Viime viikonloppuna Luonto-Liiton syyskokouksen yhteydessä järjestettiin miniseminaari ”Missä ne vaikuttamisen paikat oikein ovat?”
Tavoitteena oli pohtia kansalaisvaikuttamista yksilön, kaupunginosan, kaupungin ja valtion tasolla.
Ohessa viisi havaintoa seminaarin annista:
Maa- ja metsätalousministeriö päättää Suomessa suurpetojen, kuten susien ja karhujen kaatoluvista.
Voisi kuvitella, että ministeriössä silloin tiedetään eri lajien uhanalaisuustilanne. Tai ainakin osataan etsiä kyseistä tietoa.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Lapin Kansassa ja Kainuun Sanomissa 5.8.2011 julkaistussa uutisessa maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen toteaa seuraavaa:
”Täällä maa- ja metsätalousministeriössä on ihmetelty, että mikä tämä Punainen kirja on ja mihin ne väitteet perustuvat”
Vieraskynäblogissa Paloma Hannonen
Ihmisiä, jotka asettavat luonnon tilan politiikassa tai elämässä etusijalle pidetään usein hieman ylimielisinä ja itsekkäinä tai vaihtoehtoisesti hulluina.
Nämä yhteiskuntaa ymmärtämättömät ihmiset ovat useiden mielestä joko irtaantuneet luonnosta, ostavat kaikenmaailman hömpötysluomua ja asuvat tiiviin yhteiskuntarakenteen keskellä tai vaihtoehtoisesti ovat niitä hulluja mehtäläisiä, jotka säästävät jogurttipurkit juoma-astioiksi ja tekevät tarpeensa huussissa lintuja bongaten.
Kirjoitin eilen (3.4.) suosituksia muiden puolueiden kuin Vihreiden hyvistä ehdokkaista Helsingissä.
Valitettavasti suurin osa ei voi äänestää Helsingissä. Haluan siis vielä suositella muita Vihreitä ja erityisesti luonnonsuojelu- ja ympäristömyönteisiä ehdokkaita. Laittakaa palautetta jos joku puuttuu listalta.
Tässä siis suositukseni Vihreiden ehdokkaista myös muista vaalipiireistä.
