Lauantai 16.12.2006

Olin perjantai aamuna lyhyesti Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastovaliokunnan seminaarissa puheenjohtajana ennen lahtoa Delhiin, Intiaan. Jostain syysta sain vaihtaa turistilippuni business-luokan paikkaan. Olipa kerrankin jaloilla tilaa ja 6,5 tuntinen matka sujui leppoisasti lukiessa.

Sain yolla Delhin lentokentalla parin epaonnistuneen yrityksen jalkeen kuljetuksen majapaikkaan. Annukka oli matkannut paikan paalle jo keskiviikkona. Jalleen nakeminen oli onnellinen tapahtuva. Siitakin huolimatta, etta heratin Annukan pahasti kesken unien.

Lauantai aamuna kavelin ensimmaisena Connaught placen lahella sijaitsevalta YMCA:n hostelliltamme Delhin rautatieasemalle ja sielta vanhaan kaupunkiin (Old Delhi). Aika haro meininki. Ensimmaisena piipahdin Lonely Planetin suosittelemassa Red Fortissa. Yllattavaa oli turistien vahyys. Sen sijaan valtavat koululaisryhmat halusivat kaikki tulle juttelemaan, kyselemaan kuulumisa ja kattelemaan. Vessassa kaydessani huomasin pisulaariin tarpeita tehdessani kaiken tulevan katevasti suoraan putkea pitkin jaloilleni.

Red Fortin linnakkeen jalkeen vierailin Chandni Chowk:ssa eli ns. Jaina-temppelissa, joka on kuuluisa siita, etta paikan asukkaat kunnioittavat elamaa viimeiseen saakka (pitavat suun edessa hengityssuojaimia ja lakaisevat lattiaa edeltaan). Paikan yhteydessa oli myos lintusairaala, jossa vierailin. Mikali lintasairaalasta ei saa lintuinfluenssaa tai muita tauteja, niin sitten ei mistaan. Sen verran lahella siella sairaita lintuja oltiin. Lahjoitin toimintaan jonkin verran rahaa.

Jaiva temppelin jalkeen otin polkupyorariksan, joka kuljetti minua lapi erilaisten markkinapaikkojen ja basaarien. Erityisen vaikuttava oli spice-market. Kavin myos jonkun talon katolla seuraamassa paikallisten elamaa. Delhin vanha kaupunki on kylla aikamoinen sekasotku. Liikenne on aivan pimeaa ja ilmanlaatu todella kehnoa. Spice-marketilla oli lahes mahdotonta saada edes happea. Ihan hauskaa kuitenkin.

Vanhassa jaupungissa kiertelyn jalkeen jatkoin matkaa Gandhin muistomerkille ja Gandhin museoon. On hienoa nahda, kuinka paljon Delhissa kunnioitetaan Gandhin perintoa. Monien autojen takalasissa lukeekin suurella ”truth is god”. Gandhi-sessioiden jalkeen kavin viela Intian isoimmassa moskeijassa eli Jama Masjidissa.

Illaksi suuntasin Indian Habitat Centeriin, jossa pidettiin ISEE:n ekologisen taloustieteen konferenssi, johon Annukka osallistuu omien tutkimustensa puitteissa. Illaksi oli tarjolla kultuuria. Sitarin soittajat olivat todella hyvia. Sen sijaan intialaisen tanssin kohdalla meinasin nukahtaa. Asiaan kuitenkin vaikutti lahinna se, etta viimeksi olin syonyt jotain aamulla. Illallisen yhteydessa samaa soundia pilleihinsa puhaltavat kaarmeenlumoajat olivat todella hyvia.

Delhi on paljon rauhallisempi paikka kuin kuvittelin. Suunnaton koyhyys, katulapset ja muut kodittomat ovat tietenkin ahdistavia. On ikuisuuskysys, kuinka asiaan pitaisi suhtautua. Tulisiko kerjalaisille antaa rahaa ja kuinka paljon. Huonon ilman takia nenasta niistaa mustaa hiekkaa. Ihmeset ovat ystavallisia vaikka yrittavatkin jatkuvasti huijata. Esimerkiksi Etela-Amerikassa meno oli huomattavasti agressiivisempaa. Iholle ei Delhissa kayda kovinkaan agressiivisesti ja vilkkaassakin vilinassa saa kulkea kohtalaisen rauhassa. Parasta on loistavat valikoimat herkullisia kasvisruoki. Yleensa liharuoka on taalla poikkeus ja erikseen merkitty.

Yleisesti ottaen eri paikat eri maailman kolkissa ovat alkaneet nayttamaan samanlaisilta. Tuntuu silta, etta matkustamisessa on tullut pikkuhiljaa nakemisen loppuun. Kannattaako enaa lahtea.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa