EEB seminar in Brussels 19.-21.1.2006

19.-21.1.2006

Matkustan EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevään EEB:n seminaariin Brysseliin. Erja Heinon ja allekirjoittaneen matkaraportti ohessa kertonee olennaisen.

* * *

Matkaraportti EEB:n EU:n kestävää kehitystä koskevasta seminaarista
Leo Stranius / Erja Heino 23.1.2006

THE EU SUSTAINABLE DEVELOPMENT STRATEGY – AN ENVIRONMENTAL RESPONSE
– EEB Conference 20-21 January 2006, Brussels

1. Yleistä

Seminaarin tavoitteena oli vaihtaa näkemyksiä komission joulukuussa 2005 julkaisemasta EU:n kestävän kehityksen strategiasta. Kestävän kehityksen strategian ohella seminaarissa käsiteltiin myös komission luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevaa temaattista strategiapaperia. Lisäksi konferenssin tarkoituksena oli viimeistellä Green 10 -ryhmän valmistelemaa lausuntoa strategiasta. Seminarin osallistujat koostuivat pääsääntöisesti EEB:n jäsenjärjestöjen edustajista ja EU:n eri instituutioiden edustajista. Suomen luonnonsuojeluliitosta seminaariin osallistuivat Leo Stranius ja Erja Heino.

Ensimmäisen päivän aikana keskusteltiin EU:n kestävän kehityksen strategiaprosessista Itävallan puheenjohtajuuskauden aikana ja keskeisimmistä sisältökysymyksistä (esimerkiksi suhde Lissabonin strategiaan, strategian seuranta ja implementointi). Toisena päivinä jakaannuimme temaattisiin työryhmiin valmistelemaan Green 10 -ryhmän tulevaa lausuntoa. Itse osallistuin globaalia ulottuvuutta, liikennettä ja ilmastonmuutosta koskeviin työryhmiin Erja Heinon osallistuessa globaalia ulottuvuutta, luonnonvarojen käyttöä ja ilmastonmuutosta koskeviin työryhmiin.

Näyttää siltä, että komissio on epäonnistunut uuden kestävän kehityksen strategian valmistelussa. Strategiasta, joka on tarkoitus hyväksyä ensi kesäkuun huippukokouksessa, puuttuu visionäärisyys, kunnianhimo ja konkreettiset tavoitteet sekä aikataulut, uudet avaukset ja ideat. Esimerkiksi ekologisen verouudistuksen tai biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisen saralle ei näytetä menevän ollenkaan eteenpäin. Strategiasta näyttää muodostuvan selvästi heikompi kuin Göteborgissa vuonna 2001 hyväksytystä edellisestä versiosta.

Suomessa ollaan samaan aikaan EU-strategian kanssa valmistelemassa omaa kestävän kehityksen kansallista strategiaa. Leo Stranius edustaa Suomen strategiaa valmistelevassa työryhmässä suomalaisia ympäristöjärjestöjä, ml. Suomen luonnonsuojeluliitto. Tätä silmälläpitäen keskustelu EU-strategiasta oli erityisen kiinnostava.

Matkan aikana Erja Heino tapasi komission ympäristöpääosaston johtajan Timo Mäkelän sekä kävi keskusteluja EEB:n kanssa EU:n jätepuitedirektiivistä, luonnonvarojen kestävän käytön teemastrategiasta sekä jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen teemastrategiasta. Itse kävin tapaamassa Parlamentin vihreän ryhmän ympäristöpoliittista neuvonantajaa ja MEP Satu Hassin erityisavustajaa.

Suomen puheenjohtajuuskauden aikana Suomen luonnonsuojeluliittoon kohdistunee paljon odotuksia Eurooppalaisten ympäristöjärjerjestöjen (ml. EEB) taholta. Tähän on syytä varautua tavalla tai toisella mahdollisuuksien mukaan. Seuraava EEB:n EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevä tapaaminen pidettänee 6.3.

2. Yhteenvetoa keskusteluista

Keskustelimme seminaaritauoilla Valtioneuvoston kanslian edustajan Eero Tuomisen ja Suomen pysyvän EU-edustuston ympäristövastaavan Camilla Lommi-Kippolan kanssa. He kaipaavat lisää tietoa siitä, mitä Suomessa tapahtuu ympäristöasioissa. Tietoa tulee vähän – edes teollisuus ei kerro ympäristösaavutuksistaan. Ympäristöjärjestöiltäkin toivotaan lisää viestejä. Esimerkiksi siitä eivät ole saaneet tietoa, että Suomen uudelleenkäyttöön perustuvien pakkausjärjestelmien ansiosta Suomessa syntyy vain puolet EU-maiden keskimääräisestä pakkausjätteen määrästä. Tietoa kannattaisi jakaa laajemmaltikin Brysselissä ja siis englanniksi.

Valmisteilla olevat jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen teemastrategia, luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemastrategia sekä jätepuitedirektiivi edustavat samaa linjaa kuin SDS. Jos esitykset menisivät läpi komission ehdottamassa muodossa, taannuttaisiin EU:n ja jäsenmaiden ympäristöpolitiikassa huomattavasti. Komission tavoite purkaa lainsäädäntöä eli demokraattista päätöksentekoa ja siirtyä standardoinnin kaltaisiin vapaaehtoisiin ohjauskeinoihin edistyisi näin kertaheitolla. Luonnonvarojen kulutuksen tai jätteiden määrän vähentämiselle ei asetettaisi tavoitteita eikä taloudellisia tai lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja.

Myös keskustelu Timo Mäkelän kanssa osoitti, että komissiolla on suuri tarve purkaa ympäristölainsäädäntöä ja jättää asiat markkinoiden hoidettavaksi. On kuulemma suuria vaikeuksia edes pyrkiä pitämään kiinni olemassa olevista tuottajan vastuu lainsäädännöstä. Jätteiden synnyn ehkäisy jätetään jäsenmaiden jätesuunnitelmien varaan. Mutta komissio huolehtii ”kierrätyspolttoaineen” standardoinnin ja direktiivin vesittämisen avulla siitä, että aiemmin sentään puheissa kulkenut jätehierarkia romutetaan edistämällä polttoa yli kierrätyksen ja ehkäisynkin. Mäkelä jopa totesi, ettei jätedirektiivin hierarkia velvoita ketään. Myös luonnonvarojen kulutuksen tehostaminen jäisi jäsenmaiden kyvyn ja taidon varaan.

EEB:ssä puolestaan ollaan ”realisteja” eikä yritetä tämän taloudellisia arvoja korostavan ja ympäristöarvot unohtavan komission aikana vaatia ”liikaa”. Siksi kommentitkin tehdään sordiinolla. EEB:n toivoo, että jäsenmaat kuten Suomi näyttäisivät, että tolkullisten ympäristötavoitteiden asettaminen ja tehokkaiden ohjausvälineiden käyttäminen on mahdollista. Jotta kaikkein kauheimmat asiat saataisiin karsittua teemastrategia- ehdotuksista ja jätepuitedirektiivistä on joka jäsenmaassa yritettävä kiireesti lobata päättäviä tahoja, etenkin ympäristöministeriöitä. Jätteiden synnyn ehkäisyn teemastrategia on tarkoitus hyväksyä jo Itävallan puheenjohtajakaudella eli kesäkuun loppuun mennessä. Jätepuitedirektiivi halutaan läpi vuoden loppuun mennessä eli Suomen kaudella.

Helsingissä 23.1.2006

Leo Stranius ja Erja Heino

Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Voiko Lofooteille matkustaa Helsingistä maatapitkin ilman autoa? Tietysti voi. Tehtiin 13-vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan autovapaa maatapitkin matka. 

Pohjoisen kaarros Jäämerelle ja Lofooteille kulki seuraavasti: Helsinki-Rovaniemi-Kilpisjärvi-Tromsa-Narvik-Svolvaer-Narvik-Luleå-Haaparanta/Tornio-Kemi-Helsinki. 

Reissun päästöt olivat yhteensä noin 213 kgCO2e, joka vastaa noin 1568 km autolla ajoa. Lentämällä paikan päälle olisi jäänyt moni hieno paikka näkemättä ja kokematta ja päästöt olisivat olleet yli tuplasti enemmän eli noin 565 kgCO2e. 

Lue matkapäiväkirja, reitti ja arviot päästöistä sekä lopuksi yhteenveto ja pohdinnat mahdollisista muista vaihtoehdoista osoitteesta www.leostranius.fi

Pahoittelut verkkosivujen pitkästä tekstistä, mutta ehkä tästä voi olla iloa ja hyötyä jollekin, joka suunnittelee vastaavaa matkaa. 

#norja #lofootit #lappi
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Kilpisjärvi ja Saanan huippu. Seuraavaksi kohti Norjaa.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Turun linja-autoasemalla polkupyörätarvikkeiden automaatti! Milloin näitä tulisi Helsinkiin? Tai muualle?
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Tämä oli hieno! Kiitos @terike.haapoja
Tein torstaina omatoimisen tritathlonin täydenmatkan. Miten paljon tämä kuluttaa energiaa ja mitä söin suorituksen aikana?

Katsoin, että koko päivän aikainen energiankulutukseni oli Ouran mukaan 11 834 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 9654 kcal. Normaali minun ikäiseni ja kokoiseni henkilön lepokulutus on vuorokaudessa noin 2000 kcal. 

Eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja maratonin juokseminen on sen verran pitkäkestoinen ja energiaa kuluttava suoritus, että siinä pitää pystyä ohessa jo vähän syömään ja juomaan jotain. 

Mitä sitten söin/tankkasin suorituksen aikana?

Tässä lista ja arvio kaloreista:
-banaani, 100 kcal
-nuudeleita soijarouheella, 400 kcal
-4 x vauhtikarkki, 168 kcal
-6 x ruispalaleipää, 438 kcal
-6 x margariini leivän päälle, 210 kcal
-6 x leikkele leivän päälle, 220 kcal
-pastaa soijarouheella, 600 kcal
-8 dl smoothieta, 720 kcal
-4 dl appelsiinimehua, 180 kcal
-4 x Mariannekarkki, 80 kcal
-suklaajäätelötötterö, 200 kcal
-urheilujuomaa 2,25 l, 600 kcal
-nesteyttävä elektrolyyttijuoma 3 l, 21 kcal
-vesi 2 dl, 0 kcal

Yhteensä 3937 kcal

Näiden lisäksi söin aamupalaksi ennen uintiin lähtöä omenan ja puuroa, 500 kcal. 

Kulutus suorituksen aikana Garmin 965 urheilukellon mukaan: 
-uinti 903 kcal
-pyöräily 3725 kcal
-juoksu 2750 kcal
Yhteensä: 7378 kcal

Näin ollen energiavajetta tuon vuorokauden aikana tuli yhteensä noin 3000 kcal - 7000 kcal. Seuraavina päivinä kannattaa siis syödä hyvin!

Ja oheisessa kuvassa on kaupasta ostamiani tai kaapeista varaamiani eväitä noin 10 000 kcal edestä, joita ajattelin suorituksen aikana syödä. Lopulta menin kuitenkin fiiliksen mukaan eli söin sitä mitä mieli teki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta. 

Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta. 

Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana. 

Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi. 

Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa. 

Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille! 

Mutta mitä seuraavaksi?

Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!

#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Aika paljon puhutaan lentomatkustamisen päästöistä ja hyvä niin. Entäs laivamatkustamisen päästöt? 

Riippuen laivatyypistä ja matkustustavasta Helsingistä Tallinnaan syntyy noin 6 kgCO2 päästöt (81 km, 74 gCO2/km/henkilö) ja Helsinki Tukholma välillä melkein kolminkertaisesti enemmän eli noin 21,6 kgCO2 päästöt (400 km, 54 gCO2/km/henkilö). Kahdensuuntainen matka tietysti tuplaa nuo päästöt. 

Vertailun vuoksi liikennekäytössä oleva auton keskimääräiset päästöt Suomessa ovat 136 gCO2e/km. Eli edestakainen Helsinki-Tallinna väli laivalla vastaa noin 88 km autoilua ja edestakainen Helsinki-Tukholma väli vastaa noin 318 km autoilua. 

Jos haluaa matkustaa esimerkiksi Helsingistä Tukholmaan tai Eurooppaan, kannattaa ilmastonäkökulmasta matkustaa junalla Kemin ja Haaparannan kautta. Käytännössä tuon noin 2000 km junamatkan päästöt ovat noin seitsemäsosa laivamatkan päästöistä eli noin 1,5 g/km/henkilö eli yhteensä noin 3 kgCO2. Linja-auton päästökerroin matkustajakilometriä kohti on kymmenkertainen junaan verrattuna eli noin 15 g/km/henkilö. Autolla tätä väliä ei laivaan verrattuna kannata ajaa, koska auton päästöt olisivat edestakaisin Helsingistä Tukholmaan pohjoisen kautta matkustettaessa peräti 544 kgCO2e. 

Myöskään pyörällä tuota matkaa ei kannata tehdä. ChatGPT:n arvion mukaan pyöräilyn aiheuttama lisäenergiankulutuksen tarve vegaaniruokavaliolla on 5-15 gCO2e/km eli lisäpäästöjä tulee Helsingistä Tukholmaan pyöräillessä yhteensä 10-30 kgCO2e. Varsinkin sekaruokavaliota noudattavan kannattaa matkustaa pyörän sijaan junalla, koska sekaruokavalion päästöt pyöräillessä voivat olla jopa 50 g/km CO2e. 

Fiksuinta on tietysti hakea elämyksiä ja vaihtelua arkeen tai lomaan niin läheltä, että ei tarvitsisi matkustaa juuri lainkaan. Lähimetsään pääsee kävellen ja naapurikuntaan polkupyörällä. 

#maatapitkin