Ympäristölautakunta 19.3.2013

Ympäristölautakunnan kokoushuoneen seinällä komeili Ulla-Maija Vikmanin tuore tekstiilitaideteos nimeltään "Hiilinielu".
Ympäristölautakunnan kokoushuoneen seinällä komeili Ulla-Maija Vikmanin tuore tekstiilitaideteos nimeltään ”Hiilinielu”.

Ympäristölautakunnan kokouksessa (19.3.2013) keskusteltiin mm. valtuustoaloitteestani vuosittaisista päästökiintiöistä sekä ympäristökeskuksen resursseista tulevia budjettineuvotteluita silmälläpitäen.

Pelkästään tulevien palkankorotusten kattamiseksi ympäristökeskuksen budjettiin tarvitaan vähintään noin 200 000 euron lisärahoitus.

Tämän lisäksi esimerkiksi ympäristöterveysyksikössä, jossa ei ole nyt pystytty tekemään edes lain vaatimia tarkastuksia, on neljä virkaa täyttämättä puuttuvien palkkarahojen takia. Tämä vaatisi noin 240 000 euroa lisärahaa.

Yhteensä tarve on siis lähes 0,5 miljoonaa euroa.

Lisäksi keskustelimme Helsingin kaupungin ympäristöpalkinnosta. Oli aika kiva yllätys, että myös minua oli ehdotettu palkinnon saajaksi peräti kolmelta eri taholta. Palkinnosta päättää Pekka Sauri 4.4.2013.

Lisäksi sovittiin, että kuluvan vuoden aikana pidetään julkisuudelle ja yleisölle avoin kokous.

Esityslista löytyy täältä.

Alla on kokouksen päätökset tarkemmin.

***

YMPÄRISTÖJOHTAJA

1 Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta

Esityksen mukaan.

2 Ilmoitusasiat

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi. Ilmoitusasiat täällä.

3 Ympäristöjohtajan sijaisista määrääminen

Ympäristölautakunta päätti määrätä, että ympäristöjohtajan ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa ensisijaisesti hallintopäällikkö (5 päivää tai alle) tai ympäristöpäällikkö, ympäristövalvontayksikkö (yli 5 päivää).

4 Elintarvikevalvontasuunnitelman 2012 toteutumisen arviointi Helsingissä

Ympäristölautakunta päätti hyväksyä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen elintarvikevalvontasuunnitelman 2012 toteutumisen arvioinnin.

Tarkastusten kokonaismäärä vuonna 2012 oli 2485, joista 1822 suunnitelmallisia tarkastuksia. Tarkastusten kokonaismäärässä päästiin 75 %:iin tavoitteesta ja suunnitelmallisten tarkastusten määrässä 67 %:iin tavoitteesta.

5 Helsingin kaupungin ympäristöpalkinto 2013

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi yhteenvedon Helsingin kaupungin ympäristöpalkinnon 2013 saajaksi ehdotetuista tahoista. Määräaikaan mennessä ehdotuksia palkinnon saajiksi tuli yhteensä 98. Päätöksen palkinnon saajasta tekee apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ympäristötoimen vuosipäivänä 4.4.2013.

6 Ympäristölautakunnan julkisen kokouksen järjestäminen

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi yleisölle avoimen lautakunnan kokouksen järjestämiseen liittyvät käytännön asiat. Ympäristökeskus selvittää julkisen kokouksen asiasisältöä, kokouspaikkaa, kokoustekniikan järjestämistä ja kokouksesta tiedottamista. Ympäristölautakunnalle tullaan tekemään esitys julkisen kokouksen ajankohdasta ja järjestämisestä jossakin kevätkauden 2013 kokouksista.

YMPÄRISTÖNSUOJELU- JA TUTKIMUSYKSIKKÖ

1 Lausunto valtuustoaloitteesta, joka koskee Helsingin vuosittaisia päästökiintiöitä

Ympäristölautakunta päätti antaa seuraavan lausunnon:

Aloitteessa ehdotetaan kullekin toimialalle sekä kaupungin hallintokunnille päästökiintiöitä 1-4 vuoden jaksolle, joita seurattaisi vuosittain. Aloite on osin oikean suuntainen, mutta todennäköisesti sellaisenaan vaikea ja kallis toteuttaa. Nykyisellään, kun seurantajärjestelmät ovat puutteellisia, hiilibudjetin laskenta ja määrittely kullekin hallintokunnalle vaatisi huomattavaa erillistä työpanosta ja selvitys- ja konsulttityötä. Pelkkä päästöjen budjetointi ja vuosittainen seuranta eivät johda myöskään välttämättä konkreettisiin toimiin.

Koko lausunto perusteluineen löytyy täältä.

YMPÄRISTÖVALVONTAYKSIKKÖ

1 Ilmoitusasiat

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi. Ilmoitusasiat täällä.

2 Ympäristönsuojelumääräysten noudattaminen rakennustyömailla Helsingin kaupungin alueella

Esittelijä poisti asian esityslistalta, koska lautakunnan esityslistassa oli vahingossa väärä linkki. Asiaan palataan seuraavassa kokouksessa.

3 Selvitys ympäristöministeriölle vuonna 2012 tehdyistä pilaantuneen maaperän puhdistamispäätöksistä

Ympäristölautakunta päätti antaa ympäristöministeriölle vuonna 2012 pilaantuneen maaperän puhdistamisesta tehtyjen päätösten yhteenvetona seuraavan selvityksen.

Vuonna 2012 kunnostusaluekohtainen kaivettavien pilaantuneiden massojen määrä oli 28–65 000 tonnia, ja niitä oli yhteensä noin 186 000 tonnia, mistä yli 80 000 tonnia oli öljyn pilaamaa, noin 43 000 tonnia raskasmetallien pilaamaa ja 580 tonnia syanidien pilaamaa. Molempien haitta-aineryhmien, öljyn ja raskasmetallien, pilaamia maita poistettiin 63 000 tonnia.  Maat toimitettiin 14 eri käsittely- tai loppusijoituspaikkaan.

4. Salassa pidettävä asia

5 Ympäristönsuojeluviranomaisen lausunto kaupunginhallitukselle Helsingin vesihuollon kehittämissuunnitelmaluonnoksesta ja toiminta-alueluonnoksesta

Ympäristölautakunta päätti antaa kaupunginhallitukselle Helsingin vesihuollon kehittämissuunnitelmaluonnoksesta ja vesihuoltolaitoksen toiminta-alueluonnoksesta seuraavan lausunnon.

YMPÄRISTÖTERVEYSYKSIKKÖ

1 Ilmoitusasiat

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi. Ilmoitusasiat täällä.

2 Eläinperäisten elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonta Helsingissä vuonna 2012

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi selvityksen eläinperäisten elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonnasta vuonna 2012.

3 Myymälöiden palvelumyynnissä olevien sellaisenaan syötävien elintarvikkeiden mikrobiologinen laatu

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi julkaisun: Myymälöiden palvelumyynnissä olevien sellaisenaan syötävien elintarvikkeiden mikrobiologinen laatu Helsingissä vuosina 2010 ja 2011. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 5/2013.

4 Yleiseen käyttöön tarkoitettujen uimahallien, maauimaloiden ja muiden yleisten allastilojen allasvesien laatu ja allastilojen tarkastukset Helsingissä 2012

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi selvityksen allasveden laadusta Helsingissä vuonna 2012.

5 Selvitys talousveden laadusta Helsingissä 2012

Ympäristölautakunta päätti merkitä tiedoksi selvityksen talousveden laadusta, jonka mukaan talousvesi oli Helsingissä vuonna 2012 laadultaan hyvää.

PUHEENJOHTAJA

1 Kaupungin viranomaisten päätösten seuraaminen

Ympäristölautakunta päätti, ettei se ota käsiteltäväkseen viranomaisten tekemiä päätöksiä.

YMPÄRISTÖJOHTAJA

7 Tämän kokouksen päätösten täytäntöönpano

Ympäristölautakunta päätti, että tämän kokouksen päätökset voidaan panna täytäntöön ennen kuin ne ovat saaneet lainvoiman, ellei erikseen toisin ole päätetty tai myöhemmin päätetä.

***

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa