VIERASKYNÄ
Helsingin Sanomat 11.7.2009
Vaikuttaminen siirtyy kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen
Leo Stranius
Perinteisen kansalaisosallistumisen rinnalle on yhä enemmän nousemassa epämuodollisia ja ”kevyitä” vaikuttamismuotoja, jotka eivät kanavoidu olemassa olevien rakenteiden ja järjestöjen kautta. Elinikäinen sitoutuminen tiettyyn toimintaan vähenee, eikä koko identiteettiä luovuteta yhdelle järjestölle.
Vapaamuotoisissa verkostoissa valta ja vastuu eivät välttämättä kohtaa ja toiminnan konkreettisia tuloksia voi olla vaikea mitata. Ihmisten sitoutumisen vähentyminen näkyy siinä, että vapaus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ostetaan usein rahalla, esimerkiksi kuukausilahjoituksin.
Käänteistä boikottia toteuttava Porkkanamafia kuvastaa hyvin tämän päivän epämuodollista kansalaistoimintaa. Siinä kuluttajat keskittävät ostoksensa yrityksiin, jotka panostavat ilmastonmuutoksen torjuntaan. Porkkanamafialle on ominaista organisoituminen verkossa sekä toiminnan hauskuus, innostavuus, performatiivisuus ja julkisuushakuisuus. On helppo tulla mukaan ja vielä helpompi irrottautua.
Tavoitteena ei useinkaan ole suuri yhteiskunnallinen muutos vaan pienet teot ja uudet ajattelutavat tässä ja nyt. Kansalaistoiminta siirtyy yhdistysten kabineteista kaduille, verkkoon ja julkisuuteen.
Internet on tätä nykyä kansalaistoiminnan keskeinen työkalu. Tilastokeskuksen mukaan 83 prosenttia suomalaisista käyttää internettiä säännöllisesti. Opiskelijoista nettiä käyttää 99 prosenttia, työssä käyvistä 90 prosenttia ja eläkeläisistä 37 prosenttia. Eläkeläisten netinkäyttö kasvaa kaikkein nopeimmin. Kiinnostavaa on, että 18–30 vuotiaista nuorista 86 prosenttia pitää internettiä ainakin jonkin verran mielekkäänä tapana vaikuttaa.
Erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille internetistä on tullut merkittävä sosiaalisen kanssakäymisen foorumi. Esimerkiksi IRC-Galleriassa – verkkoyhteisössä, jossa käyttäjät voivat esitellä valokuviaan ja kommunikoida keskenään – on yli puoli miljoonaa jäsentä. Suomalaisista 13–17-vuotiaista nuorista palvelua käyttää päivittäin yli 60 prosenttia.
Facebookilla, joka on IRC-Gallerian tapainen, vähän vanhemmille tarkoitettu sosiaalinen yhteisö, on jo yli miljoona suomalaista käyttäjää. IRC-Galleriassa tai Facebookissa toimiminen ei välttämättä eroa kovin paljon liikunta-, kulttuuri- tai muiden harrastusjärjestöjen toimintaan osallistumisesta. Facebookissa käynnistetään jatkuvasti myös uusia yhteiskunnallisia ryhmiä ja vetoomuksia.
Tilastokeskuksen mukaan oma blogi eli verkkopäiväkirja on koko väestöstä noin viidellä prosentilla ja opiskelijoista runsaalla viidellätoista prosentilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomessa on noin 265 000 blogia. Oli kyse sitten harrastusblogista tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin keskittyvästä pohdinnasta, blogit ovat hyvä esimerkki merkittävästä järjestöjen ulkopuolelle kanavoituneesta kansalaistoiminnasta.
Myös erilaiset verkkoadressit ovat kasvattaneet suosiotaan. Esimerkiksi www.adressit.com-sivuston 25 suosituinta avoinna olevaa adressia ovat keränneet yhteensä lähes miljoona allekirjoitusta. Adressin, joka vastusti hallituksen suunnitelmia nostaa eläkeikää, allekirjoitti keväällä parissa viikossa yli 170 000 ihmistä.
Kansalaistoiminnan siirtyminen verkkoon, liikkuvaan reppu- ja elämäntapa-aktivismiin sekä sitoutumista kammoksuvaan kevytaktivismiin asettaa demokratian toimivuudelle useita haasteita mutta luo myös uusia mahdollisuuksia.
Epämuodollisen kansalaistoiminnan ja verkko-osallistumisen lisääntyessä yksilöiden vaikutusmahdollisuudet paranevat. Enää ei välttämättä tarvita järjestörakenteita turvaamaan ihmisten osallistumismahdollisuuksia, vaan kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja perustaa vapaamuotoisia liikkeitä.
Toiminnan monipuolistuessa ja pirstoutuessa yksilöillä on enemmän matalan kynnyksen tarttumapintoja tulla mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Verkkoyhteisöjen käyttäjämäärät tarjoavat hyvän mahdollisuuden ihmisten aktivoimiseen.
Samalla korostuvat tasa-arvoiset, läpinäkyvät ja monimuotoiset vaikutuskeinot sekä päätöksenteon avoimuus. Perinteinen vaikuttaminen ja verkkovaikuttaminen sulautuvat yhteen. Mikä tahansa sanottu tai tehty voi päätyä mihin tahansa. Tämän ovat jo esimerkiksi monet poliitikot joutuneet karvaasti kokemaan.
Jotta muutokseen pystyttäisiin vastaamaan, tulisi epämuodolliselle kansalaistoiminnalle tarjota samat toimintaedellytykset kuin rekisteröityneille yhdistyksille. Tämä edellyttää, että ymmärretään, miten lyhytaikaisten verkostojen toimintalogiikka poikkeaa perinteisestä yhdistystoiminnasta.
Hallinnon on tunnustettava epämuodolliselle kansalaistoiminnalle virallinen asema avustuksia myönnettäessä, kuulemistilaisuuksia järjestettäessä ja työryhmiä perustettaessa. Tämä vaatii perinteisen yhdistysmonopolin purkamista ja yhdistyslain muutosta. Epämuodollisille yhteiskunnallisille liikkeille tarvitaan lisää vaikuttamisen tiloja niin verkossa kuin fyysisessäkin maailmassa.
Myös suoran demokratian, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja suorien kansanäänestysten, edistäminen olisi omiaan tukemaan epämuodollista ja vireää kansalaistoimintaa.
Leo Stranius
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa yhteiskunnallisista liikkeistä Tampereen yliopistossa.