Ulkopoliittinen instituutti julkaisi toukokuussa Towards a new climate regime? -raportin, joka taustoitaa näkökulmia Kööpenhaminan ilmastokokoukseen.
Raportissa tarkastellaan viittä suurinta kasvihuonekaasujen päästäjämaata, Kiinaa, Intiaa, Japania, Venäjää ja Yhdysvaltoja sekä verrataan maiden näkökulmia Euroopan unionin kantoihin. Tilanne on vähintäänkin haastava. Maiden kannat ovat auki ja suhteellisen kaukana toisistaan.
Kiinan päästöt kasvavat nopeasti. Maan hallituksella on kuitenkin pyrkimyksiä lisätä energiatehokkuutta, puhtaita energiamuotoja ja metsittämistä. Arvioiden mukaan Kiinan päästöt ovat vuonna 2030 noin 400 prosenttia vuoden 1990 tasoa korkeammat. Kiina tuskin tulee sitoutumaan vastaaviin päästövähennyksiin kuin teollisuusmaat. Eniten maan neuvottelukantaan vaikuttaa Yhdysvaltojen rooli.
Intian ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden vähentäminen. Maan tavoitteena on saada teollisuusmaat sitoutumaan vähintään 25–40 prosentin päästövähennyksiin. Lisäksi Intia vaatii teollisuusmailta rahoitusta kehitysmaiden päästövähennystoimenpiteisiin.
Japanin päästöt ovat ylittäneet reilusti Kioton tavoitteen. Vapaaehtoisiin keinoihin sekä joustomekanismeilla hankittaviin päästöoikeuksiin perustuvat toimenpiteet eivät ole johtaneet tuloksiin. Lisäksi vuoden 2007 ydinvoimaonnettomuuden jälkeen merkittävä osa ydinvoimasta on korvattu kivihiilellä. Japani ajaa sektorilähestymistapaa, jossa rajoituksia asetetaan toimialoille yksittäisten maiden sijaan.
Venäjän kasvihuonekaasupäästöt romahtivat 1990-luvulla. Tämän jälkeen päästöt ovat kasvaneet tasaisesti, mutta talouskriisin myötä niiden ennakoidaan jälleen kääntyvän laskuun. Lisäksi politiikkatoimet, erityisesti energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuva energia, johtavat päästövähennyksiin yhdessä teollisuuden rakennemuutoksen kanssa. Venäjän tavoitteena on maan määritteleminen nousevaksi taloudeksi ja saada itselleen mahdollisimman löysät päästövähennystavoitteet.
Yhdysvaltojen uusi hallinto korostaa laajaa osallistumista tulevaan ilmastosopimukseen. Erityisesti Kiinan ja Intian osallistuminen on Yhdysvalloille tärkeää. Kotimainen keskustelu ja lainsäädäntötyö on kuitenkin vielä alkuvaiheessa. Haasteena on löytää tasapaino kansainvälisten ja kotimaisten vaatimusten välillä sillä myös maan kongressin pitää aikanaan hyväksyä Kööpenhaminassa tehtävä ilmastosopimus.
Leo Stranius
Kirjoitus on julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä (3/2009)
