Lehdistötiedote 10.10.2006
Vapaa julkaistavaksi
Ympäristöliikehdinnän keskiössä individualistiset reppuaktivistit
– Suomen ympäristöpolitiikka on muuttunut edelläkävijyydestä perässähiihtelyksi
Tutkimuksen mukaan ympäristökysymykselle on tapahtunut hallinnollinen haltuunotto, jonka myötä puhe talous- ja kilpailukykypolitiikasta on alkanut hallita Suomen ympäristöpolitiikkaa. Samaan aikaan ympäristöliike ei näytä elävän kaikkein aktiivisinta vaihettaan.
Leo Straniuksen ympäristöpolitiikan alan pro gradu –tutkielmassa kartoitetaan suomalaisen ympäristöliikehdinnän aaltoja 1960-luvulta nykypäiviin saakka. Siinä keskitytään erityisesti tarkastelemaan tämän päivän ympäristöliikehdintää, mutta sivutaan myös Suomen ympäristöpolitiikan tilaa.
Tutkimuksen mukaan ympäristöprotestien luonne on muuttunut. Kansalaisliikehdintä näyttäytyy projekteina, tapahtumina ja palveluina sekä kovana kilpailuna huomiotaloudessa. Yksilöllisyyttä painottavassa yhteiskunnassa ei sitouduta yhteen suureen aatteeseen tai yksittäiseen järjestöön, vaan suositaan projektiluontoista kansalaistoimintaa, joka perustuu yksittäisiin kampanjoihin, tempauksiin tai tukitoimintaan. Voidaan puhua myös reppu- tai jetset-aktivisteista, jotka matkaavat projektista toiseen.
Tutkielman mukaan heikko ympäristöpolitiikka sekä yksilö- ja projektikeskeinen yhteiskunta omine toimintaehtoineen tuottaa ympäristöliikkeelle lukuisia uusia haasteita. Ympäristöliikkeen keskiössä ovat asiantuntijuus, ammattimaisuus ja vaikuttaminen hallintoon. Kiihkein ympäristöliike on niin sanotun aaltomallin kriteerien ja toimijoiden haastattelujen perusteella hiipunut vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Tutkimuksen toinen keskeinen tulos on, ettei ympäristöliikkeen aaltoteoria näytä yksin olevan tarpeeksi kattava analyysikehys kuvaamaan ympäristöliikehdinnän mekaniikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä näkyi aineistossa haastateltujen kuvauksena siitä, miten monien aiemmin esille nousseiden ja ajankohtaisten ympäristökysymysten ympärillä on aktiivista toimintaa, vaikka uudet yhteiskunnalliset protestit näyttävät kanavoituvan muihin kysymyksiin. Tutkimuksen valossa ympäristöliikkeen aaltoja voidaan kuvata pikemminkin kerrostumien kautta. Ympäristöliikkeen aaltomallin kritiikissä on kyse toimijalähtöisestä määrittelytavasta, joka tuo uuden näkökulman alan tutkimuskenttään.
Tutkimusta varten on haastateltu 20 ympäristöliikkeen tämän hetken keskeistä vaikuttajaa. Haastateltavien viiteryhmät kattavat huomattavan osan suomalaisesta ympäristöjärjestökentästä sekä osan eläinoikeusliikkeestä ja globalisaatiokriittisestä liikehdinnästä. Tutkielmaa voikin luonnehtia aikalaiskuvaukseksi suomalaisesta ympäristöliikkeestä.
Lisätietoja:
HM Leo Stranius, puh. 040-7547371, leo.stranius@uta.fi
Työ on saatavissa Tampereen yliopiston tutkielmatietokannasta osoitteesta:
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=16103
HM Leo Straniuksen ympäristöpolitiikan alaan kuuluva pro gradu –tutkielma Ympäristöliikehdinnän aallot – Suomalaisen ympäristöprotestin tilanneanalyysi uudella vuosituhannella hyväksyttiin Tampereen yliopistossa 3.10.2006 arvosanalla Eximia cum laude approbatur.
Leo Stranius, 32, asuu Helsingissä. Stranius on suorittanut hallintotieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii aktiivisesti Suomen luonnonsuojeluliitossa ja Maan ystävissä sekä on jäsenenä pääministerin vetämässä kansallisessa kestävän kehityksen toimikunnassa.
