Sunnuntaina 2.12.2007 – suuryritykset vaativat sitovia päästövähennystavoitteita

Viikonloppu sujui Jyväskylän jälkeen rauhallisissa merkeissä. Lauantaisen konttauksen jälkeen kävimme Annukan kanssa lounaalla Unicafessa. Tämän jälkeen tulin kotiin siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Vaihdoin myös polkupyörääni talvirenkaat sekä siivosin sähköpostejani. Käytännössä hoitelin siis niitä perusasioita, jotka mahdollistavat muun aktiivisen toiminnan. Illalla kävimme Merin ja Laurin kanssa istumassa Old Sophiessa iltaa. Käpylän naapurusto on luksusta.

Sunnuntaina kävin läpi Suomen luonnonsuojeluliiton mahdollista ilmasto- ja energiahanketta vuosille 2008-2009 sekä valmistauduin kestävän kehityksen toimikunnan tulevaan kokoukseen. Minulla on kokouksessa parikin esitystä. Ensin on tarkoitus arvioida toimikunnan mennyttä ja tulevaa työtä ympäristöjärjestöjen näkökulmasta ja sen jälkeen esitellä ympäristö- ja kehitysjärjestöjen yhteistä kestävän kehityksen aikalaisvisiohanketta.

Viikon suorituksista. Loppuviikon osalta en viitsinyt mennä juoksemaan, koska nilkkani on jostain syystä hiukan kipeytynyt. Viikon aikana tuli käytyä siis vain kolme kertaa lenkkeilemässä. Yritän saada nilkan nyt levolla kuntoon, jotta joka-aamuinen juoksuharrastus voisi taas jatkua täysipainoisena. Pyöräilykin jäi minimaliseksi. Viikon aikana kilometreja kertyi yhteensä vain 36,86. Myös väitöskirjatyö (33,5 tuntia) ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen (26 tuntia) jäivät kuluneella viikolla vähäisiksi. Yhteensä aktiviteettia kertyi viikon aikana 64,5 tuntia eli toiminnalliseksi hyötysuhteeksi nukkumisen jälkeen tuli vain noin 51 prosenttia.

Samalla väitöskirjatyötä on ensimmäinen kuukausi (marraskuu) takana. Käytännössä olen istunut seitsemänä päivänä erilaisissa tieteellisissä seminaareissa Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä sekä käynyt kerran Tampereella jatko-opintoseminaarissamme. Olen saanut kirjoitettua muutamia artikkeleita väitöskirjatyöhön liittyvistä aiheista ja pidettyä yhden esitelmän. Lisäksi olen saanut viimeisteltyä kaksi kirja-artikkelia ja käynnistettyä yhden talonvaltausliikehdintää käsittelevän julkaisuhankkeen. Sen sijaan en ole juurikaan ehtinyt lukea kirjallisuutta (muutamia kirja-artikkeleita lukuunottamatta) enkä ole saanut kirkastettua kunnolla tutkimusaihetta, tutkimuskysymyksiä, teoriaa, metodia, aineistoa ja työsuunnitelmaa. Joulukuun tavoitteena on siis lukea ja luonnostella tutkimussuunnitelma. Tammikuu menee varmaankin pitkälle talonvaltausjulkaisua toimittaessa.

EU:n ympäristökomissaari Stavros Dimasin blogista (http://blogs.ec.europa.eu/dimas/) poimin maininnan lausunnosta, jossa 150 maailman johtavaa suuryritystä (ml. Nokia, Shell, Coca-Cola, GE, Unilever, Nike jne.) ovat vaatineet poliittisilta päättäjiltä sitovia päästövähennystavoitteita Balin ilmastokokouksessa. Yritysten mukaan tämä rohkaisisi liike-elämää panostamaan voimakkaammin vähähiiliseen teknologiaan. Yritysten julkilausuma löytyy osoitteesta: http://www.balicommunique.com/. Kannattaa katsastaa myös aiheeseen liittyvä lehdistötiedote: http://www.balicommunique.com/pressrelease.html

Milloin Suomen Elinkeinoelämän keskusliitto, Teknologiateollisuus tai Energiateollisuus ymmärtävät tämän, mikä muualla maailmassa ja liike-elämässä on huomattu jo kauan sitten? Tarvitaan kovia sitovia päästövähennystavoitteita.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa