Tämän vuoden 100. lukemani tai kuuntelemani kirja oli Oliver Burkemanin Neljätuhatta viikkoa.
Vuoden 2020 alusta lähtien olen lukenut tai kuunnellut yhteensä 853 kirjaa eli keskimäärin hiukan yli yhden kirjan päivässä.
Mistä tähän löytyy aikaa? Kuuntelen kirjoja aamuisin ja iltaisin, juoksulenkeillä ja pyöräillessä sekä kotitöitä tehdessä. Lisäksi kuuntelen kirjat kaksinkertaisella nopeudella. Tämä auttaa keskittymään sisältöön eikä ajatus lähde harhailemaan niin helposti.
Vaikka kaksinkertainen nopeuskin on hitaampi kuin lukunopeus, on äänikirjojen ylivoima siinä, että niitä voi kuunnella noissa yllämainituissa tilantessa. Käyttöliittymä on yksinkertaisesti ylivoimainen. Äänikirjojen ohella luen kuitenkin päivittäin myös ekirjoja ja paperikirjoja.
Suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä ja viettävät aikaa sosiaalisessa mediassa noin 4-5 tuntia. Näistä kirjojen kuuntelu on itselläni pois. Jostain luin, että koronakeväänä suomalaisilla kului keskimäärin 9,5 tuntia päivässä eri medioiden parissa. Korona on vähentänyt myös omia sosiaalisia kontakteja ja senkin ajan olen käyttänyt pitkälle kirjojen lukemiseen/kuuntelemiseen.
Mutta siis Burkemanin kirjaan. Meillä on kyllä tarpeeksi aikaa tehdä suunnitelmia mutta valitettavan harvoin aikaa toteuttaa niitä.
Jos elämme noin 80 vuotiaaksi meillä on käytössämme 4000 viikkoa. Elämän lyhyys tekee elämästä merkityksellisen. Aamupäivän roikkuminen sosiaalisessa mediassa ei ehkä harmittaisi, jos aamuja olisi loputtomasti. Niitä ei kuitenkaan ole. Kaiken lisäksi, mitä vanhemmaksi tulemme, sen nopeammin nuo aamut, viikot ja lopulta vuodet tuntuvat kuluvan.
Ajanhallinta, sen tehokas käyttäminen ja itsensä johtaminen on yksi elämän tärkeimpiä taitoja, joita todella kannattaa harjoitella.
Sitä päivää, jolloin olet saanut tehtyä kaiken ja voit keskittyä olennaiseen, ei koskaan tule. Tämä johtaa siihen täysin itsestään selvään johtopäätökseen, että merkityksellisiä asioita kannattaa tehdä nyt.
Tehokkuusansa on se, että yritämme saada kaiken tehtyä, jotta voimme alkaa elämään elämäämme ja lopulta päädymme tekemään merkityksettömiä asioita. Ja mitä enemmän esimerkiksi lähetämme sähköpostia, sitä enemmän myös saamme niitä ja työlistamme täyttyy yhä tiukemmin. Näin päädymme siihen, että muut pääsevät asettamaan tekemisemme prioriteetit.
Luovan laiminlyömisen taito on siinä, että maksaa ensin itselleen eli ottaa aikaa vain kaikkein tärkeimpiin asioihin. Toisekseen kannattaa rajata keskeneräisten asioiden määrää sekä kolmanneksi vastustaa vähemmän tärkeiden asioiden tekemistä.
Ongelma ei ole vain siinä, että pitää opetella sanomaan ei muiden arvojen toteuttamiselle. Pitää kyetä keskittymään itselle esimerkiksi vain viiden tärkeimmän asian tekemiseen sen 25 tai sadan tärkeimmän asian sijaan. Kannattaa siis harjoitella kieltäytymään myös niistä asioista, joita itse haluaa tehdä.
Yksi loistava käytännön vinkkikin tarttui matkaan. Sen sijaan, että listaamme tekemättömiä asioitamme, voisimme alkaa pitämään työlistan sijaan tehtyjen asioiden listaa. Aloita siis aamulla tyhjällä työlistalla ja merkitse siihen pitkin päivää kaikki ne asiat, joita tulet tehneeksi.
Kääntäjä: Urpu Strellman
Lukija: Leena Nuora
