7.-9.1.2007 Chicago, Naperville

Olen muutaman päivän reissulla Michigan järven rannalla sijaitsevassa Chicagossa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Chicago), Illinoisin osavaltiossa – tai tarkemmin ottaen sen suburbissa, nukkumälähiössä Napervillessä. Tässä muutama havainto amerikkalaisesta pikkukaupungista.

1. Palveluyhteiskunta on viety paljon pidemmälle. Kaupoissa ja ravintolaissa henkilökunta on erityisen mukavaa ja palvelualtista. Kuitenkin juuri sopivasti – ei siis liikaa iholla kiinni, mutta kuitenkin tarpeeksi saavutettavissa ja aina toivottamassa hyvää päivän jatkoa vaikka et ostaisikaan mitään. Ihmiset ovat muutenkin kaikkialla kohteliaita.

2. Lapsiin ja lemmikkieläimiin kohdistuva markkinointi on potenssiin pidemmällä. Lasten vaatteisiin panostetaan ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Lapsille on omat kaupat, ravintolat, parturit ja muut palvelut. Monilla on oma koira, joka inhimillistetään voimakkaasti perheen jäseneksi ja jolle ostetaan erilaisia huomionosoituksia.

3. Jalkakäytäviä ei oikeastaan ole. Pankkiin ja apteekkiin pääsee suoraan Drive in -kaistaa pitkin. Yleensä tontin yksityisellä omistajalla on velvoite rakentaa jalkakäytävä ja huoltaa sitä. Yhteiskunta ei vastaa tästä samalla tavalla kuin Suomessa. Tämä tarkoittaa sitä, että jalankulkuväylän pätkiä on siellä täällä, missä on taloja. Väylät loppuvat ensimmäiseen tyhjään tonttin ja jatkuvat jossain muualla käsittämättömästi. Yhtenäinen jalankulku- tai pyöräilyväyläverkosto siis puuttuu.

4. Lounaan yhteydessä syödään usein perunalastuja ja juodaan kokista. Fat free –ajattelu on suosiossa, mutta ruoka on käsittämättömän rasvaista ja raskasta. Annokset ovat isoja. Starbucksin pieni tee on 0,3 litraa. Keskikokoinen 0,6 litraa ja iso kokonaisen litran. Kuka näitä jaksaa juoda.

5. Autot ovat merkittävästi uudempia ja isompia kuin Suomessa. Limusiineja näkyy katukuvassa paljon, samoin lava-autoja. Suurilla väylillä on aina tietullit. Liikennekulttuuri on kohteliasta. Torvea ei käytetä ja toisille autoille annetaan tilaa esimerkiksi kaistan vaihdon yhteydessä. Liikennettä on paljon. Paikkojen saavutettavuus julkisella liikenteellä on erittäin heikkoa. Kävelijöitä ei ole.

6. Omakotitaloalueilla talot ovat hyvin lähellä toisiaan ja pihat pieniä. Toisin kuin Suomessa, jossa ihmiset hankkivat isoja tontteja. Talot ovat myös erittäin hyväkuntoisia. Talojen ja pihojen jouluvaloihin panostetaan ihan käsittämättömästi – siis vielä joulun jälkeenkin.

7. Jokainen päivä on liputuspäivä. Gerard Fordin kuoleman vuoksi monet pitävät lippua edelleen puolitangossa.

8. Töitä tehdään paljon. Kymmenen – kaksitoistatuntiset työpäivät ovat normi. Lomia ei oikeastaan pidetä ja lounastauot korvataan usein perunalastupussilla, suklaakekseillä ja limsalla. Ihmiset ovat voimakkaasti sitoutuneita työhönsä, mutta toisaalta hyväksyvät sen, että yritys voi näyttää ovea seuraavana päivänä. Potkujen saaminen on normaali osa elämää. Monet ovatkin ”between jobs” -tilassa.

9. Politiikka on yllättävän kaukana ihmisten arjesta ja puheista.

10. Paikallisjunassa toimii kaikille avoin langaton verkko. Wi-Fi on muutenkin laajalle levinnyt.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa