Kannattaa valita joukkoliikenne – Espooseen 13,5 km/h.

Liikun pääkaupunkiseudulla ympäri vuoden polkupyörällä. Pyörästä katkesi ketjut ja jouduin turvautumaan Espoon reissulla joukkoliikenteen apuun.

Reittioppaan mukaan parhaimmillaan Käpylästä Espoon Mankkaalle pääsee aamulla parilla vaihdolla noin 45-50 minuutissa. Heti kättelyssä reittioppaan mukaan klo 7.23 pysäkiltä lähtevä bussi nro 57 olikin yllättäen neljä minuuttia etuajassa. Jäin katselemaan perävaloja.

Odottelin noin 15 minuuttia bussia nro 506, jolla pääsin Pikku-Huopalahteen. Reittioppaan mukaan vaihtoaikaa oli neljä minuuttia klo 7.55 lähtevään bussiin nro 213. Bussi 506 oli tietysti juuri tuon verran myöhässä, mutta onneksi oli jatkoyhteyskin. Matka jatkui lyhyen vaihdon jälkeen klo 7.58. Mikäli olisin missannut jatkoyhteyden, olisin saanut odotella seuraavaa bussia (nro 206) noin 25 minuuttia.

Perillä olin lopulta klo 8.20 60 minuutin matkustamisen jälkeen. Pyörätietä pitkin matkaa on 13,5 km ja matka kestää noin 35 minuuttia.

Nettoaikatappiota tuli käytännössä enemmän, koska vietin aamulla erikseen noin 52 minuuttia 10 km juoksulenkillä. Hyvää oli kuitenkin se, että bussimatkalla ehti kirjoitella tämän tekstin ja nauttia elämästä noin muuten.

Kiitos vain HKL ja YTV paskasti hoidetuista poikittaisjoukkoliikenneyhteyksistä. Kuka hullu pääkaupunkiseudulla käyttää joukkoliikennettä jos on mahdollisuus pyöräillä?

5 kommenttia artikkeliin ”Kannattaa valita joukkoliikenne – Espooseen 13,5 km/h.”

  1. Kirjoittelin itsekin männä vuonna aiheen tiimoilta:

    http://keskenerainen.wordpress.com/2007/11/16/periaatteet-vs-kaytanto/

    En minä ihmettele kyllä yhtään yksityisautoilua kehä ykkösen ulkopuolella. Syynä tähän paitsi 60-70 -lukujen kaavoitus, myös Espoon ja Vantaan Helsinkiä vähäisempi tuki joukkoliikenteelle.

    Tämän takia uskallan väittää myös että Metron tulo Etelä-Espooseen voi oikeasti muuttaa julkisen liikenteen käyttötottumuksia – ensimmäinen oikeasti toimiva yhteys… 🙂

  2. Espoon ja Vantaan Helsinkiä vähäisempi tuki…? Absoluuttisesti ehkä, kun väkilukukin on pienempi, mutta mihin Hannu muuten perustat tuon väitteen?

    Alkuperäisestä asiasta olen samaa mieltä. Reittioppaasta huolimatta tuo väli pitää vaan tehdä Kampin kautta, selviää nopeammin ja varmemmin. Näin uskallan sanoa neljän ja puolen vuoden Olari-Käpylä -työmatkailun suomalla varmuudella ;).

  3. Hei

    Kiitos kommenteista! Yksityisautoilun käyttö on aika usein ajallisesti (puhumattakaan ympäristön kannalta) kaikkein heikoin vaihtoehto mihin tahansa mentäessä. Pyörällä tai kävellen/juosten kulkiessa tulee hoidettua päivän liikunta ja joukkoliikenteessä voi ajan käyttää muuten hyödyksi (esim. lukemalla). Sen sijaan autolla kuljettu aika menee melkein väkisin kokonaisuudessaan hukkaan. Autotyömatkojen jälkeen kun pitää sitten erikseen käyttää aikaa kävelyyn, pyöräilyyn, juoksuun, lukemiseen tai muuhun kivaan.

    Riippuu vähän mihin suuntaan Espoota menee. Käpylästä voi hyvin kävellä myös Pasilaan ja jatkaa siitä junalla (+bussilla). Itselläni on kokemusta Vallila/Käpylä – Espoo matkoista viimeisen kuuden vuoden ajalta vaikka kuinka paljon 😉

  4. Helsingistä Espoooseen pääsee hyvin, mutta poikittaisliikenne Espoossa on syvältä. Joten käytän omaa autoa kun pääsen paljon nopeammin. Auton seisottaminen on kallista, joten joudun pitämään autoa muutenkin työni puolesta, joten siksi käytän autoa, koska bussilla liikkuminen tulee kalliiksi versus jos liikkusin bussilla. Helsingissä ei tee autolla mitään, ei ole parkkipaikkoja ja julkinen liikenne on hyvää. Espoossa liikenne on väljää ja omalla autolla liikkuminen on näppärää.

  5. Seurasin Oslon kultaisen liigan yleisurheilukilpailuja ja 5000 metrin juoksua siellä. Voittaja juoksi yhtä nopeasti koko matkan, kuin saman mittainen metromatka kestää itselläni Helsingin keskustaan. Eli kyllä juosten ehtii!

    Hannu Oskala uskoi Espoon metron muuttavan julkisen liikenteen kulkutottumuksia. Valitettavasti kyseessä on niin minimaalisen pieni (ei rahalliselta arvoltaan vaan asemien määrällä mitattuna) ja vanhanaikaisella tekniikalla toteutettava hanke, että sillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa julkisen liikenteen käyttötottumuksiin. YVA-selvityksestä on helppo todeta, että mitkään liikenne-ennusteet eivät lupaa metron edes kasvattavan julkisen liikenteen käyttäjämääriä pääkaupunkiseudulla. Kun otetaan vielä huomioon metron asemainfrastruktuurin energiankulutus on koko hankkeen vaikutus todennäköisesti CO2-päästöjen osalta negatiivinen!!!

    Vaikka Leo on näyttänyt erinomaista esimerkkiä ja kertonut pyöräilyn helppoudesta on kaupunkiseudullamme aivan valtava kehittymisen paikka pyöräilyn ja ennen kaikkea kävelyn edistämisessä. Vaihtoehto autoille kun useimmiten on kevyt liikenne. Kauppamatkat tehdään useimmiten autoilla tai kevyellä liikenteellä, vain hyvin harvoin julkisilla. Kaavoitus on avainasemassa.

    Katsokaapa joku päivä ympärillenne ja arvioikaa kuinka suuri osa kaupunkimme pinta-alasta on varattu autoille. Helsingin keskustassa se on 50%. Ja kaikki tämä rajoittaa pääsyämme kävellen paikasta toiseen. Niinpä moni (varsinkin huonompijalkainen) valitsee valitettavasti auton.

Kommentointi on suljettu.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon. 

Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin! 

Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin. 

Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa. 

Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä. 

Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen. 

Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä. 

Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista. 

Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen. 

Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Saana 

#saana #saanatunturi #kilpisjärvi
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa. 

Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo. 

Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!

Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun. 

#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa