Elämää ja kirjoitusvirheitä (http://elina-s.livejournal.com/76305.html) muisteli omassa blogissaan menneitä. Siitä innostuneena tein itsekin saman ajatusharjoituksen (meemin). Ottakaa muutkin haaste vastaan.
20 vuotta sitten oli vuosi 1987. Olin juuri täyttänyt 13 ja mennyt Ressun yläasteelle seitsemännelle luokalle. Pari vuotta aiemmin alkanut skeittausharrastus oli hiipumassa. Kävimme usein Lepakon pihalla olleessa rampissa harjoittelemassa. Asuimme tuolloin Vallilassa. Taskurahaa hankin jakamalla ilmaisjakelulehtiä (Alueuutiset) ja tekemällä siivoustöitä. Vaikka olimme aiemmin muuttaneet Hietalahdesta Hauhon puiston viereen Vallilaan, olin saanut jäädä vanhaan kouluuni. Bruntlandin komission raportti Yhteinen tulevaisuutemme ilmestyi. Itse en tosin tiennyt siitä vielä silloin yhtään mitään. Sen sijaan yläasteella minua puhutteli suuresti äidinkielen luokan seinällä ollut juliste, jossa oli söpö turkiseläimen kuva ja alla teksi (vapaasti lanaten): ”minä en voi elää ilman turkkia, voisitko sinä”.
15 vuotta sitten oli vuosi 1992. Olin juuri täyttänyt 18 ja kävin Vallilan ammattikoulun tietotekniikan mekaanikon linjan viimeistä vuotta. Iltaisin kävin töissä suoramarkkinointi Mega Oy:ssä. Myin ihmisille puhelimitse sellaisia lehtiä kuin esimerkiksi Urheilulehti ja Tekniikan Maailma. Seurasin myös tiiviisti jääkiekkoa sekä musiikkimaailman viimeisimpiä tuulia USA:n musiikkilistojen kautta. Asuimme tuolloin vielä Vesalan ja Kontulan rajalla Rekipellontiellä. Olin saanut myös kaksi pikkusiskoja ja yhden pikkuveljen. Vuoden vaihteen jälkeen isäni perheineen muutti Joensuuhun ja itse jäin Kontulaan Kilpolantielle HOAS:n asuntoloihin. Aiemmin samana vuonna ollut Rio de Janeiron YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi oli herättänyt myös oman kiinnostukseni ympäristöasioihin. Maapallon pelastamiseksi pitäisi tehdä jotain.
10 vuotta sitten oli vuosi 1997. Olin juuri täyttänyt 23 ja olin kokopäivätöissä vakituisessa työsuhteessa tietoliikennealan yrityksessä. Asuin Herttoniemen rannassa kaupungin vuokra-asunnossa. Musiikki- ja listaharrastus oli vaihtunut ympäristöasioiden seuraamiseen. Maan ystävien perustaminen sekä eläinoikeusliikkeen nousu olivat inspiroineet minua valtavasti. Samalla kiinnostus yliopisto-opinnoista erilaisten luentojen ja seminaarien myötä oli herännyt. Tuona syksynä huomasin, että Tampereella voisi lukea ympäristöpolitiikkaa. Kaiken huipuksi pääsykoekirja ja monet kurssikirjat olivat minulle ennestään jo tuttuja.
5 vuotta sitten oli vuosi 2002. Olin juuri täyttänyt 28 vuotta. Ympäristöpolitiikan opinnot Tampereen yliopistossa olivat hyvässä vauhdissa. Tuona vuonna opiskelin kokopäivätöiden ja aktivismin ohella yli 40 opintoviikkoa. Nykyinen vaimoni ja silloinen ympäristöpolitiikan opiskelukaverini Annukka Berg oli tullut Brysselistä takaisin Suomeen. Kävimme silloin tällöin Cafe Engelissä ja ravintola Barcelonassa puhumassa ympäristöpolitiikasta. Olin ollut mukana perustamassa Vihreitä Nuoria ja Opiskelijoita (ViNO) vuonna 1999 ja olin edelleen mukana järjestön toiminnassa. Lisäksi olin mukana ydinvoimaa vastustavan Valtavirta-verkoston toiminnassa. Valitettavasti taistelu viidennestä ydinvoimalasta oli hävitty aiemmin keväällä. Olin turhautunut puoluepoliittiseen toimintaan. ViNOa enemmän minua kiinnosti tässä vaiheessa ympäristöjärjestöjen toiminta. Olin aktiivisesti mukana mm. Maan ystävissä, jonka puheenjohtaja minusta myöhemmin syksyllä tuli.
Viime vuonna tähän aikaan olin juuri valmistunut hallintotieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Samalla imu kohti jatko-opintoja oli kova. Olimme muuttaneet Annukan kanssa kesällä Vallilasta Käpylään ja remontoineet uuden asuntomme täysin. Juhlimme synttäreitäni, valmistujaisiani ja uutta kotiamme samalla kertaa. Aiemmin syksyllä Smas Asem -mielenosoitus oli muuttunut poliisin omavaltaiseksi spektaakkeliksi, jota kansalaistarkkailijaryhmässä hämmästelimme. Kirjoittelimme aiheesta erillisen julkaisunkin yhdessä Nuorisotutkimusverkoston kanssa. Intensiiviset vuodet Maan ystävissä olivat vaihtuneet vapaaehtoistyöksi ja luottamustehtäviksi Suomen luonnonsuojeluliitossa.
Juuri nyt olen täyttänyt 33 vuotta, ja se on kivaa. Koen olevani täysin aikuinen. Nautin ympäristöpäällikön työstäni tietoliikennealalla ja olen aika innoissani väitöskirjan tekemisestä. Koen tärkeäksi toimia Suomen luonnonsuojeluliitossa ja muissa kansalaisjärjestöprojekteissa. Viihdyn mainiosti vaimoni Annukan kanssa Käpylässä. Marraskuun alusta lähtien olen töistä kolme kuukautta opintovapaalla. Tarkoituksena on tehdä Tampereen yliopiston rahoituksen turvin väitöskirjaa. Sen jälkeen en tiedä mitä teen. Tulevaisuus on auki. Se on aika siistiä!