Vieraskynäblogissa Tuuli Hirvilammi
Filosofi Eero Ojasen ajattelussa kohtuus liittyy oikeaan mittaan, oikeaan paikkaan ja ihmisten omaan osaan.
Käytännössä nykyisessä kulutuskulttuurissa etsitään jatkuvasti oikeaa mittaa joidenkin ääripäiden väliltä: Kuinka paljon vaatteita on riittävästi? Kuinka monta asuinneliötä on kohtuullista?
Yksinkertaisesti voisi tietenkin ajatella, että oikea mitta on kullekin ihmiselle sopiva määrä.
Rajallisella maapallolla ja maailmanyhteisössä ihmisen oikea mitta ei kuitenkaan ole yksilön asia. Päinvastoin Ojanenkin korostaa, että oikean mitan löytäminen liittyy ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Kohtuus on ihmisen paikka maailmassa. Tällöin kohtuus liittyy kestävyyden tavoitteisiin: Kohtuullista on, että kulutuksen kasvu pysyy luonnon kantokyvyn rajoissa.
Luontosuhteen lisäksi kohtuus liittyy ihmisten välisiin suhteisiin. Ojasen mukaan sanat ’kohta’ ja ’kohtuus’ liittyvät etymologisesti saaliin jakamiseen ja siihen, että jokainen on saanut oman osansa yhteisestä saaliista. Kohtuullinen liittyykin oikeudenmukaiseen jakoon. Globaalissa taloudessa ja länsimaisessa kulutuskulttuurissa käsitys omasta osasta virittää kuitenkin vaikeita kysymyksiä: Keiden kesken yhteiset luonnonvarat ja kulutusmahdollisuudet pitäisi jakaa? Mikä on jokaisen ’oma osa’ ja millä perusteilla se päätetään?
Yksi havainnollistava käsite kohtuullisen osan hahmottamiseksi on ”ympäristövara” (environmental space). Suomessa Maan ystävät julkaisi vuonna 1996 ”Kestävä Suomi” -teoksen. Siinä ympäristövaraksi määriteltiin se energian, veden, uusiutumattomien luonnonvarojen, maatalousmaan ja metsien kokonaismäärä, jota maailmassa voidaan vuosittain hyödyntää vaarantamatta tulevien sukupolvien kulutusmahdollisuuksia. Oikeudenmukaisuusperiaatteen nojalla kaikilla maailman ihmisillä on oikeus yhtä suureen osaan. Ympäristövara osoittaa kulutuksen ylä- ja alarajat. Ympäristövaran avulla voidaan laskea jokaiselle yksilölle luonnonvarojen kulutuksen maksimi ja turvata samalla ihmisen olemassaolon kannalta tärkeiden minimitarpeiden ja hyvinvoinnin toteutuminen.
Kohtuullista on lopettaa luontoa ryöstävä ylikulutus ja turvata kaikille maailman ihmisille riittävän hyvä elämä.
Tuuli Hirvilammi on Maan ystävä, Kelan tutkija ja sosiaalipolitiikan jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa.