Sini Saarela: ”Mä ole sitä mieltä, että meidän kaikkien pohjoisessa asuvien ihmisten pitäisi tehdä oma osamme sen eteen, että Arktinen alue suojeltaisi ja että sitä ei käytettäisi tällä tavalla hyväksi.” Mitä sinä aiot tehdä? Lisää Greenpeacen tempauksesta täällä.
Arktinen jääpeite sulaa ennen näkemätöntä vauhtia.
Euroopaan avaruusjärjestö ESA:n (European Space Agency) satelliittikuvien mukaan Arktisen merijään sulaminen on noin 50 prosenttia suurempi kuin aiemmat ennusteet.
Aiheesta kirjoitti mm. Guardian ja suomeksi CO2-raportti. Lisätietoja kannattaa katsoa esimerkiksi RealClimaten sivuilta ja Arctic Sea Ice Blogista.
Tilanne on huolestuttava.
Tänään (20.6.) alkaa YK:n Rio+20-konferenssin korkean tason vaihe.
”Tämä sukupolvi elää kuin viimeistä päivää – ja jätämme massiivisen laskun tuleville sukupolville ja yhteisen planeettamme ympäristölle. Rion kokouksessa voidaan vihdoin kääntää suuntaa”, toteaa kokoukseen osallistuva ympäristöministeri Ville Niinistö ministeriön tiedotteessa.
Mistä homma sai alkunsa? Worldatch-instituutin julkaisema Maailman tila 1992 esipuhe alkaa seuraavasti:
Greenpeacen aktivistit ovat nousseet tänään (16.3.) jäänmurtajille Fennica ja Nordica Hietalahden telakalla Helsingissä vastalauseena Shellin öljynporaukselle Arktisella.
Suomen valtion omistama Arctica Shipping on vuokrannut jäänmurtajat Shellin käyttöön. Mielenosoituksessa on Greenpeacen mukaan mukana 40 aktivistia Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Saksasta.
Mahdollinen öljynporaus Arktisella olisi typeryyden huippu.
Fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn, käytön takia ilmasto lämpenee ja Arktisen jääpeite ohenee. Tämän johdosta esimerkiksi Shell havittelee alueen öljyvarantoja, joiden käyttö uhkaisi alueen ainutlaatuista ekosysteemiä ja olisi omiaan kiihdyttämään ilmastonmuutosta.
Greenpeace, Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF Suomi ovat tehneet hallitukselle ehdotuksen yli kahden miljardin euron leikkauksia ympäristölle haitallisiin tukiin.
Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan: ”ympäristölle haitalliset tuet kartoitetaan ja tuet suunnataan uudelleen. Verotuksen painopiste siirtyy kasvua haittaavasta työn ja yrittämisen verotuksesta kohti ympäristö- ja terveysperusteista verotusta”.
Ympäristöjärjestöt kiinnittävät huomiota erityisesti seuraaviin verokantoihin, jotka rasittavat valtiontaloutta yhteensä noin 1,5 miljardilla eurolla:
Lomalla olen toistaiseksi ehtinyt lukea vain muutamia kirjoja.
Onneksi kuitenkin edes jotain. Arkena kirjojen lukeminen jää helposti vieläkin vähemmälle.
Ohessa on lista luetuista kirjoista. Suluissa on myös yhden sanan mittainen kirja-arvio kustakin teoksesta sekä perässä antamani tähdet (1-5).
Luetut kirjat, arvio ja tähdet:
Aika monet meistä kokevat ahdistusta tai stressiä tavarapaljouden keskellä. Olen itsekin haaveillut ajoittain vastaamisesta 100 tavaran haasteeseen. Monia on saattanut inspiroida myös Timo Wrightin Omakuva, jossa hän kuvasi kaikki 3500 tavaraansa.
Päätin itse kartoittaa oman tavaratarpeeni yhden satunnaisen vuorokauden (keskiviikko 21.12.) osalta. Tavoitteena oli, että voin tätä kautta pohtia omaa tavarariippuvuutta ja tavaran merkitystä omassa elämässä.
Järjestimme tänään ympäristö- ja kehitysjärjestöjen sekä eduskunnan ympäristövaliokunnan kanssa kansanedustajille tilaisuuden koskien kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita.
Samassa yhteydessä jaoimme kansanedustajille lyhyen taustamuistion: Durbanin ydinkysymykset: Kioto, päästöleikkaukset ja rahoitus.
Tilaisuuden aluksi esittelin itse päästöleikkauksia koskevat esityksemme.
Ydinkysymykset päästövähennysten suhteen voi tiivistää viiteen kohtaan:
Fennovoima haluaa rakentaa ydinvoimalan Pyhäjoelle. Omasta mielestäni paras ja todennäköinen sijoituspaikka hankkeelle on konkurssipesä.
Mitä mahtavat ihmiset 100 000 vuoden kuluttua miettiä, kun katsovat oheista Helsingin Sanomien (6.10.2011) Esa Melametsän ottamaa kuvaa, jossa Pyhäjoen kunnanjohtaja Matti Soronen (kesk.) ja Raahen seutukunnan kehittämiskeskuksen johtaja Lauri Laajala (oik.) tuulettavat villisti?
Onnekski Pro Hanhikivi jatkaa työtään:
Vieraskynäblogissa Harri Lammi
Lähtiessäni keväällä Kiinaan valitsin mukaani kaksi matkalaukkua tarvikkeita. Pakatessani tajusin, että suuri osa tavaroistani oli itse asiassa palaamassa tuotantomaahansa, kotiin.
Vaikka vertaaminen Kiinaan on monelle suomalaiselle tekosyy olla murehtimatta henkilökohtaista kulutustaan, tavaroidemme ja niiden ympäristövaikutuksien kautta moni meistä on jo elänyt eri puolilla Kiinaa.
Kun tilannetta katsoo täältä Pekingistä käsin, on selvää, että Kiina ei kelpaa tekosyyksi.
