Durbanin ilmastokokous: Ydinkysymykset

Järjestimme tänään ympäristö- ja kehitysjärjestöjen sekä eduskunnan ympäristövaliokunnan kanssa kansanedustajille tilaisuuden koskien kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita.

Samassa yhteydessä jaoimme kansanedustajille lyhyen taustamuistion: Durbanin ydinkysymykset: Kioto, päästöleikkaukset ja rahoitus.

Tilaisuuden aluksi esittelin itse päästöleikkauksia koskevat esityksemme.

Ydinkysymykset päästövähennysten suhteen voi tiivistää viiteen kohtaan:

1. Ilmastotiede. Nykyiset eri maiden päästövähennyslupaukset ovat pahasti ristiriidassa ilmastotieteen asettamien vaatimusten kanssa. Kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon enemmän.

2. Vuosi 2015. Maailmanlaajuisesti päästöt pitää saada laskuun jo vuoden 2015 aikana. Aikaa ei ole hukattavaksi. Kööpenhaminan jälkeen on kulunut jo kaksi vuotta. Durbanissa pitää tapahtua konkreettista etenemistä.

3. Oikeudenmukaisuus. Päästövähennykset tulee toteuttaa kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä oikeudenmukaisesti. Kehitysmaissa päästövähennykset tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Teollisuusmaissa on kaikki edellytykset kunnianhimoisille päästövähennyksille.

4. Teollisuusmaissa -40 %. Teollisuusmaissa, kuten Suomessa ja Euroopan unionissa, päästöjä pitää vähentää pelkästään kotimaisin toimin vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Haaste on iso, mutta täysin mahdollinen.

5. Seurantamekanismit. Päästövähennyssitoumusten toteutumista varten tarvitaan tehokkaat seuranta- raportointi- ja todentamisjärjestelmät.

Tämän lisäksi on tietysti varmistettava kehitysmaiden riittävä ilmastorahoitus. Rahoituksen pitää olla lisäistä suhteessa kehitysvaroihin.

Vuoteen 2020 mennessä tarvitaan 100 miljardia dollaria vuosittain. Rahoitus voidaan kerätä esimerkiksi verottamalla rahoitusmarkkinoita, ja laiva- ja lentoliikennettä, sekä päästöoikeuksien huutokaupasta ja kansainvälisen veronkierron hillitsemisestä saatavilla tuloilla.

Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa ilmastokysymystä sivutaan esimerkiksi seuraavasti:

Hallituksen tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta. […] Kansainvälisessä yhteistyössä YK-tasolla pyritään sitovaan ja vaikuttavaan globaaliin ilmastosopimukseen, jolla ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen asteeseen. Suomi tukee EU:n yhteisiä päästö-vähennystavoitteita osana kattavaa kansainvälistä ilmastosopimusta.

Kaikki edellytykset kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle ovat siis olemassa.

Mukana taustamuistiossa olivat Greenpeace, Kehys, Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF, YK-liitto.

Kiitos Kepan kehityspoliittiselle asiantuntija Tuuli Hakkaraiselle ja eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhoselle tilaisuuden järjestämisestä!

2 kommenttia artikkeliin ”Durbanin ilmastokokous: Ydinkysymykset”

  1. Oletko varmasti lukenut viimeisen EIA:n laatiman International Energy Outlookin, jossa arvioidaan tulevaisuutta vuoteen 2035 asti. Tottakai kyseessä
    on ennuste, mutta mikään ei viittaa siihen, että näkemys ei olisi perusteltu. Tuntuu kuin tosiasiat ja ilmastopuheet olisivat eri maailmasta. Jotain realismia olisi
    hyvä olla tavoitteissa, päästöjen pysäyttäminen vuoteen 2015 on täysin mahdotonta. Osa tavoitteista menee fiktion puolelle.

    Tässä muutamia kohtia IEO:sta, mitkään muut arviot eivät juuri poikkea näistä. Maailman energiakulutus kasvaa 53% vuosina 208-2035, ei-OECD-maissa kasvu on 85%. Vuonna 2035 fossiiliset kattavat 80% maailman energian kulutuksesta. Hiilen kulutus kasvaa 50% vuosina 2008-2035. Kiinassa ja Intiassa ydinvoiman määrä kasvaa noin 10% vuodessa koko jakson 2008-2035. Maailman hiilidioksidipäästöt kasvavat 53% vuoteen 2035 mennessä.

  2. Näinpä. On hyvä olla kunnianhimoisia tavoitteita, mutta jossain varmaan tulee vastaan raja kunnianhimon ja fantasian välillä.

    Varsinkin, kun samaan aikaan luultavasti tämänkin blogin isäntä pitää Saksan energiaratkaisua hyvänä. Sehän vain lisääkin päästöjä 300-480 miljoonaa tonnia kymmenessä vuodessa ja raskauttaa Saksan 11 gigawatilla ihkauusia hiilivoimaloita – josta ei muuten tulla pääsemään eroon seuraavaan 40 vuoteen, sanokaa minun sanoneen.

    EU:n hartaudella väännetyn energiansäästödirektiivin odotetaan vähentävän päästöjä samassa ajassa 335 miljoonaa tonnia.

    Kun ympäristön ystävät ovat tälläisiä, niin vihollisia ei enää paljon tarvitakaan. Voi elämä jos Saksassa olisikin päätetty vauhdittaa uusiutuvien tulemista sulkemalla 27 GW hiilivoimatehoa! Taputtaisin karvaisia käsiäni niin että läiske kävisi.

    Tässä on sitten sellainenkin puoli, mitä eri järjestöissä samanhenkisten seurassa päivät pitkät marinoituvien on kokemukseni mukaan hankala hyväksyä, mutta mihin minä olen törmännyt enenevässä määrin. Kun sellainen perusfiksu ihminen, joka ei ehkä ole perehtynyt kaikkiin ilmastokysymyksen nyansseihin eikä välttämättä ole Vihreiden äänestäjä, mutta osaa ynnätä 1+1, tajuaa esimerkiksi nämä tuossa esittämäni luvut, hänen motivaationsa tehdä tälle pikkujutulle nimeltä ilmastonmuutos putoaa monessa tapauksessa ihan silminnähden. Vähän vaikea on siitä syyttää ja vielä vaikeampi motivoida jotain omaa autolla ajamistaan tarkkailemaan, kun milläpä selität, että yksi poliittinen päätös lisäsi sitten justiinsa päästöjä viitisen kertaa koko Suomen päästöjen verran? ”Joo, kyllä tää päästöjen vähentäminen on ihan oikeasti kaikkien mielestä ihan tosi tärkeää.”

    Ihmisillä on sellainen taipumus, että jos sanat sanovat yhtä ja teot toista, niitä sanoja ei enää sitten oikein uskota.

Kommentointi on suljettu.

Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!