satomäärät olisivat pysyneet samoina ilman rahan hukkaamista ja luonnon pilaamista. Nyt sitten uhkaa jo fosforipula,