MTV3:n vaalikonevastaukset

Julkaisen sivuillani mahdollisuuksien mukaan ainakin tärkeimpien vaalikoneiden vastaukset. Tässä vastaukset MTV3:n osalta.

Vastaukset liukuvalla akselilla: Eri mieltä – Samaa mieltä

1. Valitse kuntasi
– Helsinki

Vaalit

2. Kuntavaalit ovat yksittäiselle ihmiselle tärkeämmät kuin eduskuntavaalit.
– Jonkin verran samaa mieltä

3. Kuntien johtoon tulisi valita pormestarit suoralla kansanvaalilla
– Samaa mieltä

4. Kunnissa tulisi olla hallitus ja oppositio samaan tapaan kuin valtakunnan tasolla eduskunnassa.
– Jonkin verran eri mieltä

Kommentit:
LEO: Kuntavaaleissa päätetään ihmisen arjen kannalta tärkeistä asioista kuten kaavoituksesta, terveydenhuollosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Kaupunkilaisten pitää voida vaikuttaa myös kaupungin ylimmän johdon valintaan. Helsingissä pitäisi siis olla vaaleilla valittu pormestari. Lisäksi apulaiskaupunginjohtajat tulisi valita vaalikausittain vaalitulosta kunnioittaen. Hallitus-oppositioasetelma saattaisi tehdä kunnan päätöksenteosta nykyistä jähmeämpää.

Kuntani talous

5. Kuntaliitokset ovat hyvä ratkaisu kuntien taloudelliseen ahdinkoon.
– Jonkin verran samaa mieltä

6. Olen valmis kuntaliitokseen/-liitoksiin oman kuntani kohdalla.
– Samaa mieltä

7. On parempi turvata kuntien palvelut verotuloilla kuin keventää kunnallisverotusta.
– Samaa mieltä

8. Kunnallisveroani voidaan korottaa jotta palvelut saadaan hoidetuiksi.
– Samaa mieltä

9. Kunnassani kunnallisvero on liian korkea.
– Jonkin verran eri mieltä

Kommentit
LEO: Pääkaupunkiseudun kuntien ja hallinnon yhdistäminen olisi hyvä asia. Keinotekoiset kuntarajat aiheuttavat kaavoitusongelmia ja pirstovat yhdyskuntarakennetta. Kuntarajat estävät myös palveluiden tarkoituksenmukaisen järjestämisen. Kuntaliitosten tulee kuitenkin edetä vapaaehtoisesti. Myös asukkaiden tulee päästä vaikuttamaan asiaan eri vaiheissa.

Peruspalveluista, kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta tai sosiaalietuuksista ei ole varaa tinkiä. Palveluiden turvaaminen verotuloilla on oikeudenmukaisempi ratkaisu kuin palvelumaksut.

Kuntapalvelut

10. Kunnallani ei ole varaa huolehtia asianmukaisesti iäkkäistä ihmisistä.
– Jonkin verran samaa mieltä

11. Kunnassani pitää nykyistä enemmän yksityistää kunnallisia palveluja.
– Eri mieltä

12. Yksityiset terveyspalvelut ovat tasokkaampia kuin kuntani julkiset terveydenhoitopalvelut.
– Jonkin verran eri mieltä

13. Palvelujen turvaamiseksi olen valmis palvelumaksujen korottamiseen.
– Eri mieltä

14. Kannatan kaikille maksutonta kunnallista lasten päivähoitoa tulorajoista riippumatta.
– Jonkin verran samaa mieltä

15. Kunnassani on panostettu liikaa urheilu- ja/tai kulttuurirakentamiseen.
– Jonkin verran eri mieltä

16. Kirjastopalvelujen täytyy säilyä maksuttomina.
– Samaa mieltä

17. Koulujen iltapäiväkerhot on tehtävä pakollisiksi ja maksuttomiksi.
– Jonkin verran samaa mieltä

18. Koulujen opetusryhmäkoot tulee rajoittaa alle 30 oppilaaseen.
– Samaa mieltä

Kommentit
LEO:  Ketään ei tule jättää yksin kotiin kuolemaan. Kaikilla ihmisillä tulee olla oikeus hyvää hoitoon iästä ja asuinkunnasta riippumatta. Lähtökohtana palveluiden tuotannossa tulee olla asiakkaiden etu. Helsinki on ulkoistanut palveluitaan jo tarpeeksi. Yksityistäminen voi joissain tilanteissa parantaa palveluita ja säästää kustannuksia, mutta mitenkään automaattista tämä ei ole.

Maksuton lasten päivähoito olisi hieno juttu, mutta vaatisi merkittävää valtion rahoitusta. Päivähoidossa kannattaa ensisijaisesti varmistaa hyvä palvelutaso. Kirjastot on yksi suosituimmista kulttuuripalveluista ja niiden maksuttomuus tulee turvata jatkossakin. Koulujen opetusryhmäkoot tulee pitää kohtuullisina ja 1 – 2-luokkalaisille tulee olla mahdollisuus kunnan tarjoamaan iltapäiväkerhoon.

Kuntani elinympäristö

19. Kuntani on turvallinen paikka elää.
– Jonkin verran samaa mieltä

20. Kuntani tarjoaa minulle riittävän ammatillisen ja harrastuksellisen kehittymismahdollisuuden. Olen tyytyväinen täällä.

– Jonkin verran samaa mieltä
21. Kunnassani on liikaa maahanmuuttajia.
– Eri mieltä

22. Maahanmuuttajia olisi hyvä olla tasaisesti kaikkialla Suomessa.
– Jossain määrin samaa mieltä

23. Ympäristön suojelua koskevia määräyksiä ja tavoitteita on noudatettava kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
– Samaa mieltä

24. Olen huolissani lasten koulunkäynnin ja sivistymisen tasosta kunnassani.
– Jonkin verran samaa mieltä

25. Opettajien tulisi saada käyttää fyysistä voimaa kurin palauttamiseksi, muutenkin kuin uhkaavissa tilanteissa tai oppilaan poistamiseksi luokasta.
– Eri mieltä

Kommentit:
LEO: Ympäristöhaittojen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ympäristölle haitallisista toimintatavoista tulee luopua. Ei ole järkeä, että toisella kädellä tuetaan ympäristölle haitallista toimintaa ja toisella kädellä korjataan ympäristölle aiheutuneita vaurioita. Kaikissa julkisissa hankinnoissa tulisi ottaa huomioon ympäristönäkökohdat.

Fyysisen voiman käyttö pitää rajata kouluissa uhkaaviin tilanteisiin ja oppilaan poistamiseen luokasta. Väkivallan käytön pitää olla kouluissa yhtä rajattua kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Helsinkiin mahtuisi hyvin nykyistä enemmän maahanmuuttajia. On hyvä, jos maahanmuuttajia on eri puolilla Suomea, mutta maahan tulijoiden pitää saada itse päättää asuinkunnastaan, kuten kaikkien ihmisten. Helsingissä on hyviä kouluja, mutta enemmän huomiota pitäisi kiinnittää lasten oppimiseroihin ja hyvinvointiin.

Perusarvot:

26. Pidän vapaa-aikaa ja perhettä työuraa tärkeämpänä.
– Samaa mieltä

27. Uskon Jumalaan tai korkeampaan voimaan.
– Jonkin verran eri mieltä

28. Koulujen joulujuhlissa ja päättäjäisissä pitää saada laulaa uskonnollisia lauluja (Enkeli taivaan, suvivirsi, jne.) ja esittää uskonnollisia kuvaelmia.
– Jonkin verran eri mieltä

Kommentit
LEO: Työpaikkaa voi vaihtaa, omaa lasta ei. Olen agnostikko. Koulujen joulujuhlissa ja päättäjäisissä saa laulaa uskonnollisia lauluja, mutta kaikkia ei niihin voi pakottaa. Olisi fiksua, jos koulujen ja päiväkotien juhlaohjelma olisi ainakin pääosin uskontovapaata.

Harrastukset:

29. Harrastan liikuntaa
– Samaa mieltä

30. Luen kirjallisuutta
– Samaa mieltä

31. Pelaan tietokone- tai konsolipelejä
– Jonkin verran eri mieltä

32. Viihdyn ulkona ravintoloissa ja baareissa
– Jossain määrin samaa mieltä

33. Käyn lavatansseissa
– Eri mieltä

34. Käyn teatterissa
– Samaa mieltä

35. Käyn oopperassa
– Jonkin verran samaa mieltä

36. Sosiaalinen media on tärkeä osa elämääni.
– Samaa mieltä

Kommentit
LEO: Pyöräilen ja juoksen lähes päivittäin sekä luen noin 100 kirjaa vuodessa. Käyn usein ulkona syömässä ja nautin hyvistä teatteriesityksistä. Olen nuorempana pelannut paljon tietokoneella, mutta nykyään siihen ei ole aikaa. Pienen lapsen isänä mahdollisuudet käydä baareissa tai lavatansseissa ovat rajalliset.

Arkiarvot:

37. Todellisuuden ja elämän hallinta on nykyisin yhä vaikeampaa.
– Jonkin verran sama mieltä

38. Holhoaminen on mennyt liian pitkälle. Ihmisten pitää myös kantaa vastuu itsestään.
– Jonkin verran eri mieltä

39. Uskon ydinperheeseen.
– Jonkin verran eri mieltä

Kommentit
LEO: Luonto-Liiton pääsihteerin työssä olen huomannut, että asiat ovat usein monimutkaisia ja tulevat nopealla aikataululla. Pienen lapsen isänä arjen hallinta taas asettaa omat haasteensa.

Vaikka yksilöiden pitää kantaa vastuunsa, tulisi erityisesti puuttua rakenteisiin, jotka aiheuttavat esimerkiksi ympäristöhaittoja, eriarvoistumista ja syrjäytymistä.

Tänä päivänä on paljon erilaisia perhemuotoja, ja sekä lapset että aikuiset voivat elää onnellisesti esimerkiksi uusperheissä, sateenkaariperheissä tai perheissä, joissa on tiivistä vuorovaikutusta eri sukupolvien välillä. Oma perheeni muodostuu puolisosta ja noin vuoden ikäisestä lapsesta.

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Seuraa minua Instagramissa