Hyvejohtajuus

Luin kesällä Alexandre Havardin verkkokirjan Hyvejohtajuus. Teos on suositeltavaa luettavaa kaikille johtamisesta kiinnostuneille. Teoksen pohjana toimivat Platonia mukaillen neljä päähyvettä: Viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja itsehillintä sekä lisäksi suurisieluisuus ja nöyryys.

Hyve on tottumus, joka syntyy toiminnan toistamisesta. Valitsemalla hyveen, meistä tulee vahvaluonteisia. Hyveellinen johtaja ei kompastu moraaliseen konformismiin, perfektionismiin, joka ei hyväksy epäonnistumista, kärsimättömyyteen itsensä ja muiden suhteen sekä itsänsä päästämiseen helpolla.

Ohessa tiivistetysti hyvejohtajan keskeisimmät ominaisuudet:

1. Suurisieluisuus. Oman itsensä ja muiden haastaminen. Johtaja pyrkii aina kehittymään ja auttaa myös muita tekemään samoin. Hän ei tyydy antamaan, vaan antaa itsensä. Kyse ei ole yksilösuorituksesta. Aidot johtajat ovat johtajien johtajia.

2. Nöyryys. Itsekeskeisyydestä vapautuminen ja palvelemisen tottumus. Johtajat mielummin vetävät kuin työntävät, mielummin opettavat kuin käskevät, mielummin inspiroivat kuin sättivät. Hyvejohtajat eivät holhoa ja tee alaistensa töitä heidän puolestaan, koska se nakertaa itsekunnoitusta ilman opetusta. Johtajat delegoivat valtaa. Hyveellinen johtaja sanoo ei itsekeskeisyydelle, kyynisyydelle, materialismille, teknokraattiselle johtamiselle, yltiöindividualismille ja orwelilaiselle ryhmäajattelulle.

3. Viisaus. Hyvien päätösten tekeminen. Johtaja huomioi organisaationsa luonteen ja mission sekä ennakoi tekonsa seuraukset mahdollisimman hyvin. Viisaat johtajat osaavat pyytää neuvoa. He hyväksyvät rajallisuutensa ja valitsevat työtovereita, jotka haastavat heidät. Johtajat palkkaavat henkilöitä, jotka kohtaavat ongelmat rohkeasti, nerokkaasti ja päättäväisesti. Kukaan ei opi tekemättä virheitä. Mitä parempi henkilö on kyseessä, sitä enemmän hän tulee tekemään virheitä.

4. Rohkeus. Suunnan säilyttäminen ja paineensietokyky. Rohkeuteen kuuluu kyky ottaa riskejä ja kestää vastoinkäymisiä sekä unelmien toteuttaminen sanojen sijaan teoilla. Johtajien käytös on johdonmukaista. He eivät oikeuta moraalitonta käytöstä sillä, että ”kaikki muutkin tekevät niin”. Johtajat eivät lannistu vaikka ihmiset torjuvat heidät ja heidän ajatuksensa.

5. Itsehillintä. Mielihalujen ja tunteiden asettaminen järjen hallintaan. Itsehillintään kuuluu kyky vapautua aineellisista houkutuksista ja tehdä sitä, mitä pitää tehdä sen sijaan, että tekee sitä, mistä pitää. Esimerkiksi ajankäytön hallinnan ongelma on pikemminkin moraalinen kuin tekninen. Hyveellinen johtaja kykenee käyttämään aikaa mm. pitkän aikavälin suunnitteluun, henkilöstön koulutukseen ja työtovereiden motivointiin. Itsehillintä on myös kykyä pysyä rauhallisena kaikissa tilanteissa sekä kohdella muita kunnioittavasti ja lempeästi. Itsehillintä epäoikeudenmukaisuuden vallitessa on kuitenkin naamioitunutta pelkuruutta.

6. Oikeudenmukaisuus. Jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu. Johtajat puhuvat totta ja tahtovat rauhaa. He kunnioittavat muiden arvoa, johon kuuluu oikeus kuulla totuus, nauttia luottamusta, saada reilua kohtelua ja tulla palkituksi hyvästä työstä. Johtajat ovat armollisia ja antavat helposti anteeksi.

Pieni varoitus on lopuksi kuitenkin paikallaan. Tekstiä lukiessa kannattaa pyrkiä katsomaan (lukemaan) teoksesta välittyvän ultravahvan uskonnollisuuden ja arvokonservatiivisuuden yli. Siitäkin huolimatta, että johtajuusidoleita haetaan esimerkiksi Ronald Reaganista, Lech Walesasta, Jérôme Lejeunesta ja Johannes Paavali II:sta. Osa tekstistä on silloin myös sen mukaista:

”Kristityllä johtajalla on etulyöntiasema – hän tietää, että hänen kutsumuksensa on pyhyys, hänen mallinsa on Kristus ja hänen käytössään ovat rukous ja sakramentit, joiden kautta hänellä on tie uskon, toivon ja rakkauden yliluonnollisiin hyveisiin.”

Tai

”Uskon teologisen hyveen täyttämä nöyryys – totuudessa elämisen tottumus – saa kristityssä johtajassa kosmisen ulottuvuuden.”