Juoksin tänään Hangossa 15 kilometrin lenkin.
Talven pakkasessa tunsin itseni lämpimäksi, pirteäksi ja vahvaksi.
Metsäpolulta kääntyessäni kohti meren rantaa tulvahti vastaan kahden kallion välistä pilvien takaa kirkas aamun aurinko. Pimeys ja valo, kylmyys ja lämpö kohtasivat.
Samalla hetkellä MP3-soittimestani tuli CMX:n kappale Siivekäs, jonka kertosäe lauloi korvaani ”Ja oikea siipi on valkee, ja se vasen musta on, ja päivä on auringon kultaa ja yö on kylmä valoton. ”
Siihen hetkeen kiteytyi juoksemisen kauneus. Se oli enemmän kuin pelkkä ihokarvaefekti.
