Järjestimme tänään ympäristö- ja kehitysjärjestöjen sekä eduskunnan ympäristövaliokunnan kanssa kansanedustajille tilaisuuden koskien kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita.
Samassa yhteydessä jaoimme kansanedustajille lyhyen taustamuistion: Durbanin ydinkysymykset: Kioto, päästöleikkaukset ja rahoitus.
Tilaisuuden aluksi esittelin itse päästöleikkauksia koskevat esityksemme.
Ydinkysymykset päästövähennysten suhteen voi tiivistää viiteen kohtaan:
1. Ilmastotiede. Nykyiset eri maiden päästövähennyslupaukset ovat pahasti ristiriidassa ilmastotieteen asettamien vaatimusten kanssa. Kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon enemmän.
2. Vuosi 2015. Maailmanlaajuisesti päästöt pitää saada laskuun jo vuoden 2015 aikana. Aikaa ei ole hukattavaksi. Kööpenhaminan jälkeen on kulunut jo kaksi vuotta. Durbanissa pitää tapahtua konkreettista etenemistä.
3. Oikeudenmukaisuus. Päästövähennykset tulee toteuttaa kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välillä oikeudenmukaisesti. Kehitysmaissa päästövähennykset tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Teollisuusmaissa on kaikki edellytykset kunnianhimoisille päästövähennyksille.
4. Teollisuusmaissa -40 %. Teollisuusmaissa, kuten Suomessa ja Euroopan unionissa, päästöjä pitää vähentää pelkästään kotimaisin toimin vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Haaste on iso, mutta täysin mahdollinen.
5. Seurantamekanismit. Päästövähennyssitoumusten toteutumista varten tarvitaan tehokkaat seuranta- raportointi- ja todentamisjärjestelmät.
Tämän lisäksi on tietysti varmistettava kehitysmaiden riittävä ilmastorahoitus. Rahoituksen pitää olla lisäistä suhteessa kehitysvaroihin.
Vuoteen 2020 mennessä tarvitaan 100 miljardia dollaria vuosittain. Rahoitus voidaan kerätä esimerkiksi verottamalla rahoitusmarkkinoita, ja laiva- ja lentoliikennettä, sekä päästöoikeuksien huutokaupasta ja kansainvälisen veronkierron hillitsemisestä saatavilla tuloilla.
Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa ilmastokysymystä sivutaan esimerkiksi seuraavasti:
Hallituksen tavoitteena on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta, nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi ja kehittää Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta. […] Kansainvälisessä yhteistyössä YK-tasolla pyritään sitovaan ja vaikuttavaan globaaliin ilmastosopimukseen, jolla ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen asteeseen. Suomi tukee EU:n yhteisiä päästö-vähennystavoitteita osana kattavaa kansainvälistä ilmastosopimusta.
Kaikki edellytykset kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle ovat siis olemassa.
Mukana taustamuistiossa olivat Greenpeace, Kehys, Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF, YK-liitto.
Kiitos Kepan kehityspoliittiselle asiantuntija Tuuli Hakkaraiselle ja eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhoselle tilaisuuden järjestämisestä!
Oletko varmasti lukenut viimeisen EIA:n laatiman International Energy Outlookin, jossa arvioidaan tulevaisuutta vuoteen 2035 asti. Tottakai kyseessä
on ennuste, mutta mikään ei viittaa siihen, että näkemys ei olisi perusteltu. Tuntuu kuin tosiasiat ja ilmastopuheet olisivat eri maailmasta. Jotain realismia olisi
hyvä olla tavoitteissa, päästöjen pysäyttäminen vuoteen 2015 on täysin mahdotonta. Osa tavoitteista menee fiktion puolelle.
Tässä muutamia kohtia IEO:sta, mitkään muut arviot eivät juuri poikkea näistä. Maailman energiakulutus kasvaa 53% vuosina 208-2035, ei-OECD-maissa kasvu on 85%. Vuonna 2035 fossiiliset kattavat 80% maailman energian kulutuksesta. Hiilen kulutus kasvaa 50% vuosina 2008-2035. Kiinassa ja Intiassa ydinvoiman määrä kasvaa noin 10% vuodessa koko jakson 2008-2035. Maailman hiilidioksidipäästöt kasvavat 53% vuoteen 2035 mennessä.
Näinpä. On hyvä olla kunnianhimoisia tavoitteita, mutta jossain varmaan tulee vastaan raja kunnianhimon ja fantasian välillä.
Varsinkin, kun samaan aikaan luultavasti tämänkin blogin isäntä pitää Saksan energiaratkaisua hyvänä. Sehän vain lisääkin päästöjä 300-480 miljoonaa tonnia kymmenessä vuodessa ja raskauttaa Saksan 11 gigawatilla ihkauusia hiilivoimaloita – josta ei muuten tulla pääsemään eroon seuraavaan 40 vuoteen, sanokaa minun sanoneen.
EU:n hartaudella väännetyn energiansäästödirektiivin odotetaan vähentävän päästöjä samassa ajassa 335 miljoonaa tonnia.
Kun ympäristön ystävät ovat tälläisiä, niin vihollisia ei enää paljon tarvitakaan. Voi elämä jos Saksassa olisikin päätetty vauhdittaa uusiutuvien tulemista sulkemalla 27 GW hiilivoimatehoa! Taputtaisin karvaisia käsiäni niin että läiske kävisi.
Tässä on sitten sellainenkin puoli, mitä eri järjestöissä samanhenkisten seurassa päivät pitkät marinoituvien on kokemukseni mukaan hankala hyväksyä, mutta mihin minä olen törmännyt enenevässä määrin. Kun sellainen perusfiksu ihminen, joka ei ehkä ole perehtynyt kaikkiin ilmastokysymyksen nyansseihin eikä välttämättä ole Vihreiden äänestäjä, mutta osaa ynnätä 1+1, tajuaa esimerkiksi nämä tuossa esittämäni luvut, hänen motivaationsa tehdä tälle pikkujutulle nimeltä ilmastonmuutos putoaa monessa tapauksessa ihan silminnähden. Vähän vaikea on siitä syyttää ja vielä vaikeampi motivoida jotain omaa autolla ajamistaan tarkkailemaan, kun milläpä selität, että yksi poliittinen päätös lisäsi sitten justiinsa päästöjä viitisen kertaa koko Suomen päästöjen verran? ”Joo, kyllä tää päästöjen vähentäminen on ihan oikeasti kaikkien mielestä ihan tosi tärkeää.”
Ihmisillä on sellainen taipumus, että jos sanat sanovat yhtä ja teot toista, niitä sanoja ei enää sitten oikein uskota.