Olin perjantai aamuna lyhyesti Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan seminaarissa puheenjohtajana ennen lahtoa Delhiin, Intiaan. Jostain syysta sain vaihtaa turistilippuni business-luokan paikkaan. Olipa kerrankin jaloilla tilaa ja 6,5 tuntinen matka sujui leppoisasti lukiessa.
Sain yolla Delhin lentokentalla parin epaonnistuneen yrityksen jalkeen kuljetuksen majapaikkaan. Annukka oli matkannut paikan paalle jo keskiviikkona. Jalleen nakeminen oli onnellinen tapahtuva. Siitakin huolimatta, etta heratin Annukan pahasti kesken unien.
Lauantai aamuna kavelin ensimmaisena Connaught placen lahella sijaitsevalta YMCA:n hostelliltamme Delhin rautatieasemalle ja sielta vanhaan kaupunkiin (Old Delhi). Aika haro meininki. Ensimmaisena piipahdin Lonely Planetin suosittelemassa Red Fortissa. Yllattavaa oli turistien vahyys. Sen sijaan valtavat koululaisryhmat halusivat kaikki tulle juttelemaan, kyselemaan kuulumisa ja kattelemaan. Vessassa kaydessani huomasin pisulaariin tarpeita tehdessani kaiken tulevan katevasti suoraan putkea pitkin jaloilleni.
Red Fortin linnakkeen jalkeen vierailin Chandni Chowk:ssa eli ns. Jaina-temppelissa, joka on kuuluisa siita, etta paikan asukkaat kunnioittavat elamaa viimeiseen saakka (pitavat suun edessa hengityssuojaimia ja lakaisevat lattiaa edeltaan). Paikan yhteydessa oli myos lintusairaala, jossa vierailin. Mikali lintasairaalasta ei saa lintuinfluenssaa tai muita tauteja, niin sitten ei mistaan. Sen verran lahella siella sairaita lintuja oltiin. Lahjoitin toimintaan jonkin verran rahaa.
Jaiva temppelin jalkeen otin polkupyorariksan, joka kuljetti minua lapi erilaisten markkinapaikkojen ja basaarien. Erityisen vaikuttava oli spice-market. Kavin myos jonkun talon katolla seuraamassa paikallisten elamaa. Delhin vanha kaupunki on kylla aikamoinen sekasotku. Liikenne on aivan pimeaa ja ilmanlaatu todella kehnoa. Spice-marketilla oli lahes mahdotonta saada edes happea. Ihan hauskaa kuitenkin.
Vanhassa jaupungissa kiertelyn jalkeen jatkoin matkaa Gandhin muistomerkille ja Gandhin museoon. On hienoa nahda, kuinka paljon Delhissa kunnioitetaan Gandhin perintoa. Monien autojen takalasissa lukeekin suurella ”truth is god”. Gandhi-sessioiden jalkeen kavin viela Intian isoimmassa moskeijassa eli Jama Masjidissa.
Illaksi suuntasin Indian Habitat Centeriin, jossa pidettiin ISEE:n ekologisen taloustieteen konferenssi, johon Annukka osallistuu omien tutkimustensa puitteissa. Illaksi oli tarjolla kultuuria. Sitarin soittajat olivat todella hyvia. Sen sijaan intialaisen tanssin kohdalla meinasin nukahtaa. Asiaan kuitenkin vaikutti lahinna se, etta viimeksi olin syonyt jotain aamulla. Illallisen yhteydessa samaa soundia pilleihinsa puhaltavat kaarmeenlumoajat olivat todella hyvia.
Delhi on paljon rauhallisempi paikka kuin kuvittelin. Suunnaton koyhyys, katulapset ja muut kodittomat ovat tietenkin ahdistavia. On ikuisuuskysys, kuinka asiaan pitaisi suhtautua. Tulisiko kerjalaisille antaa rahaa ja kuinka paljon. Huonon ilman takia nenasta niistaa mustaa hiekkaa. Ihmeset ovat ystavallisia vaikka yrittavatkin jatkuvasti huijata. Esimerkiksi Etela-Amerikassa meno oli huomattavasti agressiivisempaa. Iholle ei Delhissa kayda kovinkaan agressiivisesti ja vilkkaassakin vilinassa saa kulkea kohtalaisen rauhassa. Parasta on loistavat valikoimat herkullisia kasvisruoki. Yleensa liharuoka on taalla poikkeus ja erikseen merkitty.
Yleisesti ottaen eri paikat eri maailman kolkissa ovat alkaneet nayttamaan samanlaisilta. Tuntuu silta, etta matkustamisessa on tullut pikkuhiljaa nakemisen loppuun. Kannattaako enaa lahtea.