Kaksoiskäyttöteknologiasta puhutaan paljon turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritysten toivotaan kehittävän teknologiaa, jota voidaan käyttää niin aseteollisuudessa kuin siviilikäytössäkin. Klassisia esimerkkejä ovat droonit, kemialliset aineet sekä salaus- ja sensoriteknologia.
Voisiko kaksoiskäyttöteknologian ajatusta soveltaa kestävyysajatteluun? Mieleeni tulee ainakin kaksi näkökulmaa.
Ensinnäkin ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen on mitä suurimmassa määrin myös turvallisuuspolitiikkaa. Aiheuttaahan resurssien niukkeneminen, luontokato ja äärimmäiset sääilmiöt (kuten hengenvaaralliset helteet tai tulvat), isoja turvallisuusuhkia kaikelle luonnolle ja ihmisyhteisöille. Suomen puolustuspolitiikan kannalta taas voisi olla fiksua ennallistaa itärajan suot ja metsittää metsäautotiet. Näin voisimme luonnon ennallistamisen ohella luoda uskottavaa vihreää puolustuslinjaa.
Toinen näkökulma liittyy suoraan kestävyysinnovaatioiden kaksoiskäyttöisyyteen. Esimerkiksi pyöräily ja sen edistäminen ei ole vain ekologisesti kestävän liikkumisen edistämistä vaan myös investointi ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Vegaaniruoka ei ole vain ekologisesti fiksu valinta vaan edistää myös terveyttä. Vapaaehtoistyön edistämisen kautta ei vain paranneta yhteiskunnan vakautta vaan kasvatetaan myös henkilökohtaista hyvinvointia.
Esimerkkejä siitä, miten ilmasto- ja ympäristöystävälliset ratkaisut parantavat samalla yksilön ja yhteisöjen hyvinvointia on lukemattomia. Tämä taas luo pitkällä aikavälillä yhteiskunnallista vakautta ja lisää turvallisuutta ilman aseita. Yleisesti ottaen kun voi ajatella, että mitä suurempi on aseiden määrä, sen enemmän niitä myös käytetään.
Ehkä voisi puhua kolmoiskäyttöteknologioista. Nämä edistävät kestävyyssiirtymää, parantavat yksilön hyvinvointia ja ovat myös hyviä keinoja vahvistaa turvallisuutta.
