Tshernobyl-päivän mielenosoitukseen osallistui 26.4. Helsingissä noin 900 ihmistä.
”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta. Pelko, että ydinasemateriaalia joutuu sellaisille tahoille joiden todellakaan emme halua saavan mahdollisuutta rakentaa likaista pommia tai oikeaa ydinasetta, on todellinen”, muistutti Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
Ohessa lyhyt video mielenosoituskulkueesta. Lisää tietoa täällä.
Kommentointi on suljettu.
Voiko kirjoja kuunnella tai lukea liikaa?
Viime vuonna huomasin, että yllättävän harvassa (tieto)kirjassa, joita kuuntelin oli kovin paljon mitään uutta. Tuntui, että vaikka kuuntelin itselleni vieraasta tai uudesta aiheesta kirjoja, toistivat ne samoja kaavoja, esimerkkejä ja tutkimuksia. Ja sama koski vähän romaanejakin. Juonen käänteet ja draaman kaari kävivät vähän turhan tutuiksi.
Haluaisin kuitenkin kovasti nauttia hyvästä kirjallisuudesta. Tästä syystä mieleeni tuli ajatus, että tänä vuonna kuuntelen aiempina vuosina erityisen hyviksi kirjoiksi listaamiani kirjoja uudestaan. Kävin siis läpi kaikki kuuntelemani kirjat ja poimin sieltä noin 50 teosta. Keväällä kuuntelin nämä kaikki uudestaan.
Joukossa on paljon hyviä kirjoja! Sellaisia, joita olen kuunnellut useamminkin kuin kaksi kertaa. Jotkut aiemmin hyviltä kuulostaneet kirjat taas eivät enää olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjan sisältö kun luonnollisesti puhuttelee eri tavalla eri hetkissä ja elämäntilanteissa. Jos jotain pitää tämän pohjalta suositella, niin tässä on seitsemän kirjaa, jotka itselläni ovat kestäneet useamman kuuntelukerran ja joita kannattaa kuunnella tai lukea vaikka tämän syksyn aikana (jos et jostain syystä ole jo lukenut/kuunnellut näitä)
-Yuval Noah Harari: 21 oppituntia maailman tilasta
-Rutger Bregman: Hyvän historia
-Rutger Bregman: Moraalinen kunnianhimo
-James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
-Hans Rosling: Faktojen maailma
-Malcolm Gladwell: Kuka menestyy ja miksi
-Berthold Gunster: Flip
Ehkä hiukan surullisena huomaan, että tähän listalle ei päässyt yhtään romaania, yhtään kotimaista kirjaa eikä yhtään muita kuin miesten kirjoittamia kirjoja.
Toki näiden lisäksi on paljon paperikirjoja ja klassikoita, jotka ovat kestäneet hyvin aikaa ja joita olen lukenut monta kertaa. Tässä esimerkiksi listaus aiemmin 10 merkityksellisestä kirjasta omassa elämässäni:
https://leostranius.fi/2022/09/10-merkityksellista-kirjaa-elamani-aikana/
Paljonko tekoälyhaku aiheuttaa päästöjä? Googlen mukaan yksi tekstipohjainen tekoälyhaku aiheuttaa noin 0,03 gCO2e päästöt ja vastaavasti yksi ChatGPT-haku aiheuttaa noin 0,04 gCO2e päästöt. Kuvan tuottaminen saattaa kuluttaa jopa 100 kertaa ja viiden sekunnin HD videoklippi lähes 60 000 kertaa enemmän energiaa kuin tekstihaku.
Googlen laskelmasta näyttää kuitenkin puuttuvan mm verkko-operaattorin päästöt, käyttäjän koneen energiankulutus ja erityisen merkittävänä tekijänä tekoälyn koulutukseen käytetty energia.
Lisäksi on hyvä muistaa, että Googlen ja monien muiden teknologiayhtiöiden alustoilla edelleen jaetaan ilmastonmuutoksen kieltämiseen tai vähättelyyn liittyvää sisältöä ja tarjotaan alustaa fossiiliyhtiöiden mainonnalle.
Täällä tarkemmin:
https://leostranius.fi
EDIT: Tässä oleva kuvituskuva on Purkutaidenäyttelystä 2025 Toni Esselin installaatiosta Hostile architecture.
Miksi urheilen niin paljon? Tätä kysymystä olen viime vuosina kysynyt usein itseltäni, kun olen huomannut liikuntamäärieni nousseen yli 15 tuntiin viikossa. Eikö vähempikin riittäisi? Kansalliset liikuntasuositukset kun täyttyisivät jo 2,5 tunnin viikoittaisella liikunnalla.
Suurin syy suurille treenimäärille on liikunnan tuottama välitön vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä siihen, että hyvässä kunnossa jaksaa paremmin tehdä itselle merkityksellisiä asioita. On palkitsevaa kehittää hyviä rutiineja ja tapoja juuri liikunnan kaltaiseen harrastukseen monen muun tekemisen sijaan. Vaikka omia sairastumisia ei tietenkään voi valita tai hallita niin hyvässä kunnossa sairastumisen tai onnettumuuksien riski on tilastollisesti pienempi. Lisäksi olen huomannut, että itselläni on motivoivaa nähdä miten päivittäiset liikuntasuoritukset kasautuvat suureksi kokonaisuudeksi kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten myötä.
Itseäni liikunnassa motivoi välittömän hyvänolon lisäksi erityisesti kertynyt ja kasautuva hyöty. Kun pitää kirjaa päivittäisistä harjoituksista ja liikuntamääristä, huomaa, että esimerkiksi vuosien ja vuosikymmenten myötä niistä kertyy aikamoinen kokonaisuus. Varsinkin loppuvuosi tuntuu itselläni olevan aina vähän ”sadonkorjuujuhlaa” kun erilaiset määrät ja tavoitteet tulevat täyteen.
Esimerkiksi tätä kirjoittaessa olin juuri käynyt juoksemassa vuoden 10. puolimaratonin. Olen nyt juossut vuoden 2020-jälkeen joka vuosi vähintään tuon 10 puolikasta ja yhteensä 83 puolimaratonia. Vuodesta 2010 lähtien niitä on kertynyt yhteensä 130. Tai tällä hetkellä olen pyöräillyt tänä vuonna yhteensä noin 5700 kilometriä ja vuodesta 2020 lähtien yhteensä 40 161 km eli juuri sopivasti maapallon ympärysmittaa vastaavan matkan. Tieto näistä kasautuvista tunneista, kilometreistä ja juoksukerroista tekee minut onnelliseksi. Se tuottaa hyvää oloa, aikaa ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa.
Kirjoittelin tästä aiheesta vähän enemmän www.leostranius.fi
Laskin triathlon-harrastuksen päästöt. Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa.
Mihin tämä suhteutuu? Keskimääräisen suomalaisen koko vuoden aikana aiheuttamat kaikki CO2-päästöt ovat noin 10 tonnia ja omani ovat noin pari tonnia. Kestävä taso, johon kaikkien pitäisi päästä vuoteen 2030 mennessä on noin 2,5 tonnia ja vuoteen 2050 mennessä 0,7 tonnia.
Suurin osa päästöistä triathlonissa aiheutuu mahdollisiin harjoitusleireihin ja kilpailuihin osallistumisesta sekä harjoittelusta ja siihen vaadittavasta lisäenergiasta (ruuasta). Lisäksi päästöjä tulee tietysti myös harjoituksiin kulkemisesta, harjoittelupaikoista ja varustehankinnoista. Varmasti jotain muitankin osa-alueita on ja kaikkea tuskin tulee tällä pikaselvityksellä huomioiduksi. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Olen enemmän kuin kiitollinen kaikista korjauksista ja tarkennuksista näihin laskelmiin.
Täällä tarkempi laskelma ja suositukset päästöjen vähentämiseksi: https://leostranius.fi
#triathlon @helsinkitriathlon
Muistoja 10-vuoden takaa. Oli silloin aika yllättävää ja hämmentävää löytää itsensä taidenäyttelystä.
Teos: @samilukkarinen
Third Rock täytti tänään 5-vuotta!
Reilu viisi vuotta sitten keskellä koronapandemiaa aloimme pohtia silloisen T-Media Relations Oy nimen ja brändin uusimista. Lopulta Sari Kuvaja, @harrileinikka @riding_n_butterflywings ja @anurasanen (ja oli mukana varmasti moni muukin) kanssa saatiin valmista ja 18.8.2020 oli kaupparekisteri-ilmoitukset hoidettu, verkkosivu pystyssä sekä tiedote lähdössä asiakkaille.
Third Rock Finland oli saanut alkunsa.
Mitä me ollaan sitten viiden vuoden aikana tehty? Katsoin nopeasti, että ollaan toteutettu karkeasti:
-noin 700 projektia
-palveltu noin 300 asiakasta
-tehty noin neljä miljoonaa euroa liikevaihtoa
-tehty hommia noin 50 henkilötyövuotta
Ja toivottavasti myös onnistuttu vähentämään päästöjä ja luonnonvarojen kulutusta sekä vahvistamaan kiertotaloutta, ihmisoikeuksia ja fiksua liiketoimintaa.
Monenlaisia maailman muutoksia ja tilanteita on viiden vuoden aikana ehtinyt tapahtua ja monessa liemessä ollaan oltu, kun ollaan kasvettu kolmen henkilön yrityksestä nyt 17 henkilön organisaatioksi.
Tavoitteena on edelleen vauhdittaa organisaatioita haittoja vähentävästä niin kutsutusta ”vastuullisesta liiketoiminnasta” kohti planetaarista liiketoimintaa eli kohti sitä, että organisaatiot edistävät kestävyysmuutosta eivätkä vain minimoi omia haittoja tai pahimmillaan jarruta muutosta. Tässä riittää vielä tehtävää näin ilmastokriisin ja luontokadon aikakaudella.
Hyvää syntymäpäivää Third Rock! On tämä kyllä ollut ihmeellinen ja elämää muuttava matka kaikkien teidän kanssa, jotka olette tavalla tai toisella olleet vuosien varrella mukana.
Ja mitä kaikkea onkaan vielä luvassa!
#thirdrock #vastuullisuus #planetaarinenliiketoimibta
Jes! Nyt on tehty tänä kesänä triathlonin kaikki yleisimmät matkat.
Kesäloman ensimmäisen päivän kesäkuun lopussa vietin tekemällä omatoimisesti täydenmatkan triathlonin.
Heinäkuun lopussa olin mukana kun ystävä teki sprinttimatkan ja elokuun alussa teimme yhdessä perusmatkan.
Tänään sitten vielä omatoimisesti puolimatka.
Tästä on hyvä aloittaa kohta alkava syksyn treenikausi!
#triathlon #helsinkitriathlon @helsinkitriathlon
Kirjasuositus: Ossi Nyman: Alkuhuuto
Jostain selittämättömästä syystä olen tykännyt Nymanin romaanien karuttomasta kuvailusta paljon. Alkuhuuto on näistä romaaneista kuitenkin ehjin ja paras. Suorastaan huikea.
Toivo on 46-vuotiaana bussinkuljettajana valmis eläkkeelle. Marjut istuu lähikaupan kassalla ja hakee iloa elämään salasuhteista. Faith on suomeen kotoutunut maahanmuuttokriittinen maahanmuuttaja.
Kolme elämää, jotka kiinnittyvät vahvasti toisiinsa.
Upea kuvaus suomalaisesta mielenmaisemasta ja keskiluokkaisuuden reunalla elämisen arjesta. Tavallisuuden kaipuusta.
Häiritsevää on vain ajan hengen mukainen ajallinen epäsymmetrisyys ja absurdi loppuratkaisu. Ja ehkä juuri tämä häiritsevyys tekee kirjasta lopulta täydellisen.
#kirjat #kirjagram #ossinyman #alkuhuuto @ossijanyman @teoskustantamo
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Kuormittaako kehoa enemmän lomailu vai työarki? Oma kokemukseni on, että vaikka lomailisi pitkään ja ottaisi todella rennosti, voi loma olla kuormittavampaa kuin työarki.
Tein kesällä yhteensä neljä mittausta Firstbeatilla. Käytännössä siis pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa neljänä eri ajankohtana kolmen vuorokauden ajan.
Mittausten tulokset vahvistivat omat tuntemukseni monien vuosien ajalta. Loma ja lomailu on kivaa, mutta itselleni lomailu on rankempaa ja kuormittavampaa kuin esimerkiksi intensiivinen työnteko.
Tein kolmen päivän mittauksen kesäkuussa keskellä tiukkaa työrupeamaa. Tällöin tulokset olivat erinomaiset eli tarkemmin ottaen 85/100.
Sen sijaan kiinnostavaa oli katsoa tuloksia kun tein mittauksen lomaillessani lasten ja puolison kanssa. Tuolloin tulokset olivat 76/100. Stressi oli korkeammalla kuin töissä ollessa ja uni heikompaa. Liikunta oli erinomaisella tasolla. Kokonaisuudessa voimavarat pysyivät vielä lähtötasolla ja palautuminen oli riittävää.
Kolmas lomamittaus ajoittui kohtaan, jossa olimme kahdestaan toisen lapsen kanssa matkalla Lofooteille ja takaisin. Tuolloin tulokset heikkenivät edelleen ollen 71/100. Stressi kyllä väheni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta uni heikkeni edelleen ja yllättäen myös liikunta tippui aiemmista 100/100 tuloksista tasolle 87/100.
Keskimääräinen tulos omassa ikä- ja sukupuoliryhmässäni on Firstbeatin mukaan 58/100 eli elämä on kuormittavaa ja voimavaroja syödään melkein jokaisella osa-alueella. Itse sain vastaavat mittaustulokset (53/100) kun olin tehnyt täydenmatkan triathlonin ja mietin tätä kirjoittaessa, että jos ihmisistä keskimäärin tuntuu samalta kuin minusta silloin, niin ei ihmekään, jos ei jaksa ja voimavarat on vähissä. Täytyy sanoa, että sitä on todella onnekas, kun pystyy palautumaan ja on näin paljon energiaa käytössä. Tätä taustaa vasten voi myös pohtia, että ehkä aktiivinen elämä sittenkin antaa enemmän keholle kuin kuormittaa sitä.
Vaikka tämä on ollut pitkä, rento ja ihana loma, niin onneksi työt jatkuvat ja pääsen taas vahvistamaan voimavaroja ja palutumista kuormittavan loman jälkeen.
Lue tuloksista tarkemmin www.leostranius.fi
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka.
Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki.
Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e.
Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi
Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa.
#norja #lofootit #lappi
Bussilla Tromsasta Narvikiin ja heti lähimetsään.
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
”Ydinaseissa käytetään ydinvoimaloista saatua ja sen jälkeen edelleen rikastettua polttoainetta.”
Ellei lähteitä tälle väitteelle löydy, on se katsottava virheelliseksi. Siviilireaktoreissa syntyvät materiaalit eivät isotooppikoostumuksensa vuoksi sovi, eivätkä ole koskaan sopineet, ydinaseisiin; yksikään ydinaseita valmistanut maa ei ole käyttänyt sähköntuotannossa syntyneitä materiaaleja ydinaseissa.
Ydinaseplutonium on valmistettava erillisissä, tarkoitusta varten rakennetuissa (ja hyvin yksinkertaisissa) reaktoreissa. Vain näin voidaan välttää pomminrakennuksen kannalta haitallisen plutoniumin isotoopin Pu-240 kertyminen pomminrakennuksen kannalta tarpeellisen Pu-239-isotoopin joukkoon. Julkistetuista asiakirjoista ja ydinfysiikasta selviää, että isotooppia Pu-240 saa olla pommimateriaalissa enintään noin 7%; siviilireaktoreissa sitä syntyy vähintään 20%, usein 30-40%. Näiden kahden erottelu ei ole mielekästä, koska plutoniumia valmistavan reaktorin rakentaminen on niin yksinkertaista.
Yhtäkään ydinasevaltaa tai ydinasetta havittelevaa ei ole koskaan haitannut, eikä tule haittaamaan, vaikka maailmalla kuinka vastustettaisiin ydinvoimaa. Organisaatio, jolla on kyky rakentaa ydinase, on myös kyky rakentaa kaikki muukin tarvittava infrastruktuuri. Aseplutoniumin valmistukseen tarvittavan alkeellisen reaktorin rakentaminen onnistuu parilta insinööriltä ja fyysikolta. Itse aseen rakentaminen on tosin huomattavasti monimutkaisempi projekti; autotallissa rakennettavat aseet kuuluvat enemmän jännityskirjallisuuteen kuin todellisuuteen.
Ei sillä, että uskoisin tämän horjuttavan Sinun tai useimpien lukijoiden melko syvään lukkiutuneita ennakkoluuloja, mutta joku satunnainen lukija saattaa saada ajattelemisen aihetta. Kysyn kuitenkin näin luonnonsuojeluun melko innokkaasti suhtautuvana, oletko ihan sataprosenttisen varma, että ydinvoiman vastustajat pelaavat nykytilanteessa samaan maaliin kuin päästövähennyksiä ajavat? Onko edes mahdollista, että olisitte väärässä?
Ja miten suhtaudut esimerkiksi siihen, että yhdestä Greenpeacen tukemasta ja hehkuttamasta ydinvoiman vaaroja käsittelevästä ”tutkimuksesta,” Yablokovin et al. kirjasta Chernobyl: Consequences of the Catastrophe for People and the Environment, on tulossa sen julkaisijalle melkoinen päänsärky – kirjassa kun mm. hylätään eksplisiittisesti tieteellinen metodi ja käytetään lähdeviitteinä fiktiokirjallisuutta sekä nettisivuja. Suosittelen lukemaan esim. George Monbiotin kirjoituksia aiheesta, ja miettimään, onko tämä todella merkki siitä, millaisiin taktiikoihin ydinvoiman vastainen liike on ajautunut – kopioimaan ilmastodenialistien keinoja, kun faktat eivät sovikaan ennakkoluuloihin?
Viime vaalithan julistettiin ydinvoimavaaleiksi joissa päätetään Suomen ydinvoiman kohtalo, tai näin ainakin Vihreät sanoivat. Kun Vihreät nyt ottivat ydinvoimavaaleissa turpiinsa niin kai tämä tarkoittaa selvää mandaattia ydinvoiman lisärakentamiselle?
>>>>Yhtäkään ydinasevaltaa tai ydinasetta havittelevaa ei ole koskaan haitannut, eikä tule haittaamaan, vaikka maailmalla kuinka vastustettaisiin ydinvoimaa>>>>>
Jos me tämän esittämäsi pseudokonseksuksen mukaan toimittaisiin Suomessa, t. muualla kehittyneessä demokratiassa, niin sillä voitaisiin argumentoida ja puolustella monia muitakin epäilyttävin keinoin toimivia tahoja, kuten virkamiesten lahjontaa, lapsityövoiman käyttöä, elinkauppaa, eläinkokeita ja tuotantoeläinkuljetuksia, jne.
Pirjetta, jos me toimisimme Sinun esittämän logiikkasi mukaan, me voisimme tai meidän pitäisi täällä Suomessa vastustaa vaatteiden käyttämistä, koska jossain päin maailmaa vaatteita on valmistettu lapsityövoimalla.
Ydinaseet eivät tästä maailmasta häviä ydinvoimaa vastustamalla (melkein päinvastoin – niitä saatetaan käyttää, mikäli taistelu hupenevista energiaresursseista kiristyy tarpeeksi), eikä näillä kahdella ole sellaista kohtalonyhteyttä kuin te luulette.
Nimenomaan laajamittaisten vaihtoehtojen puute fossiiliselle energialle, kuten öljylle, on alkusyynä siihen, miksi vaikka Iran rakentaa pää märkänä omaa pommiaan. Sillä ei varmasti olisi tarvetta, ellei Persianlahden ympäristö sattuisi olemaan maailman tärkein öljyntuottaja-alue.
Itse kannatan myös tieteellistä rehellisyyttä. Asian voi tarkistaa esim wikipediasta, joka on todettu paikkansapitävyydeltään osuvammaksi /yhtä osuvaksi kuin encylclopedia britannica http://en.wikipedia.org/wiki/Plutonium-240
Itse vastustan ydinvoimaa, mutta seuraavilla perusteilla a) onnettomuusriskit (Fukushima) b) ydinjäte (supervaarallista ainakin 1000 vuotta) c) voi viivästyttää energian suhteen lopullisen vaihtoehdon eli uusiutuvan energian massiivista rantautumista maapallolle (investoinnit ja tekniikan kehitys) d) pyrkii jatkamaan ajatusta halvasta energiasta fossiilisen energian tapaan, joka voi olla kohtalokasta luonnonvarojen kestämättömän käytön jatkamisessa.
Olen kuitenkin ruvennut pohtimaan viime vuosina myös seuraavia ”häiriintyneitä” ajatuksia, joista saa vapaasti olla eri mieltä eikä nämä todellakaan ole absoluuttisia totuuksia a) reaalipolitiikka on ollut sellaista, että vielä pahempi eli kivihiili näyttää saavan jatkoaikaa esim. Saksassa ydinvoimasta luopumisen takia b) kivihiilen aiheuttamat kuolemantapaukset (vuodessa tuhansia kaivosonnettomuuksissa ja kymmeniä tuhansia keuhkosairauksissa + kivihiilen säteilyriski) ovat ”normaalikäytössä” kertaluokkaa suuremmat kuin ydinvoimassa c) onko reaalimaailma (itse olen) valmis siirtymään pari kertaa/enemmän kalliimpaan uusiutuvaan sähköön laajassa mitassa (kun esim. tuulivoiman useiden kymmenien prosenttien sähköntuotanto-osuus kasvattaisi kustannuksia hurjasti nykytekniikalla, vrt. veden varastointi vesialtaisiin vuorenrinteille/vetysähkö/akut+supergrid) d) IPCC:n mukaan vielä vuonna 2030 vain tuulivoima on ydinvoiman ohella ehkä ainoa taloudellisesti kilpailukykyinen sähköenergiantuotantomuoto fossiilisten kanssa. Esim aurinkoenergia on IPCC:n ennusteen mukaan vielä vuonna 2030 jopa kaksi kertaa kalliimpaa kuin fossiiliset e) ydinvoiman elinkaaripäästöt ovat oikeasti tosi pienet, IPCC:n 2007 arviointiraportin mukaan 40 g CO2/kWh elin noin 1/25 kivihiili- tai turvelauhdesähkön päästöistä. f) aika loppuu hyvin pian (2015), jonka vuoksi jatkoaikaa oikealle muutokselle voidaan tarvita, jollei uusiutuvat ole tarpeeksi valmiit laajamittaiseen ratkaisuun vielä
Itse olisin heti valmis vaikka paljon kalliimpaan uusiutuvaan, eikä energian todellakaan tarvitse olla niin halpaa vaan se voisi viedä minusta saman siivun palkasta kuin esim. ruoka, jos ilmaston tuhoutumisriskin ohella vältettäisiin säteilyriskit. Rehellinen pitää kuitenkin olla, uusiutuvat oikeasti maksaa nykytekniikalla paljon enemmän, etenkin kun lähestytään 100 % energiantuotannosta. Omassa elämässäni kuitenkin pyrin tekemään kaiken mitä vain pystyn energiankulutuksen ja muiden päästöjen vähentämiseksi, autoa ei tietoisesti ole esim. Kainuun ekosähköä olen tilannut jo 15 vuotta.
Ohessa vielä muutama lähde kiinnostuneille:
Sähköntuotannon KHK-elinkaarivertailut
http://en.wikipedia.org/wiki/Comparisons_of_life-cycle_greenhouse_gas_emissions
IPCC:n sähköntuotannon kustannusarvio vuonna 2030
http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg3/en/ch4s4-4-2.html
Petteri, olen itse käynyt läpi hyvin samanlaisen ajattelun kehittymisen viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Itsekin yritän elää niin säästeliäästi kuin mahdollista, mutta tunnustan, että mahdollisuudet elämäntapani laajamittaiseen leviämiseen ovat varsin pienet. Siksi olen yrittänyt parhaani mukaan perehtyä energiantuotannon kysymyksiin ja ilmastonmuutoksen haasteisiin.
Ikävä tosiasia on, että ydinvoiman vastustuksen suuria voittajia ovat kivihiili ja maakaasu. Toinen tosiasia on, että ydinvoimaa voimakkaasti rakentaneet maat ovat onnistuneet pudottamaan hiilidioksidipäästöjään jo nyt paljon enemmän, kuin kunnianhimoisinkaan vuoden 2030 tavoite esimerkiksi meiltä vaatisi. Ranska onnistui tässä pudotuksessa jo 1980-luvulla.
Meitä tosiasiat tunnustavia ympäristönsuojelijoita alkaa olla varsinkin ulkomailla jo kohtalainen joukko. Vain muutamia kuuluisampia nimiä mainitakseni, listalle kuuluvat mm. James Hansen, Mark Lynas, George Monbiot, Paul Erlich, Jared Diamond, Jim Lovelock, Patrick Moore, ja Stewart Brand.
Yksi merkittävästi tähän harhaoppiseen kääntymykseeni vaikuttanut asia on se, että tosiasiallinen näyttö ydinvoiman riskeistä on todella hataraa ja viittaa enemmänkin siihen, että kaikista energiantuotantomuodoista ydinenergia on tehoonsa nähden kaikkein turvallisimpien joukossa. Pahimpienkaan onnettomuuksien seuraukset eivät ole niin pahoja, kuin esimerkiksi Greenpeace pelottelee. Ikävä kyllä, aiemmin arvostamani järjestö on valinnut ilmastodenialistien tien ja käyttää nyt erittäin kyseenalaisia menetelmiä ja suoranaista tieteellistä huijausta puolustellakseen ennalta päätettyä johtopäätöstään. Mikä vielä ikävämpää, muut arvostamani järjestöt menevät kyseenalaistamatta mukaan huijaukseen. Esimerkiksi tuon Yablokovin raportin tarinaan ja sen arvosteluihin kannattaa tutustua – vaikkei se olekaan kaunista luettavaa.
Haluaisin ympäristöjärjestöiltä jossain vaiheessa, mielellään pian, selkeän kannan siitä, mikä on tässä tilanteessa asioiden tärkeysjärjestys. Jos ilmastonmuutos on niin vakava uhka kuin nykytieteen valossa on syytä sen olettaa olevan, fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamisen tulisi mielestäni olla ehdottomasti ensi sijalla. Tapeltakoon ydinvoiman tulevaisuudesta sitten, kun fossiiliset on ensin nitistetty. Vaikka olisinkin väärässä ydinvoiman riskien suhteen, jos ilmastonmuutoksen riskit ovat todella niin suuret kuin uskomme, ydinvoima on ehdottomasti kahdesta pahasta pienempi paha. Moneen muuhun vaihtoehtoon verrattuna, sillä on myös moraalinen etulyöntiasema: esimerkiksi fossiilisten polttamisen tai aurinkopaneelien valmistuksen riskit kohdistuvat voittopuolisesti köyhiin maihin, siinä missä ydinvoiman riskit kohdistuvat etupäässä ”edullisen” energian käyttäjiin.
PS. Siinä missä ilmastonmuutoksesta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti enemmän huolissaan, ydinvoimasta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti vähemmän huolissaan. Kannattaa ottaa asioista selvää ihan itse, tietoa on kyllä saatavilla.
>J. M. Korhonen kirjoitti:
>>>>>>>Siinä missä ilmastonmuutoksesta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti enemmän huolissaan, ydinvoimasta enemmän tietävät ovat pääsääntöisesti vähemmän huolissaan>>>>>>
Oletko uskossasi (tai ”tiedossasi”) niin pitkällä, että omistat Fortumin osakkeita?
Pirjetta, en omista. En ole myöskään koskaan saanut minkäänlaisia hyötyjä miltään energiayhtiöltä tai järjestöltä, paitsi ehkä kerran sain messuilla TVO:n osastolla kahvikupillisen ja Marianne-karkin.
En tee tätä taloudellisen hyödyn vuoksi, vaan siksi, koska uskon ilmastonmuutoksen ja hiilidioksidin aiheuttaman merien happamoitumisen olevan koko ihmislajille ja planeetalle erittäin vakava, kenties eksistentiaalinen uhka. Kuten esim. blogi-isännän äskettäin arvioimassa kirjassa todetaan. Kannattaa huomata, että ydinvoimaa ei mainita maailmanloppuskenaarioiden joukossa; ydinsota siellä toki on, mutta toisaalta, energian niukkuus on ollut yksi suuri sotien alkusyy, ja ydinreaktorit ovat ainoa tuntemamme keino hävittää pysyvästi ydinaseiden plutonium. (Voisin myös lisätä, että ydinaseita havittelevalla on siviilireaktoreita paljon helpompiakin keinoja hankkia pommi. Itsekin onnistuin saamaan tarjoukset aseplutoniumia tehokkaasti tuottavassa reaktorissa tarvittavista materiaaleista; toimitusaika olisi ollut joitakin kuukausia.)
Nähdäkseni todisteet osoittavat likimain kiistattomasti, että tällä hetkellä ydinvoiman kieltäminen tarkoittaisi fossiilisten polttamisen massiivista lisäystä – jopa siinä tapauksessa, että uusiutuvilla ja energiansäästöllä katettaisiin osa. Voit etsiä itsekin tilastot hiilidioksidipäästöjen kehityksestä; kehotan tarkastelemaan tapauksia Ranska ja Saksa sekä Tanska ja Ruotsi. Ranska ja Ruotsi onnistuivat pudottamaan asukaskohtaiset päästönsä Kiinan tasolle jo 1980-luvulla; Saksa ja Tanska kuuluvat Euroopan suuripäästöisimpien maiden joukkoon. Ikävä sanoa, mutta ympäristöjärjestöt vaikuttavat olevan denialismissa tämän helposti tarkastettavan tosiasian suhteen.
Fossiilisten lisääminen ja uusien, 30-40 vuotta käytössä olevien voimaloiden rakentaminen on nykytiedon valossa suuren luokan ympäristörikos. Se on myös moraalittoman lyhytnäköistä toimintaa, sillä fossiilisten riskit jäävät ensisijaisesti köyhien kannettaviksi. Ydinvoiman riskit sentään jäävät suurimmaksi osaksi meidän hyvinvoivien teollisuusmaiden asukkaiden kannettaviksi.
Vaikka ydinvoiman vastustaja ei kannattaisikaan fossiilisten lisäämistä, vastuun pakoilu tällä perusteella on hyvin samankaltainen torjunta kuin katolisen kirkon haluttomuus ottaa vastuuta kondomikiellon edesauttamasta AIDS-epidemiasta. Kyseistä epidemiaa ei olisi, jos ihmiset olisivat sellaisia kuin kirkko toivoo; eikä hiilivoimaakaan tietenkään rakennettaisi, jos ihmiset olisivat sellaisia, kuin fossiilisia vastustavat toivoisivat.
Voit toki vapaasti kyseenalaistaa motiivejani jos se parantaa oloasi. Ilmeisesti monille on hirveän vaikea uskoa, että tätä asiaa saattaa voida tutkia aktiivisesti useiden vuosien ajan ja tulla tähän johtopäätökseen kuin olen tullut; taustalta on pakko löytää jotain taloudellisia motiiveja. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että asiaan aidosti perehtyvät kääntyvät lähes poikkeuksetta vähintään neutraaleiksi ydinvoiman suhteen. Tässä joukossa on hyvä olla, sillä siitä löytyvät mm. ”ilmastonmuutoksen isoisä” James Hansen, Gaia-teorian kehittäjä Jim Lovelock, kulutuskritiikin ja vaihtoehtoliikkeiden grand old man Steward Brandt, ympäristökirjoittajat George Monbiot ja Mark Lynas (”Kuusi astetta”-kirjan kirjoittaja), ja koko joukko muita. Kuten minäkin, useimmat elleivät kaikki heistä ovat aloittaneet ydinvoiman vastustajina – ja sitten perehtyneet asiaan muutenkin kuin ympäristöjärjestöjen tiedotteiden avulla.
Osakkeista puheenollen, ajattelin pitkästä aikaa ostaa sellaisia: tuulivoimaa rakentava Lumituuli tarjoaa osakeantia. Oletko itse uskossasi niin vahva, että ostat niitä? Minä ajattelin pari hankkia. Kovin hyvä bisnes tuo ei liene, mutta kannatan kaikkea hiiletöntä energiaa.