Li Andersson: Kamppailu kohtuullistamisesta

Vieraskynäblogissa Li Andersson

Vasemmistoliiton keväällä julkaistussa ympäristöohjelmassa oli perinteisten aiheiden, kuten ruoan, energian, monimuotoisuuden ja liikenteen, lisäksi osio työstä.

Työ on yhtä keskeinen tekijä arjessa kuin syöminen, liikkuminen tai asuminen. Se vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen ja on yhteiskunnallisten tuotantosuhteiden ytimessä.

Uudistuvalle, punavihreäksi itsensä määrittävälle vasemmistolle työ on edelleen yksi tärkeimmistä aiheista.

Työ ja vaatimus työajan lyhentämisestä ovat luonnollinen osa vasemmiston ympäristöpolitiikkaa.

Työn tuottavuus on viime vuosikymmenten aikana jatkanut kasvuaan, mutta tuotto on ohjattu ensisijaisesti voittojen kasvattamiseen. Samalla ihmiset kokevat, että työmarkkinat ovat koventuneet. Silpputyömarkkinoiden synnyn myötä työn saanti on entistä epävarmempaa ja harva tuntee oikeuksiaan työntekijänä. Kelan mukaan nuorten sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys masennuksen vuoksi ovat lisääntyneet 2000-luvulla.

Ihmisillä on oikeus riittävään toimeentuloon ja vähempään stressiin. Ohjaamalla tuottavuuden kasvu työn jakamiseen ja työajan lyhentämiseen, voimme parantaa ihmisten työssä jaksamista ja hyvinvointia. Kuuden tunnin työpäivä yhdistettynä riittävään vähimmäispalkkaan, toimivaan sosiaaliturvajärjestelmään ja perustuloon, lisäisi ihmisten vapaa-aikaa ja itsemääräämisoikeutta. Lyhyempi työviikko auttaisi murtamaan kierteen,  jossa ihmiset joutuvat paiskimaan töitä turvataakseen toimeentulonsa, jota kuluttamalla he koettavat saavuttaa uraputkessa menetettyä hyvinvointia.

Työharjoitteluiden, vuokratyön ja itsensä työllistävien maailmassa ei saa unohtaa, että järjestäytymisen ja työtaisteluiden aika ei ole ohi. Niin vasemmistoliiton kuin Vihreidenkin tulee esittää ne rohkeat avaukset, joita vaikenevan ay-liikkeen suusta ei kuulu. Edistämällä ay-liikkeen uudistusta puolueet voivat myös vahvistaa järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen roolia poliittisena voimana, edunvalvonnan lisäksi.

Työ on ollut yhteiskunnallisten kamppailujen kohteena läpi historian. Järjestäytymisen ja työtaisteluiden tuloksina meillä on nykyinen kahdeksantuntinen työpäivä ja viisipäiväinen työviikko, lomineen ja nykyisine työehtoineen. Tänään nämä kamppailut pitäisi käydä oravanpyörän vauhdin hidastamisesta ja resurssien oikeudenmukaisemmasta jaosta resurssien kasvattamisen sijaan.

Li Andersson on Vasemmistonuorten puheenjohtaja. Li on ollut ehdolla kunnallisvaaleissa  2008 sekä eduskuntavaaleissa 2011 Vasemmistoliiton listalla. Hän on toiminut monta vuotta Vasemmistonuorissa, paikallisissa autonomisissa ryhmissä ja kansalaisliikkeissä Turussa. Nettisivut osoitteessa liandersson.net

4 kommenttia artikkeliin ”Li Andersson: Kamppailu kohtuullistamisesta”

  1. Hyvä teksti!

    Yksi tapa lisätä ihmisten omaehtoisuutta (tai itsemääräämisoikeutta) olisi tarjota työpaikalla ja kunnissa suorempia vaikuttamisen muotoja. Esimerkiksi Chicagossa toteutettu osallistuvan budjetoinnin kokeilu olisi hyvä esimerkki siitä, kuinka saataisiin lisättyä päätöksentekovaltaa ruohonjuuritasolle.

    http://www.policyinnovations.org/ideas/innovations/data/000166

    Työpaikoilla voitaisiin jakaa työtehtävät tasapainotetusti niin, että ikävät ja raskaat työtehtävät jakautuisivat tasaisemmin. Tämä mahdollistaisi myös demokraattisemman päätöksenteon ja järjestäytymisen, sillä työntekijät olisivat tasavertaisemmassa asemassa.

    Lisää työn tasapainottamisen ideasta: http://parecon.fi/tasapainotetut-tyokokonaisuudet

    Kaipaisin vasemmistolta perusteellista pureutumista palkitsemisperiaatteisiin. Nykyisellään tulospalkkaus on yleisesti Suomessa käytetty peruste mm. räjähtävästi kasvaville johtajapalkkioille ja -kannustimille. Kuten on hyvin tiedossa, nykyisellään palkkaus perustuu merkittävästi myös yhteiskunnalliseen asemaan, sosiaalisiin verkostoihin, koulutustasoon, oman viiteryhmän neuvotteluvoimaan (ammattiliitot ym.), omiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja myös onneen. Kaiken tämän lisäksi tuottavuus tai tulokset ovat erittäin hankalia mitattavia.

    Ainoa asia, johon ihminen voi täysin itse vaikuttaa, on vaivannäkö. Eli kuinka monta tuntia tekee, kuinka ahkerasti ja kuinka ikäväksi koetuissa töissä.

    Vaihtoehtoisesta palkitsemisesta: http://parecon.fi/palkitseminen

  2. Kiitokset Leolle linkistä, ja Liille loistavasta kirjoituksesta! On ilo huomata, että ympäristöliikekin on valmis antamaan tilaa keskustelulle työstä ja yhteiskunnallisista suhteista. On kuitenkin selkeä tosiasia, että yhteiskuntamme syvimmät rakenteet vaikuttavat myös siihen, kuinka suhtaudumme luontoon ja luonnonresursseihin. Kapitalistisessa yhteiskunnassa on tietynlainen yhteiskunnan rakenne, joka ohjaa palkitsemiskäytännöillään tietynlaiseen toimintaan.

    Jaakko Stenhäll kommentoi blogissaan vasemmiston vaatimuksia nähden niiden olevan osittain ristiriidassa ympäristötavoitteiden kanssa. Näin toki voi olla, mutta näin ei tarvitse olla. Voimme ottaa ympäristön asettamat reunaehdot huomioon ilman, että periaattellisesti tarvitsee olla työväen aseman parantamista vastaan.

    Minusta Joona-Hermannin kommentit (niin Leon kuin Jaakon blogissa) olivat myös virkistävää luettavaa. Meidän on hyvä yrittää muodostaa holistinen (kokonaisvaltainen) visio siitä, minkälainen on hyvä yhteiskunta, ja sitten toimia sen eteen – vaikkakin pieni taistelu kerrallaan. Muodostaessamme visiota voimme jopa unohtaa tiettyjä ” välttämättömiä reunaehtoja”, kuten kapitalismin tai kapitalistisen kilpailun.

    Joona-Hermannin laittamat linkit ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka tosiaan voisimme järjestää yhteiskunnallisen tuotannon monilta osin eri periaattein. Esimerkiksi Jaakko Stenhäll asetti blogitekstissään reunaehdoiksi talouden ”nollasummapelin”, työvoiman kilpailun markkinoilla, tuottavuuden mittaamisen (tämäkin tapahtuu ilmeisesti markkinoilla), näin muutaman mainitakseni.

    (En halua sanoa, että taustaoletukset ovat ”vääriä”, mutta niiden olemassaolo määrittää pitkälti keskustelun suunnan.)

    Sivumennen haluan myös kommentoida, etten usko, että ”vasemmisto” olisi täysin yhtenäinen sen suhteen, haluaako se vakituisia työsuhteita, tai olisiko se yhdenmukainen käsityksessään rahasta ja taloudesta.

    Monet ympäristöliikkeen liepeillä toimivat tahot ymmärrettävästi haluavat edistää palveluiden tuotantoa tavaratuotannon sijaan. Uudenlainen talous voidaan nähdä samalla myös tapana jakaa työtä: ihmisen toimeliaisuudesta tuotaisiin suurempi osuus talouden (markkinoiden) piiriin ja tätä kautta epäsuorasti parannettaisiin vapaa-ajan laatua (ei tarvitsisi siivota, korjata pyörää jne., kun joku muu tekee sen). Vaikka näin (oletettavasti) välttyisimme luonnonresurssien tuhlaamiselta, toisivat palvelualojen matalapalkkatöiden luominen takaisin luokkayhteiskunnan, jonka poistaminen oli monen mielestä eräs hyvinvointivaltion merkittävistä saavutuksista. Talous ei myöskään välttämättä palveluyhteiskunnan myötä sinällään kasva, suurempi osa ihmisten tekemästä työstä vaan pääsisi talouden (BKT:n) mittareiden piiriin.

    Käytännön politiikassa voisimme lyhyellä aikavälillä siirtyä keynesiläiseen raha- ja finanssipoliittiseen malliin, jonka mukanaantuoma talouskasvu ja nouseva kulutustaso tarvitsisivat vastapainokseen luonnon kannalta tärkeitä veroja: globaaleja ympäristöveroja, tiukennusta rikkaiden verotukseen ja finanssimarkkinoiden spekulaatiota hillitsevää varainsiirtoveroa, sekä voimakkaan ympäristölainsäädännön tarvittavalla valvonnalla ja rahoituksella.

    Haluan kuitenkin painottaa, että sen sijaan, että keskittyisimme pohtimaan sitä, tulisiko työntekijöiden saada palkankorotuksia ympäristön kustannuksella vai ei, voisimme myös pohtia, kuinka voimme muodostaa tasa-arvoisen yhteiskunnan, joka on tehokas, joka jakaa työn ja työn palkinnot oikeudenmukaisesti, ja joka ottaa luonnon kantokyvyn huomioon – mielummin antaen luonnolle jopa suuremman arvon kuin raaka-ainevaraston tai maapallon keuhkojen arvon.

    Loppujen lopuksi kysymys siitä, mihin kaikkeen työläiset tarvitsevat tai käyttävät palkankorotuksensa, riippuu pitkälti talouden rakenteesta, kansainvälisestä työnjaosta, kuluttajien sosiaalisesta ympäristöstä, työntekijöiden tuotanto-olosuhteista, tavaroiden ja raaka-aineiden suhteellisista hinnoista sekä kulutus- ja tuotantorakenteista. Nämä kaikki ovat puolestaan yhteydessä myös kulutuksen ympäristöhaittoihin, kuten koko taloudellisen järjestelmän rakenteisiin ja lainalaisuuksiin.

    Ympäristön kannalta kapitalismissa on (negatiivisessa mielessä) merkittävää ”tehokkuuden” ja ulkoisvaikutusten käsitteet, joihin ympäristönäkökulmasta käsin tulisi puuttua syvemmin ja kriittisemmin.

    On ymmärrettävää, että vasemmiston tavoitteet tuntuvat välillä ristiriitaiselta. On myös välttämätöntä, että jatkuvan kasvun ja nousevan kulutustason mukana meidän tulee keskittyä myös muihin yhteiskuntapoliittisiin tavoitteisiin kuin talouskasvuun, ja vasemmiston on otettava se huomioon kaikessa toiminnassaan. Vihreäthän ovat edelläkävijöitä vaihtoehtoisen politiikan mittarin esilletuomisessa, ei ainoastaan ympäristökysymysten esilletuojana ja luonnon arvon prijorisoijana, vaan myös HDI-indeksin esilletuomisen myötä.

    Viime kädessä meidän on kuitenkin pyrittävä kohti holistista mallia, joka ottaa kokonaisvaltaisesti tavoitteeksi yhteiskunnan, joka olisi mahdollisimman vapaa, tasa-arvoinen ja demokraattinen kaikille kansalaisilleen – luonnon arvoa unohtamatta. Joona-Hermannin mainitsema Parecon vaikuttaa minusta loistavalta avaukselta tähän suuntaan, ainakin taloudellisen järjestelmän osalta.

Kommentointi on suljettu.

Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa? 

Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi. 

Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan. 

Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)

-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip

Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.

Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni: 

https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.

Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia. 

Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle. 

Täällä tarkemmin: 
https://leostranius.fi

EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla. 

Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä. 

Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen. 

Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa. 

Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. 

Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia. 

Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin. 

Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi

#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä. 

Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta! 

Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille. 

Third Rock Finland oli saanut alkunsa. 

Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti: 

-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta

Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa. 

Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.

Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella. 

Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.

Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!

#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto

Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea. 

Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja. 

Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa. 

Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.

Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen. 

#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Seuraa minua Instagramissa