Tshernobyl-päivän mielenosoitukseen osallistui 26.4. Helsingissä noin 900 ihmistä.
”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta. Pelko, että ydinasemateriaalia joutuu sellaisille tahoille joiden todellakaan emme halua saavan mahdollisuutta rakentaa likaista pommia tai oikeaa ydinasetta, on todellinen”, muistutti Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
Ohessa lyhyt video mielenosoituskulkueesta. Lisää tietoa täällä.
Kommentointi on suljettu.
Vuoden aluksi on hyvä laskea hiilijalanjälki. Tässä tulokset Sitran Elämäntapatestillä tehtynä. Miten iso hiilijalanjälki sulla on?
10 asiaa vuodesta 2025
Third Rockin toimitusjohtaja viides kokonainen vuosi. Yritysvastuuregulaation lässähdyksestä huolimatta varsin kelvollista ja toivottavasti vaikuttavaa tekemistä noin 100 eri yrityksen tai organisaation kanssa. Lyhennetty työviikko täydellä palkalla sai mukavasti huomiota ja herätti paljon kiinnostusta.
Liikuntaa kertyi vuoden aikana yhteensä 862 tuntia. Uintia 281 km, pyöräilyä 8085 km ja juoksua 1302 km. Joka aamu kevyt venyttely ja 7 minute workout.
Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan. Lisäksi kertyi kaksi puolimatkaa, maraton/ultrajuoksu (51 km) ja 16 puolimaratonia.
Kirjallisuutta. Vuoden alussa ilmestyi kirjani 1,5 astetta parempi arki. Yhteensä luin tai kuuntelin vuoden aikana 250 kirjaa.
Kävin 50 lounaalla keskustelemassa elämän tarkoituksesta. Tästä aiheesta on tavoitteena kirjoittaa seuraavaksi kirja. Omaksi yllätyksekseni sain kirjan tekemistä varten jopa apurahan Suomen tietokirjailijoilta.
Luottamustehtäviä. Olen saanut olla Animalian hallituksessa edistämässä eläinten oikeuksia ja toimia Myrskyvaroitus-yhdistyksen hallituksen neuvonantajana edistämässä ilmastoasioita.
Matkustelua ja kokouksia. Yhteensä 70 matkapäivää. Suurin osa kotimaassa. Kesällä maata pitkin Kilpisjärven kautta Pohjois-Norjaan Tromssaan ja Lofooteille. Tänäkään vuonna ei ainuttakaan lento- tai laivamatkaa. Lisäksi vuoden aikana yhteensä 837 kokousta.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistiin toukokuussa ensimmäinen räp-kappale. Biisin nimi on ”Poljen poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen.
Sijoituksia. Lahjoitimme 10,13 % kotitalouden nettotuloista (9740,50 e) hyväntekeväisyyteen. Uskon, että kaikkein vastuullisinta ja tuottoisinta sijoittamista pidemmällä tähtäimellä on rahan lahjoittaminen niille tahoille, jotka edistävät kestävää maailmaa.
Unta kertyi vuoden aikana keskimäärin 6 tuntia ja 2 minuuttia yössä. Keskimäärin 7 minuuttia vähemmän yössä kuin edellisen vuonna.
Hyvää ja rauhaisaa vuotta 2026 kaikille!
Saa olla kiitollinen ja onnellinen, että tänä vuonna on pysynyt terveenä ja hyvässä kunnossa sekä voinut tehdä niin paljon sitä mistä tykkää eli käytännössä mm. harrastaa triathlonia.
Mitä tuli tehtyä eli vuoden 2025 liikunta numeroina…
-Uinti: 125,5 h, 281 km
-Pyörä: 391 h, 8085 km
-Juoksu: 142,5 h, 1302 km
-Fysiikka: 175 h
-Muuta: 28 h
(Suuri osa tunneista/kilometreistä on arkiliikuntaa tai höntsäilyä eikä tavoitteellista treenaamista)
Tämä pitää sisällään myös yhden omatoimisen täydenmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-/ultrajuoksun (51 km) ja 16 puolimaratonia sekä päivittäiset 7 minute workout -treenit.
Liikuntaa yhteensä 862 h. Keskimäärin 16,5 tuntia viikossa tai 2 h 22 min päivittäin.
Jihuu! Tänään omatoiminen puolitriathlon. Uinti 1,9 km, pyörä 90 km ja juoksu 21,1 km. Nyt voi rauhoittua loman viettoon.
Vuoden 16. puolimaraton. Joka kuukausi vähintään yksi.
Euroopan suurin turkisten tuottajamaa Puola kieltää turkistarhauksen
Päätöksen myötä Euroopassa harjoitetaan turkistarhausta enää vain Suomessa ja Kreikassa sekä pienimuotoisesti muutamassa muussa maassa
https://animalia.fi/2025/12/02/euroopan-suurin-turkisten-tuottajamaa-puola-kieltaa-turkistarhauksen/
Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria?
Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.
Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.
https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa.
Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta.
Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään.
Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä.
Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.
Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä.
Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
Kirjamessujen kävijämäärät rikkoivat viime viikolla uusia ennätyksiä. Kirjat kiinnostavat, joten tässä pari erinomaista kirjasuositusta kaikille, jos ette ole jo lukeneet/kuunnelleet tai muuten jo täyttäneet sähköistä tai fyysistä kirjahyllyä uusilla kirjoilla viikonlopun aikana.
Sami Keto: enemmän kuin sapiens
Mitä on olla ihminen? Kohti kestävämpää suhdetta maailmaan! Loistava kirja lajien luontosuhteesta. Kirja laajentaa ja syventää merkittävästi sen esikuvana toiminutta sinänsä erinomaista Yuval Noah Hararin Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teosta. Sami Keto osoittaa lukemattomin esimerkein upeasti ihmisen paikan osana luontoa.
”Maailman vaikutusvaltaisimpia eliöitä ovat olleet sinibakteerit, jotka muuttivat maapallon ilmakehän hapellisiksi ja mahdollistivat valtavan määrän muun elämän kehittynistä.”
Kun ihastellaan tai kauhistellaan ihmisen maankäyttöä esimerkiksi maanviljelyksen myötä, on hyvä muistaa, että lehtimuurahainen on harjoittanut menestyksellistä maanviljelyä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Tai kun ihastellaan ihmisen kommunikointikykyä, kannattaisi vaikka tutustua valaiden tai delfiinien viestintään. Ihminen ja sen kulttuuri on täysin riippuvaista luonnosta. Kannattaa toimia ja elää sen mukaan.
Paavo Teittinen: Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen
Jos kuvittelit, että pakkotyötä ei ole Suomessa, kannattaa lukea tai kuunnella tämä kirja. Viimeistään nyt jokaisen yrityksen kannattaisi hiukan tarkistaa käytäntöjään omassa toiminnassa ja arvoketjussa sekä varmistaa, että siellä toteutuu edes alkeelliset ihmisoikeudet.
Ravintolat, marjanpoiminta, siivous, rakennusala. Viranomaisten kyvyttömyys ja haluttomuus puuttua ilmiselviin väärinkäytöksiin. Paavo Teittinen maalaa lohduttoman kuvan siitä, miten heikossa asemassa olevia ulkomaalaisia hyödynnetään rahanteon ja bisneksen välineinä, kun samaan aikaan puhutaan kauniita yritysvastuusta. Mitä kaikkea paljastuukaan muilta aloilta, joita ei ole tässä kirjassa käyty läpi?
Kiitos @enemmankuinsapiens ja @instapaavo_official
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!
Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Syntymäpäivän kunniaksi (10.10.) kävin juoksemassa 51 km lenkin. Kiersin kaikki paikat, joissa olen Helsingissä asunut.
Juoksu kulki seuraavaa reittiä: Teerisuontie, Malmi - Kilpolantie, Kontula - Rekipellontie, Vesala - Linnanherrankatu, Vartioharju - Petter Wetteri tie, Herttoniemi - Franzeninkatu, Kallio - Pursimiehenkatu, Punavuori - Hietalahdenkatu, Hietalahti - Hauhontie, Vallila - Somerontie, Vallila - Sofianlehdonkatu, Käpylä ja Koskelantie, Käpylä.
Tuossa on mukana neljä kaupungin vuokra-asuntoa, yksi asunnottomien asuntola, yksi opiskelija-asuntola, kolme yksityisiltä vuokramarkkinoilta vuokrattua asuntoa ja kolme omistusasuntoa.
Mukavia muistoja eri paikoista!
Näiden lisäksi olen asunut myös Leningradissa, Kannuksessa ja Limassa.
Seuraava juoksulenkki voisi kiertää vaikka kaikki pääkaupunkiseudun paikat, joissa olen ollut töissä.
”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta.”
Ellei lähteitä tälle väitteelle löydy, on se katsottava virheelliseksi. Siviilireaktoreissa syntyvät materiaalit eivät isotooppikoostumuksensa vuoksi sovi, eivätkä ole koskaan sopineet, ydinaseisiin; yksikään ydinaseita valmistanut maa ei ole käyttänyt sähköntuotannossa syntyneitä materiaaleja ydinaseissa.
Ydinaseplutonium on valmistettava erillisissä, tarkoitusta varten rakennetuissa (ja hyvin yksinkertaisissa) reaktoreissa. Vain näin voidaan välttää pomminrakennuksen kannalta haitallisen plutoniumin isotoopin Pu-240 kertyminen pomminrakennuksen kannalta tarpeellisen Pu-239-isotoopin joukkoon. Julkistetuista asiakirjoista ja ydinfysiikasta selviää, että isotooppia Pu-240 saa olla pommimateriaalissa enintään noin 7%; siviilireaktoreissa sitä syntyy vähintään 20%, usein 30-40%. Näiden kahden erottelu ei ole mielekästä, koska plutoniumia valmistavan reaktorin rakentaminen on niin yksinkertaista.
Yhtäkään ydinasevaltaa tai ydinasetta havittelevaa ei ole koskaan haitannut, eikä tule haittaamaan, vaikka maailmalla kuinka vastustettaisiin ydinvoimaa. Organisaatio, jolla on kyky rakentaa ydinase, on myös kyky rakentaa kaikki muukin tarvittava infrastruktuuri. Aseplutoniumin valmistukseen tarvittavan alkeellisen reaktorin rakentaminen onnistuu parilta insinööriltä ja fyysikolta. Itse aseen rakentaminen on tosin huomattavasti monimutkaisempi projekti; autotallissa rakennettavat aseet kuuluvat enemmän jännityskirjallisuuteen kuin todellisuuteen.
Ei sillä, että uskoisin tämän horjuttavan Sinun tai useimpien lukijoiden melko syvään lukkiutuneita ennakkoluuloja, mutta joku satunnainen lukija saattaa saada ajattelemisen aihetta. Kysyn kuitenkin näin luonnonsuojeluun melko innokkaasti suhtautuvana, oletko ihan sataprosenttisen varma, että ydinvoiman vastustajat pelaavat nykytilanteessa samaan maaliin kuin päästövähennyksiä ajavat? Onko edes mahdollista, että olisitte väärässä?
Ja miten suhtaudut esimerkiksi siihen, että yhdestä Greenpeacen tukemasta ja hehkuttamasta ydinvoiman vaaroja käsittelevästä ”tutkimuksesta,” Yablokovin et al. kirjasta Chernobyl: Consequences of the Catastrophe for People and the Environment, on tulossa sen julkaisijalle melkoinen päänsärky – kirjassa kun mm. hylätään eksplisiittisesti tieteellinen metodi ja käytetään lähdeviitteinä fiktiokirjallisuutta sekä nettisivuja. Suosittelen lukemaan esim. George Monbiotin kirjoituksia aiheesta, ja miettimään, onko tämä todella merkki siitä, millaisiin taktiikoihin ydinvoiman vastainen liike on ajautunut – kopioimaan ilmastodenialistien keinoja, kun faktat eivät sovikaan ennakkoluuloihin?
Viime vaalithan julistettiin ydinvoimavaaleiksi joissa päätetään Suomen ydinvoiman kohtalo, tai näin ainakin Vihreät sanoivat. Kun Vihreät nyt ottivat ydinvoimavaaleissa turpiinsa niin kai tämä tarkoittaa selvää mandaattia ydinvoiman lisärakentamiselle?
>>>>Yhtäkään ydinasevaltaa tai ydinasetta havittelevaa ei ole koskaan haitannut, eikä tule haittaamaan, vaikka maailmalla kuinka vastustettaisiin ydinvoimaa>>>>>
Jos me tämän esittämäsi pseudokonseksuksen mukaan toimittaisiin Suomessa, t. muualla kehittyneessä demokratiassa, niin sillä voitaisiin argumentoida ja puolustella monia muitakin epäilyttävin keinoin toimivia tahoja, kuten virkamiesten lahjontaa, lapsityövoiman käyttöä, elinkauppaa, eläinkokeita ja tuotantoeläinkuljetuksia, jne.
Pirjetta, jos me toimisimme Sinun esittämän logiikkasi mukaan, me voisimme tai meidän pitäisi täällä Suomessa vastustaa vaatteiden käyttämistä, koska jossain päin maailmaa vaatteita on valmistettu lapsityövoimalla.
Ydinaseet eivät tästä maailmasta häviä ydinvoimaa vastustamalla (melkein päinvastoin – niitä saatetaan käyttää, mikäli taistelu hupenevista energiaresursseista kiristyy tarpeeksi), eikä näillä kahdella ole sellaista kohtalonyhteyttä kuin te luulette.
Nimenomaan laajamittaisten vaihtoehtojen puute fossiiliselle energialle, kuten öljylle, on alkusyynä siihen, miksi vaikka Iran rakentaa pää märkänä omaa pommiaan. Sillä ei varmasti olisi tarvetta, ellei Persianlahden ympäristö sattuisi olemaan maailman tärkein öljyntuottaja-alue.
Itse kannatan myös tieteellistä rehellisyyttä. Asian voi tarkistaa esim wikipediasta, joka on todettu paikkansapitävyydeltään osuvammaksi /yhtä osuvaksi kuin encylclopedia britannica http://en.wikipedia.org/wiki/Plutonium-240
Itse vastustan ydinvoimaa, mutta seuraavilla perusteilla a) onnettomuusriskit (Fukushima) b) ydinjäte (supervaarallista ainakin 1000 vuotta) c) voi viivästyttää energian suhteen lopullisen vaihtoehdon eli uusiutuvan energian massiivista rantautumista maapallolle (investoinnit ja tekniikan kehitys) d) pyrkii jatkamaan ajatusta halvasta energiasta fossiilisen energian tapaan, joka voi olla kohtalokasta luonnonvarojen kestämättömän käytön jatkamisessa.
Olen kuitenkin ruvennut pohtimaan viime vuosina myös seuraavia ”häiriintyneitä” ajatuksia, joista saa vapaasti olla eri mieltä eikä nämä todellakaan ole absoluuttisia totuuksia a) reaalipolitiikka on ollut sellaista, että vielä pahempi eli kivihiili näyttää saavan jatkoaikaa esim. Saksassa ydinvoimasta luopumisen takia b) kivihiilen aiheuttamat kuolemantapaukset (vuodessa tuhansia kaivosonnettomuuksissa ja kymmeniä tuhansia keuhkosairauksissa + kivihiilen säteilyriski) ovat ”normaalikäytössä” kertaluokkaa suuremmat kuin ydinvoimassa c) onko reaalimaailma (itse olen) valmis siirtymään pari kertaa/enemmän kalliimpaan uusiutuvaan sähköön laajassa mitassa (kun esim. tuulivoiman useiden kymmenien prosenttien sähköntuotanto-osuus kasvattaisi kustannuksia hurjasti nykytekniikalla, vrt. veden varastointi vesialtaisiin vuorenrinteille/vetysähkö/akut+supergrid) d) IPCC:n mukaan vielä vuonna 2030 vain tuulivoima on ydinvoiman ohella ehkä ainoa taloudellisesti kilpailukykyinen sähköenergiantuotantomuoto fossiilisten kanssa. Esim aurinkoenergia on IPCC:n ennusteen mukaan vielä vuonna 2030 jopa kaksi kertaa kalliimpaa kuin fossiiliset e) ydinvoiman elinkaaripäästöt ovat oikeasti tosi pienet, IPCC:n 2007 arviointiraportin mukaan 40 g CO2/kWh elin noin 1/25 kivihiili- tai turvelauhdesähkön päästöistä. f) aika loppuu hyvin pian (2015), jonka vuoksi jatkoaikaa oikealle muutokselle voidaan tarvita, jollei uusiutuvat ole tarpeeksi valmiit laajamittaiseen ratkaisuun vielä
Itse olisin heti valmis vaikka paljon kalliimpaan uusiutuvaan, eikä energian todellakaan tarvitse olla niin halpaa vaan se voisi viedä minusta saman siivun palkasta kuin esim. ruoka, jos ilmaston tuhoutumisriskin ohella vältettäisiin säteilyriskit. Rehellinen pitää kuitenkin olla, uusiutuvat oikeasti maksaa nykytekniikalla paljon enemmän, etenkin kun lähestytään 100 % energiantuotannosta. Omassa elämässäni kuitenkin pyrin tekemään kaiken mitä vain pystyn energiankulutuksen ja muiden päästöjen vähentämiseksi, autoa ei tietoisesti ole esim. Kainuun ekosähköä olen tilannut jo 15 vuotta.
Ohessa vielä muutama lähde kiinnostuneille:
Sähköntuotannon KHK-elinkaarivertailut
http://en.wikipedia.org/wiki/Comparisons_of_life-cycle_greenhouse_gas_emissions
IPCC:n sähköntuotannon kustannusarvio vuonna 2030
http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg3/en/ch4s4-4-2.html
Petteri, olen itse käynyt läpi hyvin samanlaisen ajattelun kehittymisen viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Itsekin yritän elää niin säästeliäästi kuin mahdollista, mutta tunnustan, että mahdollisuudet elämäntapani laajamittaiseen leviämiseen ovat varsin pienet. Siksi olen yrittänyt parhaani mukaan perehtyä energiantuotannon kysymyksiin ja ilmastonmuutoksen haasteisiin.
Ikävä tosiasia on, että ydinvoiman vastustuksen suuria voittajia ovat kivihiili ja maakaasu. Toinen tosiasia on, että ydinvoimaa voimakkaasti rakentaneet maat ovat onnistuneet pudottamaan hiilidioksidipäästöjään jo nyt paljon enemmän, kuin kunnianhimoisinkaan vuoden 2030 tavoite esimerkiksi meiltä vaatisi. Ranska onnistui tässä pudotuksessa jo 1980-luvulla.
Meitä tosiasiat tunnustavia ympäristönsuojelijoita alkaa olla varsinkin ulkomailla jo kohtalainen joukko. Vain muutamia kuuluisampia nimiä mainitakseni, listalle kuuluvat mm. James Hansen, Mark Lynas, George Monbiot, Paul Erlich, Jared Diamond, Jim Lovelock, Patrick Moore, ja Stewart Brand.
Yksi merkittävästi tähän harhaoppiseen kääntymykseeni vaikuttanut asia on se, että tosiasiallinen näyttö ydinvoiman riskeistä on todella hataraa ja viittaa enemmänkin siihen, että kaikista energiantuotantomuodoista ydinenergia on tehoonsa nähden kaikkein turvallisimpien joukossa. Pahimpienkaan onnettomuuksien seuraukset eivät ole niin pahoja, kuin esimerkiksi Greenpeace pelottelee. Ikävä kyllä, aiemmin arvostamani järjestö on valinnut ilmastodenialistien tien ja käyttää nyt erittäin kyseenalaisia menetelmiä ja suoranaista tieteellistä huijausta puolustellakseen ennalta päätettyä johtopäätöstään. Mikä vielä ikävämpää, muut arvostamani järjestöt menevät kyseenalaistamatta mukaan huijaukseen. Esimerkiksi tuon Yablokovin raportin tarinaan ja sen arvosteluihin kannattaa tutustua – vaikkei se olekaan kaunista luettavaa.
Haluaisin ympäristöjärjestöiltä jossain vaiheessa, mielellään pian, selkeän kannan siitä, mikä on tässä tilanteessa asioiden tärkeysjärjestys. Jos ilmastonmuutos on niin vakava uhka kuin nykytieteen valossa on syytä sen olettaa olevan, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisen tulisi mielestäni olla ehdottomasti ensi sijalla. Tapeltakoon ydinvoiman tulevaisuudesta sitten, kun fossiiliset on ensin nitistetty. Vaikka olisinkin väärässä ydinvoiman riskien suhteen, jos ilmastonmuutoksen riskit ovat todella niin suuret kuin uskomme, ydinvoima on ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi paha. Moneen muuhun vaihtoehtoon verrattuna, sillä on myös moraalinen etulyöntiasema: esimerkiksi fossiilisten polttamisen tai aurinkopaneelien valmistuksen riskit kohdistuvat voittopuolisesti köyhiin maihin, siinä missä ydinvoiman riskit kohdistuvat etupäässä ”edullisen” energian käyttäjiin.
PS. Siinä missä ilmastonmuutoksesta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti enemmän huolissaan, ydinvoimasta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti vähemmän huolissaan. Kannattaa ottaa asioista selvää ihan itse, tietoa on kyllä saatavilla.
>J. M. Korhonen kirjoitti:
>>>>>>>Siinä missä ilmastonmuutoksesta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti enemmän huolissaan, ydinvoimasta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti vähemmän huolissaan>>>>>>
Oletko uskossasi (tai ”tiedossasi”) niin pitkällä, että omistat Fortumin osakkeita?
Pirjetta, en omista. En ole myöskään koskaan saanut minkäänlaisia hyötyjä miltään energiayhtiöltä tai järjestöltä, paitsi ehkä kerran sain messuilla TVO:n osastolla kahvikupillisen ja Marianne-karkin.
En tee tätä taloudellisen hyödyn vuoksi, vaan siksi, koska uskon ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidin aiheuttaman merien happamoitumisen olevan koko ihmislajille ja planeetalle erittäin vakava, kenties eksistentiaalinen uhka. Kuten esim. blogi-isännän äskettäin arvioimassa kirjassa todetaan. Kannattaa huomata, että ydinvoimaa ei mainita maailmanloppuskenaarioiden joukossa; ydinsota siellä toki on, mutta toisaalta, energian niukkuus on ollut yksi suuri sotien alkusyy, ja ydinreaktorit ovat ainoa tuntemamme keino hävittää pysyvästi ydinaseiden plutonium. (Voisin myös lisätä, että ydinaseita havittelevalla on siviilireaktoreita paljon helpompiakin keinoja hankkia pommi. Itsekin onnistuin saamaan tarjoukset aseplutoniumia tehokkaasti tuottavassa reaktorissa tarvittavista materiaaleista; toimitusaika olisi ollut joitakin kuukausia.)
Nähdäkseni todisteet osoittavat likimain kiistattomasti, että tällä hetkellä ydinvoiman kieltäminen tarkoittaisi fossiilisten polttamisen massiivista lisäystä – jopa siinä tapauksessa, että uusiutuvilla ja energiansäästöllä katettaisiin osa. Voit etsiä itsekin tilastot hiilidioksidipäästöjen kehityksestä; kehotan tarkastelemaan tapauksia Ranska ja Saksa sekä Tanska ja Ruotsi. Ranska ja Ruotsi onnistuivat pudottamaan asukaskohtaiset päästönsä Kiinan tasolle jo 1980-luvulla; Saksa ja Tanska kuuluvat Euroopan suuripäästöisimpien maiden joukkoon. Ikävä sanoa, mutta ympäristöjärjestöt vaikuttavat olevan denialismissa tämän helposti tarkastettavan tosiasian suhteen.
Fossiilisten lisääminen ja uusien, 30-40 vuotta käytössä olevien voimaloiden rakentaminen on nykytiedon valossa suuren luokan ympäristörikos. Se on myös moraalittoman lyhytnäköistä toimintaa, sillä fossiilisten riskit jäävät ensisijaisesti köyhien kannettaviksi. Ydinvoiman riskit sentään jäävät suurimmaksi osaksi meidän hyvinvoivien teollisuusmaiden asukkaiden kannettaviksi.
Vaikka ydinvoiman vastustaja ei kannattaisikaan fossiilisten lisäämistä, vastuun pakoilu tällä perusteella on hyvin samankaltainen torjunta kuin katolisen kirkon haluttomuus ottaa vastuuta kondomikiellon edesauttamasta AIDS-epidemiasta. Kyseistä epidemiaa ei olisi, jos ihmiset olisivat sellaisia kuin kirkko toivoo; eikä hiilivoimaakaan tietenkään rakennettaisi, jos ihmiset olisivat sellaisia, kuin fossiilisia vastustavat toivoisivat.
Voit toki vapaasti kyseenalaistaa motiivejani jos se parantaa oloasi. Ilmeisesti monille on hirveän vaikea uskoa, että tätä asiaa saattaa voida tutkia aktiivisesti useiden vuosien ajan ja tulla tähän johtopäätökseen kuin olen tullut; taustalta on pakko löytää jotain taloudellisia motiiveja. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että asiaan aidosti perehtyvät kääntyvät lähes poikkeuksetta vähintään neutraaleiksi ydinvoiman suhteen. Tässä joukossa on hyvä olla, sillä siitä löytyvät mm. ”ilmastonmuutoksen isoisä” James Hansen, Gaia-teorian kehittäjä Jim Lovelock, kulutuskritiikin ja vaihtoehtoliikkeiden grand old man Steward Brandt, ympäristökirjoittajat George Monbiot ja Mark Lynas (”Kuusi astetta”-kirjan kirjoittaja), ja koko joukko muita. Kuten minäkin, useimmat elleivät kaikki heistä ovat aloittaneet ydinvoiman vastustajina – ja sitten perehtyneet asiaan muutenkin kuin ympäristöjärjestöjen tiedotteiden avulla.
Osakkeista puheenollen, ajattelin pitkästä aikaa ostaa sellaisia: tuulivoimaa rakentava Lumituuli tarjoaa osakeantia. Oletko itse uskossasi niin vahva, että ostat niitä? Minä ajattelin pari hankkia. Kovin hyvä bisnes tuo ei liene, mutta kannatan kaikkea hiiletöntä energiaa.