Keskiviikko 10.10.2007 – ihana syntymäpäivä!

Syntymäpäivä alkoi Annukan sänkyyn kantamalla aamiaisella. Sain myös erinomaisia kirjalahjoja (Jarkko Tontin Luokkakokous ja Benjamin Kunkelin Jumissa). Rauhallisen aamupalan jälkeen siirryin pyörällä Cafe Engeliin, jossa valmistauduimme Laurin, Kaarinan ja Ville-Veikon kanssa ministeri Mauri Pekkarisen tapaamiseen.

Pekkarisen tapaaminen sujui hyvässä yhteishengessä. Varsinkin kun pohjalla oli Pekkarisen edellisen päivän mainio tiedote: http://www.ktm.fi/?i=2298&s=222. Keskustelimme Greenpeacen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Maan ystävien tekemän paperin pohjalta Suomen uusiutuvien energiatavoitteiden osuuksista. Valitettavasti Suomi pyrkii edelleen vaikuttamaan EU:n komissiossa, jotta ei saisi itselleen kohtuutonta taakkaa uusiutuvien osalta. Miten itsekästä! Viime kädessä energiantuotanto ei voi olla mitään muuta kuin uusiutuvaa. Isoin huoli Pekkarisella tuntui olevan se, että olkiluodon lisäydinvoiman rakentaminen tekee uusiutuvien osuuden nopean nostamisen entistäkin haastavammaksi. Ehdimme keskustella myös noin puolen tunnin tapaamisen aikana energiatehokuuudesta, ilmasto- ja energiastrategian käytännön prosessista ja aikatauluista sekä strategian suhteesta tulevaisuusselontekoon.

Pekkarisen tapaamisen jälkeen pinkaisin KTM:stä rautatieasemalle ja Tampereelle jatko-opintoihin liittyvään seminaariin. Kyseessä oli orientaatiopäivä, jossa käytiin läpi jatkotutkintojen rakennetta, tutkimusprosessia ja esiteltiin jo väitelleiden näkökulmia tohtoriopintoihin. Lisäksi tapaamisessa käytiin läpi erilaisia rahoitusmalleja ja vaihtoehtoja. Aika kiinnostavaa, mutta ei mitään uutta.

Tampereen jälkeen palasin takaisin Helsinkiin. Kävimme Annukkan kanssa syömässä japanilaista ruokaa samalla keskustellen lähitulevaisuuden kuvioista. Kotona Annukka lyhensi vielä silmille kasvanutta tukkaani. Mukavaa kun on kotiparturi. Illan päätteeksi syvennyin Jarkko Tontin Luokkakokoukseen.

Voi onnea. On mukava olla aikuinen. Syntymäpäivä on siitä huippujuttu, että silloin voi aina pohtia mennyttä ja tulevaa. Elämää ja kirjoitusvirheitä blogi muistelee vanhoja (http://elina-s.livejournal.com/76305.html). Ajattelin itsekin tehdä pian moisen harjoituksen. Sen lisäksi huomasin, että Korvenranta oli omassa blogissaan antanut Q3:n tuloksen (http://k-ranta.vuodatus.net/blog/860243). Hyvä! Tuota pitää alkaa itsekin harrastamaan. On hyvä pysähtyä vuosineljänneksittäin pohtimaan sitä, mitä oikeastaan tulikaan tehtyä ja mitä pitäisi vielä tehdä.

Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.