Ekoisi – Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?

Olen joutunut useaan otteeseen tilanteeseen, jossa viimeisimmillään raskaana olevalle puolisolleni on lähes väkisin tarjottu autokyytiä siitä syystä, että hän ei varmasti enää tässä vaiheessa jaksa kävellä, pyöräillä tai kulkea julkisilla.

Useimmat haluavat olla tietysti vain kohteliaita ja tukea puolisoani. On hienoa, että ihmiset ovat niin huomaavaisia.

Minusta hyvä tarkoitus kääntyy kuitenkin helposti päälaelleen. Ohessa neljä syytä sille, miksi ajattelen näin.

1. Terveys. Puolisoni jaksaa vieläkin varsin mainiosti liikkua. Esimerkiksi viikonloppuna hurahti 30 kilometrin pyörälenkki. Sitä paitsi raskaanakin on hyvä pitää omasta fyysisestä kunnosta huolta mahdollisuuksien mukaan.

2. Turvallisuus. Yksityisautoilu on tunnetusti yksi kaikkein vaarallisimmista tavoista liikkua. On paljon turvallisempaa tehdä matka kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä – ympäristöä ajatellen myös tulevien sukupolvien näkökulmasta.

3. Ympäristö. Yksityisautoilu kiihdyttää ilmastonmuutosta ja lisää luonnonvarojen kulutusta sekä aiheuttaa melua.

4. Mukavuus. Raskaana autossa istuminen on tuskin sen mukavampaa kuin pyörän selässä, bussissa, junassa tai ratikassakaan oleminen. Sitä paitsi kaupunkiolosuhteissa lyhyillä matkoilla auto on usein polkupyörääkin hitaampi tapa siirtyä paikasta toiseen.

Mielestäni ei ole siis syytä olettaa, että raskaana olevalle paras tapa liikkua olisi aina lähtökohtaisesti auto. Varsinkin silloin, kun tarjolla on niin paljon parempia vaihtoehtoja.

Autokyyti voi olla monessa tilanteessa todella tarpeen. Silloin voimme pyytää sitä ihan itse tai tilata taksin. Tulevaisuudessa jää nähtäväksi myös se, onko pienen lapsen kanssa mahdollista elää ilman autoa.

Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta

16 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi – Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?”

  1. Pienen lapsen kanssa ei tarvitse autoa Helsingin kantakaupungissa mihinkään. Kokemusta on.

    Vastaa
  2. Kahdenkin lapsen kanssa voi hyvin elää ilman autoa, harrastaa ja reissuta. On onnistunut ainakin minulta – sekä pääkaupunkiseudulla että Keski-Suomessa. En ole ikinä omistanut autoa, ja parin vuoden päästä lapset ovat jo aikuisia. Samaisille lapsille olen myös alusta syöttänyt kasvisruokaa. Ja isoja miehiä on näistä kasvanut. Oikein paljon onnea teille matkaan ekovauvan kanssa!

    Vastaa
  3. Turvallisuudesta on kommentoitava, että kaiken kaikkiaan pyöräilyn turvallisuus on parantunut huomattavasti viime vuosien aikana. Vuosien 1991-2010 aikana Suomessa 11,7 % liikennekuolemista oli pyöräilijän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. 2006-2010 liikennekuolemista enää 7 % tapahtui pyöräilijöille. Helsingissä on kuollut 6 pyöräilijää liikenneonnettomuudessa 2000-luvulla.

    Silti hyvin karkeasti ottaen Euroopassa pyöräilijän todennäköisyys kuolla liikenteessä on yhä n. 7-kertainen autoilijaan verrattuna (http://j.mp/mISwNu). Samalla on huomautettava, että vastaavasti jalankulkijalla on 9-kertainen ja moottoripyöräilijällä jopa 18-kertainen riski autoilijaan verrattuna kuolla liikenteessä.

    Lisäksi kaksi muutakin seikkaa on otettava huomioon. Ensinnäkin nämä luvut on laskettu 27 EU-maan keskiarvojen perusteella ja toiseksi luvut saavat autoilun vaikuttamaan turvallisemmalta kuin se todellisuudessa on, koska autolla ajetaan valtavasti enemmän kilometrejä kuin pyörällä, jalan tai moottoripyörällä kuljetaan.

    Eli jos autoa verrattaisiin vaikkapa lentokoneeseen, autolla tapahtuisi kilometriä kohden huomattavasti enemmän onnettomuuksia kuin lentokoneella. SIlti olisi pähkähullua sanoa, että ihmisten pitäisi kulkea lentäen, koska lentäminen on kilometriä kohti laskettuna kaikkein turvallisin tapa liikkua.

    Sama pätee autoon: autoilu on kilometriä kohti laskettuna erityisen kohtalokasta kaupunkiajossa ja kaikkein turvallisinta moottoriteillä. EU-maissa yli puolet (55 %) kuolemaan johtavista onnettomuuksista tapahtuu maanteillä, kolmannes (36 %) kaupungeissa ja 6 % moottoriteillä.

    Pyöräily taas on kaikkein turvallisinta kaupungeissa ja vaarallisinta kaupunkien ulkopuolella. Aivan ehdottomasti vaarallisinta pyöräily olisi moottoriteillä, mutta niillä pyöräily on onneksi kokonaan kiellettyä.

    Pyöräilystä tulee sitä turvallisempaa, mitä paremmin risteysalueet on suunniteltu ja mitä enemmän liikenteessä on pyöräilijöitä mukana. Verrattuna muihin tien käyttäjiin, risteyksissä tapahtuu eniten kuolemantapauksia juuri pyöräilijöille. Alttius risteysonnettomuuksille vähenee kuitenkin huomattavasti pyöräilyn lisääntyessä.

    Aiheesta Kaupunkifillarissa:

    18.5.2011 Pyöräilyn vaaroja ei pidä liiotella
    19.5.2011 Pyöräily on erittäin turvallinen liikennemuoto
    21.7.2011 Pyöräilyn turvallisuus parani alkuvuonna

    Vastaa
  4. Kiitos erinomaisesta täydennyksestä Martti!

    Väitteeni pyöräilyn turvallisuuteen perustui vanhoihin tilastoihin (poimittu Auto, terveys ja ympäristö -kirjasta), jossa oli verrattu kuolemantapauksia suhteessa kulkuneuvossa vietettyyn aikaan. Tällöin autossa kuolee 46 ihmistä 100 miljoonaa henkilötuntia kohden kun pyörän osalta kuolemantapauksia tulee 20 kpl.

    Vastaa
  5. Henkilötuntia kohti laskemisessa on sama perusongelma kuin henkilökilometreissä: autossa vietetään erittäin paljon erittäin turvallisia tunteja, mutta onnettomuudet tapahtuvat tietyissä olosuhteissa – ylinopeus pimeässä maantien risteysalueella on kaikkein vaarallisin yhdistelmä. Onnettomuuksien todelliset syyt hukkuvat miljoonien ajokilometrien ja ajotuntien joukkoon.

    Kaupunkioloissa pyöräilijöille tapahtuu vakavia onnettomuuksia huomattavasti vähemmän kuin muille liikenneryhmille. Karkeina lukuina kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia (yhteensä 127 kpl) on tapahtunut Helsingissä 2000-luvulla seuraavasti:

    Kävely 45,7 % (58 kpl)
    Henkilöauto 37 % (47 kpl)
    Moottoripyörä 12,6 % (16 kpl)
    Polkupyörä 4,7 % (6 kpl)

    Vastaa
  6. Valokuvan henkilöltä puuttuu pyöräilykypärä. Suosittelen kaikille sen käyttöä. Laki taas on sitä mieltä, että se on pakollinen, vaikkei käyttämättömyydestä rangaistakaan. Lapsen saanut ihminen on tärkeä lapselleen, joten omasta turvallisuudesta on pidettävä huolta. Plus että se asennekasvatus alkaa kotoa; vaikea sanoa myöhemmin lapselle että kypärä päähän, jos itse siitä luistaa.

    Vastaa
  7. Pyöräilin ekassa raskaudessa äitiysloman alkuun saakka ja toisessa vielä pari viikkoa ennen synnytystä. Hyvin sujui, vaikka molemmat lapset syntyivät talvella 🙂 Toki pitää tällöin olla hyvä pyörä ja laadukkaat nastarenkaat, kypärä jne. Mutta allekirjoitan täysin tuon, että normaali raskaus ei tee ihmistä liikuntakyvyttömäksi.

    Vastaa
    • Kiitos taapertaja! Joo. Meilläkin pyöräily ja kävely onnistui sankari-äidiltä ihan synnytyksen alkuun asti. Nyt jännitämme sitä, miten nopeasti synnytyksen jälkeen pääsee taas uudestaan liikkeelle. Rauhallisesti pitää ottaa.

      Vastaa
  8. Hienoa, että ootte pyöräilly loppuun asti ja hienoa, että osaatte itte arvioida pyöräilykypärän käyttätarpeenne.

    Turvallisuudesta: Turvallisuus per kuljettu kilometri on oikee mittari, jos tietää, että on menossa paikasta A paikkaan B ja miettii, että pitäskö mennä autolla vai pyörällä.

    Turvallisuus per käytetty aika on oikee mittari, jos miettii, että pitäskö lähtee parin tunnin pyörälenkille vai ajelemaan autolla pariks tunniks.

    Missään nimessä oikee mittari ei oo, että miten paljon jengiä on kuollu mihinkin viimesenä kymmenenä vuotena.

    Vastaa
  9. Lapsen kanssa ei tarvitse autoa ainakaan kaupungissa. 2-vuotiaan lapsemme elinaikana olemme kyllä olleet auton kyydissä jokusen kerran (valitettavasti) olleet, mutta mitenkään välttämätöntä se ei olisi ollut. Kerran olemme taksin ottaneet. Asumme 12 kilometrin päässä keskustasta paikassa, johon kulkee vain yksi bussi.

    Kevät-syksy -aikavälillä pyörällä pääsee niin kätevästi liikkumaan lapsen kanssa, että auto jää auttamatta kakkoseksi.

    Vastaa
  10. Ja niin vain se vaimo(kin?) turvallisesti pyörällä kulkee ja ilman kypärää!!! Miten se tekee pyöräilystä turvallisempaa, entä autoilu?
    Muuten tosi hyvä juttu!!
    Ja nyt menkää kypäräkaupoille, ette varmaan tulevaisuudessa anna lapsennekaan ajella ilman kypärää? Kuinka moni pyöräilijä menehtyy turhaan kolarissa kypärättömyyden vuoksi!? (en lukenu aikaisempia kommentteja, eli jos tulee tuplana niin anteeksi)

    Vastaa
    • Kiitos kommentista Riikka! Meillä molemmilla on toki kypärät ja käytämme niitä aina kun mahdollista. Itselleni ei tulisi mieleenkään pyöräillä ilman kypärää. Kuvassa olemme Joensuussa liikkeellä lainapyörän kanssa. Annukan oli helpompi raskauden loppuvaiheessa liikkua pyörällä kuin kävellen. Tuolloin Joensuussakin olisi toki kannattanut käyttää kypärää.

      Vastaa
  11. Kiitos Leo, tämä selvensi väärinkäsitykseni.
    On kiva lukea blogiasi, vaikka itse elän juurikin päinvastoin. Ehkä tätä lukiessaan saa pistoksia omasta elämäntyylistään, hyvällä tavalla!?
    Syksyn jatkoa!

    Vastaa
  12. Itse en lähtisi viimeisilläni raskaana olevana urheilemaan 30km:n lenkkejä tai fillaroimaan maha pystyssä MISSÄÄN.
    Liikunta on terveellistä, sitä en kiistä. Mutta järki käteen.

    Vastaa
  13. Minäkin tartun tähän vanhaan postaukseen ja myös tuohon autolla liikkumisen turvattomuuteen. Liikun itse paljon pyörällä, ja lennän kyllä yleensä kerran tai kaksi kumoon vuoden aikana, vaikka talvella on nastarenkaat enkä ole mikään kaahari, irtohiekka on yleensä koitunut kohtalokseni. Mitään vakavaa ei ole sattunut, mutta kyllä nämä kaatumiset ovat sellaisia, mitä haluaisin raskaana ollessani todellakin välttää. Autoileville ihmisille kuitenkin tapahtuu tällaisia pikkuonnettomuuksia ymmärtääkseni paljon harvemmin…

    Vastaa

Jätä kommentti