19.-21.1.2006
Matkustan EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevään EEB:n seminaariin Brysseliin. Erja Heinon ja allekirjoittaneen matkaraportti ohessa kertonee olennaisen.
* * *
Matkaraportti EEB:n EU:n kestävää kehitystä koskevasta seminaarista
Leo Stranius / Erja Heino 23.1.2006
THE EU SUSTAINABLE DEVELOPMENT STRATEGY – AN ENVIRONMENTAL RESPONSE
– EEB Conference 20-21 January 2006, Brussels
1. Yleistä
Seminaarin tavoitteena oli vaihtaa näkemyksiä komission joulukuussa 2005 julkaisemasta EU:n kestävän kehityksen strategiasta. Kestävän kehityksen strategian ohella seminaarissa käsiteltiin myös komission luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevaa temaattista strategiapaperia. Lisäksi konferenssin tarkoituksena oli viimeistellä Green 10 -ryhmän valmistelemaa lausuntoa strategiasta. Seminarin osallistujat koostuivat pääsääntöisesti EEB:n jäsenjärjestöjen edustajista ja EU:n eri instituutioiden edustajista. Suomen luonnonsuojeluliitosta seminaariin osallistuivat Leo Stranius ja Erja Heino.
Ensimmäisen päivän aikana keskusteltiin EU:n kestävän kehityksen strategiaprosessista Itävallan puheenjohtajuuskauden aikana ja keskeisimmistä sisältökysymyksistä (esimerkiksi suhde Lissabonin strategiaan, strategian seuranta ja implementointi). Toisena päivinä jakaannuimme temaattisiin työryhmiin valmistelemaan Green 10 -ryhmän tulevaa lausuntoa. Itse osallistuin globaalia ulottuvuutta, liikennettä ja ilmastonmuutosta koskeviin työryhmiin Erja Heinon osallistuessa globaalia ulottuvuutta, luonnonvarojen käyttöä ja ilmastonmuutosta koskeviin työryhmiin.
Näyttää siltä, että komissio on epäonnistunut uuden kestävän kehityksen strategian valmistelussa. Strategiasta, joka on tarkoitus hyväksyä ensi kesäkuun huippukokouksessa, puuttuu visionäärisyys, kunnianhimo ja konkreettiset tavoitteet sekä aikataulut, uudet avaukset ja ideat. Esimerkiksi ekologisen verouudistuksen tai biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisen saralle ei näytetä menevän ollenkaan eteenpäin. Strategiasta näyttää muodostuvan selvästi heikompi kuin Göteborgissa vuonna 2001 hyväksytystä edellisestä versiosta.
Suomessa ollaan samaan aikaan EU-strategian kanssa valmistelemassa omaa kestävän kehityksen kansallista strategiaa. Leo Stranius edustaa Suomen strategiaa valmistelevassa työryhmässä suomalaisia ympäristöjärjestöjä, ml. Suomen luonnonsuojeluliitto. Tätä silmälläpitäen keskustelu EU-strategiasta oli erityisen kiinnostava.
Matkan aikana Erja Heino tapasi komission ympäristöpääosaston johtajan Timo Mäkelän sekä kävi keskusteluja EEB:n kanssa EU:n jätepuitedirektiivistä, luonnonvarojen kestävän käytön teemastrategiasta sekä jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen teemastrategiasta. Itse kävin tapaamassa Parlamentin vihreän ryhmän ympäristöpoliittista neuvonantajaa ja MEP Satu Hassin erityisavustajaa.
Suomen puheenjohtajuuskauden aikana Suomen luonnonsuojeluliittoon kohdistunee paljon odotuksia Eurooppalaisten ympäristöjärjerjestöjen (ml. EEB) taholta. Tähän on syytä varautua tavalla tai toisella mahdollisuuksien mukaan. Seuraava EEB:n EU:n kestävän kehityksen strategiaa käsittelevä tapaaminen pidettänee 6.3.
2. Yhteenvetoa keskusteluista
Keskustelimme seminaaritauoilla Valtioneuvoston kanslian edustajan Eero Tuomisen ja Suomen pysyvän EU-edustuston ympäristövastaavan Camilla Lommi-Kippolan kanssa. He kaipaavat lisää tietoa siitä, mitä Suomessa tapahtuu ympäristöasioissa. Tietoa tulee vähän – edes teollisuus ei kerro ympäristösaavutuksistaan. Ympäristöjärjestöiltäkin toivotaan lisää viestejä. Esimerkiksi siitä eivät ole saaneet tietoa, että Suomen uudelleenkäyttöön perustuvien pakkausjärjestelmien ansiosta Suomessa syntyy vain puolet EU-maiden keskimääräisestä pakkausjätteen määrästä. Tietoa kannattaisi jakaa laajemmaltikin Brysselissä ja siis englanniksi.
Valmisteilla olevat jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen teemastrategia, luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemastrategia sekä jätepuitedirektiivi edustavat samaa linjaa kuin SDS. Jos esitykset menisivät läpi komission ehdottamassa muodossa, taannuttaisiin EU:n ja jäsenmaiden ympäristöpolitiikassa huomattavasti. Komission tavoite purkaa lainsäädäntöä eli demokraattista päätöksentekoa ja siirtyä standardoinnin kaltaisiin vapaaehtoisiin ohjauskeinoihin edistyisi näin kertaheitolla. Luonnonvarojen kulutuksen tai jätteiden määrän vähentämiselle ei asetettaisi tavoitteita eikä taloudellisia tai lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja.
Myös keskustelu Timo Mäkelän kanssa osoitti, että komissiolla on suuri tarve purkaa ympäristölainsäädäntöä ja jättää asiat markkinoiden hoidettavaksi. On kuulemma suuria vaikeuksia edes pyrkiä pitämään kiinni olemassa olevista tuottajan vastuu lainsäädännöstä. Jätteiden synnyn ehkäisy jätetään jäsenmaiden jätesuunnitelmien varaan. Mutta komissio huolehtii ”kierrätyspolttoaineen” standardoinnin ja direktiivin vesittämisen avulla siitä, että aiemmin sentään puheissa kulkenut jätehierarkia romutetaan edistämällä polttoa yli kierrätyksen ja ehkäisynkin. Mäkelä jopa totesi, ettei jätedirektiivin hierarkia velvoita ketään. Myös luonnonvarojen kulutuksen tehostaminen jäisi jäsenmaiden kyvyn ja taidon varaan.
EEB:ssä puolestaan ollaan ”realisteja” eikä yritetä tämän taloudellisia arvoja korostavan ja ympäristöarvot unohtavan komission aikana vaatia ”liikaa”. Siksi kommentitkin tehdään sordiinolla. EEB:n toivoo, että jäsenmaat kuten Suomi näyttäisivät, että tolkullisten ympäristötavoitteiden asettaminen ja tehokkaiden ohjausvälineiden käyttäminen on mahdollista. Jotta kaikkein kauheimmat asiat saataisiin karsittua teemastrategia- ehdotuksista ja jätepuitedirektiivistä on joka jäsenmaassa yritettävä kiireesti lobata päättäviä tahoja, etenkin ympäristöministeriöitä. Jätteiden synnyn ehkäisyn teemastrategia on tarkoitus hyväksyä jo Itävallan puheenjohtajakaudella eli kesäkuun loppuun mennessä. Jätepuitedirektiivi halutaan läpi vuoden loppuun mennessä eli Suomen kaudella.
Helsingissä 23.1.2006
Leo Stranius ja Erja Heino
