Amnesty 5/2009 – Köyhyys kuuluu kaikille -liite
Ilmastopakolaisuus uhkaa satoja miljoonia
Ilmastonmuutoksen myötä arviolta 200 miljoonaa ihmistä joutuu lähtemään ilmastopakolaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Merenpinnan nousu, aavikoituminen, jäätiköiden sulaminen, ruokahuollon vaarantuminen ja äärimmäiset sääilmiöt lisäävät ilmastopakolaisten määrää. Tämä muuttoliike aiheuttaa ensimmäiseksi paineita jo valmiiksi haavoittuville alueille.
Ilmaston lämpeneminen on omiaan lisäämään myös luonnonvarojen käytöstä syntyviä konflikteja ja aseellisia selkkauksia sekä syventämään huono-osaisuutta ja uhkaamaan ihmisten terveyttä. Ilmiöstä joutuvat kärsimään kaikkein eniten ne, jotka ovat siihen vähiten syyllisiä. Valitettavan usein näitä ovat kehitysmaiden naiset ja lapset. Monille kyse on eloonjäämiskamppailusta.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
1. Vähennetään päästöjä. Ilmastopakolaisuutta on kaikkein tehokkainta estää ennaltaehkäisemällä ilmaston lämenemistä eli toimimalla kovien päästövähennysten puolesta. Mitä vähemmän päästöjä, sen pienempi lämpeneminen ja sen vähemmän ilmastopakolaisia.
2. Rahoitetaan kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Teollisuusmailta, kuten Suomelta, täytyy löytyä varoja kehitysmaiden ja haavoittuvien alueiden sopeutumistoimille. Myös kehitysapu tulee toteuttaa ilmastoystävällisesti.
3. Luodaan ilmastopakolaisuudelle virallinen määritelmä. Jo nyt on selvää, että monien saarivaltioiden ja rannikkoseutujen taru on lopussa. Näiden alueiden miljoonille asukkaille täytyy löytyä koti muualta. Ilmastonmuutos on peruste turvapaikkaan siinä missä sota tai uskonnollinen vainokin.
Muutos on nopea ja koskettaa suurta osaa ihmiskunnasta. Myös Suomen maahanmuuttopolitiikka ja kehitysyhteistyön rakenteet tulee virittää vastaamaan haasteeseen. Nykyiset päättäjät ovat todennäköisesti viimeisiä, jotka voivat vielä vaikuttaa kehityksen suuntaan.
Leo Stranius
Kirjoittaja on Luonto-Liiton pääsihteeri
