Vieraskynäblogissa Vesa Peipinen – katso myös kuvat!
Kaupunkiasumisen suosio on kasvussa. Asuinympäristön merkitys ja ekologiset arvot asuinpaikan valinnassa ovat korostuneet. Ihmiset arvostavat lähipalveluita, virikkeellistä ja viihtyisää lähiympäristöä, julkista liikennettä ja esimerkiksi kulttuuripalvelujen saavutettavuutta.
Kysymys on kaupunkilaiselämän uudesta arvostuksesta ja siitä että asutus ei hajaudu ympäristöä ja luonnonvaroja tuhlaavasti.
Suomalaisen asuntorakentamisen ongelma on asuntotuotannon yksipuolisuus. Pääkaupunkiseudun haasteena on erityisesti miten kohtuuhintaista asuntotarjontaa voitaisiin kasvattaa ja monipuolistaa. Omistusasunnot ovat monelle liian kalliita. Asukkaiden ääni kaupunkisuunnittelussa ja asuntotuotannossa ei kuulu.
Kaupunki- ja yhdyskuntatutkimuksessa on kiinnitetty huomiota siihen että kaupunkiasumiseen tarvitaan vaihtoehtoja ja monimuotoisuutta. Aalto-yliopiston Urba-hanke on tuottanut aiheesta kaksi Markku Norvasuon toimittamaa julkaisua: ”Asuttaisiinko toisin – kaupunkiasumisen uusia konsepteja kartoittamassa” (2008) ja ”Asutaan urbaanisti – laadukkaaseen asumiseen yhteisellä kehittelyllä” (2010). Julkaisujen artikkelit löytyvät myös verkosta.
Urba-hankkeen artikkeleissa esitellään kiinnostavia kansainvälisiä kaupunkiasumisen konsepteja ja pohditaan niiden soveltuvuutta pääkaupunkiseudun oloihin. Esipuheen kirjoittaneen professori Hilkka Lehtosen mielestä tulevaisuuden asumiskonsepteissa on kysymys nykyisen asuntotuotannon valtavirran haastamisesta, uusista toimintamalleista ja myös siitä kiinnostavasta mitä marginaalista voi nousta. On myös toisenlaisia tapoja rakentaa ja tuottaa asuntoja.
Keski-Euroopan maissa yhteisörakentamisella on merkittävä asema asuntotuotannossa. Saksassa omaehtoisten rakentajaryhmien, Baugemeinschaftien, kehittymisen taustalla on usein urbaaneja kaupunki- ja talonvaltausliikkeitä tai paikallisia ympäristöjärjestöjä ja -ryhmiä, jotka ovat omatoimisesti lähteneet hakemaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää elämäntapaa. Omaehtoiset rakentajaryhmät ovat olleet usein kaupunkiuudistuksen keskeisiä vaikuttajia ja asuntorakentamisen uudistajia.
Asukkaiden rakennuttamissa hankkeissa on onnistuttu yhdistämään moderni urbaani elämä sekä sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita. Yhteisörakentajien lähtökohtia ovat olleet esim. kohtuuhintaisuus, ekologinen rakentaminen tai asumisen ja työnteon yhdistäminen. Hankkeet ovat tuoneet rakentamiseen ja asumiseen uusia kokeiluja, kuten uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja puurakentamista tai vaikkapa kaupunkiviljelyä. Tuloksena on monipuolista, kaupunkikuvaa rikastavaa ja kestävää asumiskulttuuria: yhteistä infrastrukstuuria ja tiloja, asukkaiden päätösvaltaa ja itsehallintoa sekä ekologista tietoisuutta.
Hampuriin on perustettu kaupungin ylläpitämä agentuuri, joka tukee ja neuvoo omaehtoisia rakentajaryhmiä. Yhteisöt saavat myös edullisia ja pitkäaikaisia lainoja. Sveitsissä osuuskunta-asumisella ja yleishyödyllisillä yhteisöillä on tärkeä asema tavallisen vuokra-asumisen ja omistusasumisen välillä.
Myös Suomessa tarvitaan asuntorakentamiseen vaihtoehtoja ja uutta kansalaisaktiivisuutta. Joitakin esimerkkejä on jo olemassa: Helsingin Arabianrannassa ikääntyvien yhdessä rakennuttama Loppukiri-talo, Hem I Stan -hanke Jätkäsaaressa tai Oranssi ry:n kunnostamat vanhat rakennukset eri puolilla Helsinkiä. Myös Helsingin kaupunki on tukenut ryhmärakentamista luovuttamalla tontteja ryhmärakentamiseen ja tukemalla hankkeiden toteuttamista.
Kirjoittaja on Oranssi ry toiminnanjohtaja Helsingin kaupungin asuntolautakunnan puheenjohtaja
Kuvasarjassa (kuvat: Vesa Peipinen) esimerkkejä osuuskuntarakentamisesta Zurichissa ja Berliinissä.
Oranssi on tehnyt hienoa työtä ja pelastanut hyviä rakennuksia, mutta miten vihreät voivat kannattaa 3 km pitkää Kruunuvuoren ylittävää pengersiltaa ja ylipäätään merialueiden, jopa satama-altaiden täyttämistä tonttimaaksi? Pelkästään Jätkäsaaressa aiotaan ajaa ”60 eduskuntataloa” louhetta mereen: Hirvittävää epäekologista tuhlausta.
Vihreätkin ovat mukana kaupungin suunnitelmissa rakentaa Meri-Rastilassa jääkauden muovaama 25 metriä korkea rantakalliolaki asuntoalueeksi. Alue vastaa luonnoltaan tuntureita tai esimerkiksi Kolia. Laella on mm. Litorinameren aikainen pirunpelto, rantakivikko n. 7000 vuoden takaa. Helsinki on samaan aikaan muka sitoutunut suojelemaan Itämeren rantoja: Jos on pakko vieläkin tiivistää Vuosaarta, niin rakentakaa Vuotien ja metroradan päälle, eikä arvokkaimmille luontoalueille.