Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia kesästä 2011 lähtien. Takana on tasan 100 kirjoitusta. Tämä on siis 101. teksti.
Samalla tämä on viimeinen kirjoitus Ekoisi-blogikirjoitussarjan alla.
Ekovanhemmuudesta jatkan toki kirjoittelua omassa blogissani ja joskus tulevaisuudessa kirjoitan aiheesta ehkä kirjan.
Mitä sitten olen oppinut viimeisen puolentoista vuoden aikana? Seuraavassa on tiivistetysti joitakin havaintoja.
Mitä on hyvä vanhemmuus? Tyypillisesti tällä ajatellaan, että vanhempi viettää paljon aikaa lapsen kanssa, pitää hänestä huolta, luo perusturvallisuutta ja rakastaa.
Usein hyvään vanhemmuuteen liitetään myös sellaisia asioita kuin ruuan laittaminen tai leipominen, puuveneen rakentaminen lapselle tai retkillä käynti. Hyvään vanhemmuuteen liittyy helposti historian ja kulttuurin painolastia, vanhojen tapojen ihannointia.
Esimerkiksi valmisruuan lämmittämistä mikrossa tai lapsen laittaminen varhain päivähoitoon ei välttämättä mielletä hyvän vanhemmuuden merkiksi.
Itse mietin asiaa kuitenkin yleensä siitä näkökulmasta, millaista on hyvä ekovanhemmuus. Hyvään ekovanhemmuuteen kuuluu esimerkiksi turhien asuinneliöiden ja tavaran välttäminen, joukkoliikenteen suosiminen ja kestovaipat.
Tässä kymmenen asiaa, joita tekemällä koen itse olevani hyvä ekovanhempi:
Ekovanhemmuuden näkökulmasta Helsinki ja monet muut kunnat voisivat tehdä aika paljon nykyistä enemmän.
Esimerkiksi olisi kiva jos ympäristöasiat huomioitaisiin vahvemmin jo neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa sekä varmistettaisiin, että lapsille on tarpeeksi kaupunkimetsiä, kiipeilypuita ja puhtaita luonnonvesiä.
Ohessa on kahdeksan ajatusta, joilla voitaisiin tukea lapsiperheiden ympäristöystävällistä arkea ainakin Helsingissä.
Tällä viikolla vauva täytti yhdeksän kuukautta. Vauva-aika hurahtaa yllättävän nopeasti. Enää kolme kuukautta ja vauva-arki muuttuu taaperon kanssa säheltämiseksi.
Lapsiperheen merkittävimmät suorat ympäristövaikutukset syntyvät asumisesta, liikkumisesta, ruoasta ja vaipoista. Aika monet asiat ovat pysyneet ympäristön näkökulmasta viimeisen kolmen kuukauden aikana entisellään.
Ohessa havaintoja matkan varrelta sekä yhdeksän kuukauden kokemuksella muodostuneet kasvatusperiaatteet:
Arjen kolumni Luonnonsuojelija-lehdessä (6/2011)
Tänä syksynä minusta tuli isä. Vanhemmuuden myötä olen kirjoittanut Ekoisi-blogia. Blogissani pohdin vanhemmuutta ja perhe-elämää ekologisesta näkökulmasta. Aihe on selvästi herkkä. Varsinkin isä kirjoittamassa vanhemmuudesta, ja vielä ympäristönäkökulmasta, herättää yllättäviä ennakkoluuloja.
Välillä olen miettinyt, uskallanko kirjoittaa teemasta lainkaan, koska olen saanut siitä niin paljon negatiivista palautetta.
Ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta puhutaan tänä päivänä todella paljon.
Toistaiseksi silmiini ei ole kuitenkaan osunut yhtään suoraan ekovanhemmuudesta kertovaa teosta – tai edes esitettä, joka tarkastelisi vanhemmuutta ja siihen liittyviä valintoja ekologisesta näkökulmasta. Tämä pätee myös muuten erinomaisiin neuvolapalveluihin.
Viikonloppuna luin kuitenkin yhden todella kiinnostavan kirjan. Tiina Kaitaniemi on kirjoittanut vuonna 2010 teoksen Luonnollinen lapsuus. Kaitaniemi on evoluutio- ja käyttäytymisekologiaan erikoistunut ekologi. Hän tarkastelee lapsuutta ja vanhemmuutta evolutiivisesta näkökulmasta.
Kaitaniemi kirjoittaa muun muassa luonnollisen synnytyksen, imettämisen, läheisyyden, vaipattomuuden ja pitkän sisarvälin puolesta. Kaitaniemen näkemykset tukevat samalla myös ympäristöystävällistä vanhemmuutta.
