Aloitin päivän EU-asioiden komitean ympäristöjaoston laajan kokoonpanon kokouksella ympäristöministeriössä. Oli surullista kuunnella Suomen kannanmuodostusta EU:n ympäristöpolitiikan suhteen. Tässä pari esimerkkiä. Näitä olisi vaikka kuinka paljon lisääkin.
(1) Suomi vastustaa johdonmukaisesti Montrealin pöytäkirjaan perustuvaa EU-komission luonnostelemaa asetusta otsonia heikentävien aineiden käytöstä luopumiseksi nykyisissä poikkeustapauksissa. Komission esityksen mukaan sallitun käytön takarajaksi olisi tulossa vuodet 2011-2020 ja joiltakin osin peräti vuosi 2030. Tämä ei kuitenkaan Suomelle riitä, koska puolustuvoimien Hornetit ja tulevat helikopterit sekä suojatilat vaativat edelleen otsinikerrosta tuhoavien halonien käyttöä.
(2) Suomi pyrkii systemaattisesti heikentämään teollisuuden päästörajoituksia koskevaa direktiiviesitystä (IPPC/IED-direktiivi). Suomi haluaisi mahdollisimman pitkät pidennykset sekä poikkeukset huippulaitoksille sekä kerjää poikkeuksia jopa pienille ja keskisuurille turvelaitoksillekin. Kun kokouksessa nostin esille Suomen ympäristöstä piittaamattomat kannat, minulle vastattiin, että kyllä ne muutkin maat ajavat direktiiviin monia heikennyksiä. Logiikka menee ilmeisesti niin, että jos yksi tekee pahaa, oikeuttaa se Suomenkin toimimaan typerästi.
Iltapäivällä kävin arvioimassa Malmilla MTV3 uutisille Maailman ympäristöpäivän hengessä taviksen ympäristökäyttäytymistä. Helpoiten puhtaan ekologisen omatunnon saa sillä, että (1) käyttää ekosähköä, (2) liikkuu kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä sekä (3) syö kasvisruokaa eläinperäisten elintarvikkeiden sijaan. Tuliaisiksi vein henkilölle energiasäästölampun ja ”ei mainoksia, kiitos” tarran, jotka molemmat asennettiin paikalle saman tien.
Maailman ympäristöpäivänä jaettiin myös Luonnonsuojeluliiton Ympäristöpalkinto Iijoen puolustajalle ja Metsähallituksen luontopalveluille. Lue koko tiedote ja perustelut täältä.