Ateenassa saimme hotellin turistien suosimalta Plakan alueelta. Hotelli Acropolis House on 150 vuotta vanha opiskelijoiden suosiman majatalo. Ylimmän kerroksen parvekkeeltamme näkyy Acropolis-kukkula. Paikkaa voi lämpimästi suositella!
Lueskelin Platonin Valtio-teosta. Siinä käsitellään vahvasti oikeudenmukaisuuden teemaa. Ihmisen perustavaalaatua oleva tarve on olla onnellinen. Tämä toteutuu kuitenkin parhaiten olemalla oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisia mahdollisuuksia kaipaisivat varmasti myös ne Ateenan kaduilla olevat lukemattomat kerjäläiset ja kodittomat. Onneksi aika monet antavat heille edes jotain roposia.
Vierailimme ensimmäisenä turistien täyttämällä Acropolis-kukkulalla ja muilla historiallisilla antiikin Ateenan raunioilla. Imimme itseemme niin aurinkoa, historiaa kuin filosofiaakin. Paahtavassa helteessä, jonottaessamme vettä, keskustelimme siitä, kuinka töykeys ja etuilu rumentaa ihmisiä. Valtio-teoksessakin oikeudenmukaisuus on vahvasti esillä siitä syystä, että Platon oli erityisesti huolissaan yhteiskunnan moraalisesta rappiosta ja itsekkyydestä.
Argeologinen museo kaupungin toisella laidalla oli myös vierailun arvoinen. Siellä voi ihastella eri jumalien patsaita Zeuksesta, Afroditeen ja Poseidoniin. Museon takaa avautuu Exarhian kaupunginosa. Anarkistien, vaihtoehtoliikkeiden ja seksuaalivähemmistöjen suosiossa olevissa kahviloissa ja baareissa sekä kadulla on hienoja julisteita, graffiteja ja sabluunamaalauksia.
Toisena päivänä otimme metron satamakaupunki Pireakseen ja hyppäsimme isoon laivaan, jolla pääsimme Eginan saarelle noin 20 kilometrin päähän rannikosta. Saari on kuuluisa pistaasipähkinöiden viljelystä. Lekottelimme rannalla ja kävimme uimassa turkoosin värisessä Välimeressä. Söimme rantaravintolassa ja totesimme, että rantaelämä ei sovi meille. Olo oli kuin paistetulla ravulla.
Palattuamme alkuillasta Ateenaan kävelimme vielä Lykavitoksen kukkulalle ihastelemaan Ateenaa. Tiivis kaupunkirakenne mahdollistaa suuren joukon asumisen pienellä alueella. Ateena näyttää ylhäältä käsin uskomattoman ruutukaavamaiselta. Talot ovat lähes poikkeuksetta vaaleita. Talojen katoilla näkyy aurinkopaneeleita. Illalla kävimme nauttimassa meze-annoksia opaskirjamme suosittelemassa perheravintolassa. Ateenassa ruoka oli erityisen hyvää ja vegaaneillekin löytyi aina jotain vaihtoehtoja.
Kolmantena päivänä päätimme tehdä retken Delfoin kylään noin 200 km päähän Ateenasta luoteeseen. Koska kukaan ei oikein osannut neuvoa meitä oikeaan bussiterminaaliin, myöhästyimme parilla minuutilla aamupäivän bussista.
Tapoimme ylimääräiset tunnit nettikahvilassa. Delfoihin ja takaisin Ateenaan matkasimme bussilla noin kuusi tuntia. Perillä ehdimme olla vain pari tuntia. Reissu kannatti kuitenkin tehdä. Apollon temppelin vuoristomaisema oli upea ja Delfoin oraakkelin henki kuiski meille vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Niistä kuitenkin myöhemmin.
