Vieraskynäblogissa Arja Alho
Ei riitä -kampanjan tavoitteena on saada nostettua ensiapuna perusturvaa 120 eurolla.
Tämän jälkeen tarvitaan niin verotukseen, asumisen tukeen kuin itse turvajärjestelmään uudistuksia, joilla voitaan estää perusturvan jatkuva jälkeen jääminen ansiotason noususta vastaisuudessa.
Perusturva koostuu työmarkkinatuesta, työttömyysturvan peruspäivärahasta ja pienimmistä sairauspäivärahoista. Monet eri tutkimukset osoittavat kiistatta, että perusturvalla ei tule toimeen ja että kohtuullisen toimeentulon turvaamiseksi yksinäisen ihmisen perusturvan pitäisi olla noin 600 euroa asumiskulujen jälkeen. Tätä toimeentulon ongelmaa ei voida ratkaista palveluilla tai toimeentulotuella. Toimeentulotuki on viimesijainen turva.
Köyhyys on kaksinkertaistunut Suomessa sitten vuoden 1990. Syynä ovat paitsi verotukselliset muutokset (jotka ovat suosineet suurituloisia ja pääomatuloja) myös etuuksien jääminen jälkeen ansiotason noususta. Perusturvaetuuksia ei ole sidottu ansiotasoindeksiin. Sosiaaliturvamme perustuu kuitenkin sille, että perusturvalla voi tulla toimeen. Tämä oikeus on turvattu myös perustuslailla.
120 euron korotuksen taloudelliset vaikutukset ovat vuoden 2008 tilastotietojen perusteella 255 miljoonaa euroa. Nykyisen lainsäädännön perusteella 164 miljoonaa euroa kohdistuisi perusturvan saajille ja 90 miljoonaa euroa ansioturvan saajille. Juuri nyt korotus maksaisi hiukan enemmän kun työttömyysaste on korkeampi. Valtiovarainministeriö kuitenkin ennustaa tälle vuodelle jo alle 8 prosentin työttömyysastetta. Puolet kokonaiskustannuksina palaa kuitenkin yhteiskunnalle takaisin mm. verotuloina. Luvut ovat siis kansantaloudellisesti pieniä eivätkä kaadu siihen, ettei meillä olisi korotukseen varaa. Tasainen tulonjako nimittäin tuottaa hyvinvointia ja vaurautta kaikille. Perusturvan korotus olisi askel oikeaan suuntaan.
Vihreät ovat puolueena tukemassa perusturvan korotusta mutta haluavat samalla purkaa perusturvan yhteyden ansioturvaan. Ammattiyhdistysliikkeessä tätä vaatimusta pidetään huolestuttavana. Tuntuu siltä, että asenteet ovat puolin ja toisin kaivautuneet bunkkereihin. Olen kirjoittanut Ei riitä -kampanjan vaihtoehtomietinnön ns. Sata-komitean työlle. Haluan keskusteluasetelman muutosta, sillä en viihdy bunkkereissa.
Työttömyysturva on muodostunut vuodesta 1984 alkaen perusturvasta ja ansioturvasta. Ansioturvassa on kahden kerroksen väkeä ns. taitekohdan vuoksi. Euron korotus perusturvaan vaikuttaa ansioturvaa saavien kohdalla niin, että he saavat 55 senttiä lisää. Mutta taitekohdan yläpuolella olevat 177 senttiä. Ansioturvan saajista kuitenkin valtaosa jää ns. taitekohdan alapuolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän bruttotulonsa ansiotyöstä ovat alle 3000 euron. Ansioturvan laskentasääntöjen mukaan heidän työttömyysaikainen turvansa on 45-60 prosenttia kuukausituloista. Valtaosalla työttömyysturva ansiosidonnaisenakin jäisi lähelle yleisimmin määriteltyä köyhyysrajaa.
Kun Ei riitä -kampanja on korostanut köyhyyden torjumista kokonaisvaltaisella politiikalla, 120 euron korotus perusturvaan on tehty voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti, jolloin myös korotuksesta osa tulisi ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella oleville. Mutta jos korotus jää pikkurahoista – muutamista kymmenistä miljoonista kiinni – Ei riitä -kampanja on esittänyt lainsäätäjän harkittavaksi useita vaihtoehtoja, jotta perusturvan parantamisessa voitaisiin kuitenkin edetä.
Perusturvan korotus on mahdollista tehdä kertaluontoisena vain perusturvaan tai pelkästään viimeisimmän ns. sosiaalitupossa sovitun taitekohdan yläpuolelle tehtyjen suurimpien ansiosidonnaisten korvausten jäädytyksellä, jolloin taitekohdan alle jäävät voisivat saada korotuksesta hyödyn. Työttömyysturvan määräytymistä voidaan myös muuttaa niin, että pienin perusturvasta ja ansioturvasta koostuva turva on aina 10 prosenttia perusturvaa suurempi, jolloin kassaan kuuluminen kannattaa.
Poliittisessa keskustelussa perusturvan korottamisen välttämättömyys yritetään kääntää tarpeeksi leikata ansiosidonnaista turvaa, joka on Suomessa Pohjoismaista tasoa alempi. Ei riitä -kampanja ei tähtää työttömyysturvan heikentämiseen, vaan työttömyysaikaisen perusturvan parantamiseen. Siksi kampanja ei ole oikeistolaisessa rintamassa heikentämässä työttömyysturvaa mutta ei liioin työmarkkinajärjestöjen joukoissa, joissa perusturvan korottamisen välttämättömyys kääntyi ylimpien ansiosidonnaisten etuuksien korottamiseksi.
Soisin Vihreiden olevan siinä rintamassa, jossa köyhyyttä ja köyhtymisen riskiä vähennetään monin eri keinoin ja pidetään myös pienituloisten puolta työttömyyden kohdalle sattuessa. Ammatillinen järjestäytyminen ei ole solidaarisen yhteiskuntapolitiikan vihollinen, kuten joskus Vihreitten kannanottoja lukiessa tuntuu. Korporaatioiden valta on eri asia. Jos politiikka ei kykene käyttämään valtaa, sen ottaa aina joku muu.
Arja Alho on valtiotieteen tohtori ja kansalaisaktivisti, jolla on myös menneisyytensä poliittisena päättäjänä.