Onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi – Osa 3: Kohtuullisuus

Tässä kirjoitussarjassa pohdin kevään ajan, millainen olisi onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi. Tämän kirjoituksen teemana on kohtuullisuus.

Professori Tim Jackson on kuvannut yhden aikamme kiperimmistä haasteista seuraavasti:

Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meille ei ole, ostaakseemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutukset ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin ongelma on se, että tämä kehä aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle. Tätäkö oikeasti haluamme?

Seuraavassa kolme ajatusta kohtuullisuudesta:

1. Ihmisten hyvinvointia pitää lisätä, mutta lisäys voi tapahtua vain ympäristön sallimissa rajoissa. Bruttokansantuotteen tuijottamisesta pitää siirtyä aidosti merkityksellisiin päämääriin ja niiden mittaamiseen. Vai haluammeko vain juosta oravanpyörässä? Eikö leppoisampi ja kohtuullisempi elämä olisi mukavampaa? Työtä voidaan jakaa tasaisemmin ja palkankorotusten sijaan ihmislle voidaan tarjota mahdollisuutta tehdä lyhyempää työpäivää.

2. Hyvien valintojen on oltava helppoja, hauskoja ja halpoja. Tästä syystä ympäristöystävällisten valintojen tueksi tarvitaan yhteiskunnallisia rakenteita, lainsäädäntöä ja taloudellista ohjausta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi nollaenergiataloja ja uusiutuvien energialähteiden lisäämistä, ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja kasvisruuan suosimista julkisessa ruokailussa.

3. Arjen ympäristökannusteita pitää siis lisätä rutkasti. Tämä tarkoittaa sitä, että verotuksen painopistettä kannattaa siirtää työn verotuksesta ympäristöverotukseen. Siirto pitää tehdä kuitenkin reilusti, jotta pienituloiset eivät joudu pulaan. Esimerkiksi sähköverotus voidaan toteuttaa progressiivisesti siten, että enemmän kuluttavat maksavat käytetystä kilowattitunnista enemmän veroa.

Ihmisten hyvinvointia ekologisissa rajoissa. Siinä on kohtuullisuuden ydin.

Kirjoitussarjan aiemmat osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Peruselementit
– Osa 2: Yksilön ja yhteiskunnan onnellisuus